SM-kultaa uudessa lajissa

Aikuisurheiluna markkinoiduissa, mainiosti järjestetyissä ikiurheilijoiden Turun 2019 SM-kisoissa vaihtelivat ukkoskuurot ja auringonpaiste. Näin oli myös suoritusteni osalta: 100 m 15,39; 200 m 31,86; 400 m 1.15,47 ja uutena lajina 300 m aidat 58,39 lauantaiaamun auringossa. Tulokset eivät siis parantuneet viikossa Eltsun kilpailuista

Aidoissa oli kultaa tarjolla, jonka myös sain. Tarkoitus oli selvitä loppusuora kompuroimatta. Siksi aitominen oli varovaista, sipsuttelua useimmiten. Harjoituksissa en ollut edennyt niin pitkälle että olisin aitonut väsyneenä, jolloin polvi ei enää nouse 400 metrin loppusuoran tai 200 metrin viimeisen 30 metrin tavoin. Siksi säästelin vauhtia ensimmäisen aidan jälkeen loppusuoralle asti 

Jälkeenpäin tajusin, että aitoja ei tarvitse yrittää nuolla, koska ne ovat ikäiselleni vain 68 cm. Se vain kumartaa asentoa joka aidan jälkeen ja hidastaa menoa. Sipsuttelu ja aidan jälkeinen spurtti pitäisi saada pois; niiden sijaan pitäisi kiihdyttää pari kolme askelta aidalle ja lasketella aidan jälkeen sekä pitää juoksuasento koko ajan korkeana 

Seuraavalla kerralla yritän juosta kaarteen hieman vauhdikkaammin. Mutta 400 metrin kuntoni on sen verran kehno - nyt energia loppui jaloista tyystin loppusuoralle tultaessa, että kovin suurta riskiä en uskalla ottaa

Eltsun harjoitus

Jo verryttely HKV:n kilpailuja varten osoitti, että jalat eivät tunnu pikajuoksijan vaan lähinnä taakan raahaajan jaloilta. Viikon 21-27.7 kolme juoksuharjoitusta olivat nousujohteisia, luvaten kyllä hieman parempia tuloksia osaltani kuin 15,26 satasella ja 31,82 kahdella metrillä

Mutta sunnuntaina 28.7 vietin kuusi tuntia marjapensaissa, päälle tunti ruohonleikkuuta. Kun seuraavana päivänä ajoin maalta viisi tuntia Helsinkiin, "armeijan kunto" oli valmis. Pelkällä verryttelyllä, jäsenien pyörittelyllä ja kevyin dynaamisin venytyksin tiistaina ja keskiviikkona en saanut lihaksistoon räväkkyyttä; jalat olivat raskaat. Palautuminen on tässä iässä hidasta. Pitkä ajomatka pitäisi pilkkoa lyhyempiin osiin jo ennen kuin on pakko pysähtyä - ja herätellä jäseniä tauoilla

Tapa, jolla otan harjoituksissa aikaa pystylähdöllä - ensin painan kelloa ja lähden sitten, merkitsee sitä, että aika on reagointiajan verran eli noin neljäsosasekunnin todellista nopeampi; jos lähden ja painan kelloa samanaikaisesti, harjoitusaikaan on lisättävä noin puoli sekuntia että se on verrattavissa kilpailuaikaan

Viime viikon harjoitusaikoihin verrattuna heikennys 100:lla metrillä oli absoluuttisesti suurempi kuin 200:lla metrillä vaikka jälkimmäisessä on mitattu vastatuulta

Ikiurheilijoiden SM-kilpailut Turussa ovat siis viikon kuluttua. Yhden lyhyen täysvauhtisen harjoituksen ehdin tekemään niitä ennen. Eilen yritin palauttavan luonteista harjoitusta sykkeiden noustessa noin 140 - 150 lyöntiin vetojen lopussa eli siten että aerobinen energiajärjestelmä käynnistyi. Saa nähdä toivunko huomiseksi pikajuoksukuntoon

Kilpailukunnon terävöittäminen

Harjoittelun jaksotus ikiurheilijoiden Turun SM-kisoja varten on parhaillaan kilpailukunnon terävöittämisvaiheessa. Eli pari täysvauhtista vetoa, mielellään vielä myötätuuleen, harjoituskertaa kohden. Vaikka kylmiä päiviä on ollut, olen onnistunut sijoittamaan täysvauhtiset nopeuskestävyysvedot lämpimille päiville

Säätä ei voi siten syyttää vauhdin hidastumisesta. Ongelmat ovat enemmänkin lihaksiston toiminnassa M74-iällä. Viime kesään verrattuna 200 metrin harjoitusaika on hidastunut melkein puoli sekuntia suunnilleen samanlaisissa olosuhteissa

Mutta viime kesänä herkistely ennen SM-kisoja meni osittain pieleen väärin ajoitetun hieronnan vuoksi. Vielä on kaksi ja puoliviikkoa ennen SM-kisoja ja - hellettä, mikä on parasta pikajuoksijalle iästä riippumatta

Verrattessa kalenterimerkintöjä siihen, mitä kirjoitin SM-kisoihin valmistautumisesta 29.5, huomaan, että rautaa olen sen jälkeen nostanut vain kolme kertaa enkä kertaakaan viittä toistoa useammin. Kerrat ovat tähdänneet nopeusvoiman ylläpitämiseen. Nyt ovat konkat ja loikat eli plyometria pääosassa. Myös katsomon portaita on tullut juostua toisinaan

Tällä hetkellä olen harjoitusajoissa vielä jäljessä viime helmikuun kuntoa ennen Jyväskylän SM-halleja. HKV järjestää testikilpailut 1.8, jotka sijoittuvat mainiosti viimeiseksi kovaksi 100 - 200 metrin harjoitukseksi ennen Turkua 9-11.8. Ylihuomenna 24.7 olisi tarkoitus testata 400 metrin juoksukuntoa; edellinen ratakoetus typistyi 55 sekunnin 300:ksi metriksi eikä ollut varsinainen laktaattiharjoitus

Mustikassakin pitää käydä tällä viikolla

Suomen urheiluliitto SUL ja ikiurheiluliitto SAUL yhteistyösopimukseen

Outo kiista Suomen urheiluliiton SUL:n ja ikiurheiluliiton SAUL:n välillä on päättynyt ainakin välirauhaan. Yhteistyösopimus allekirjoitettiin viime viikolla 4.7.2019:

Suomen edustaja masters-yleisurheilun kansainvälisissä järjestöissä on SUL (tästäkö riideltiin?)

käytännön yhteydenpidon hoitaa SAUL kuten kansainvälisten mestaruuskilpailujen osallistumisjärjestelytkin (kuin nykytilanne)

liittojen ”toimintaa koordinoidaan ja suunnitellaan ja kehitetään yhteistyössä”; ollaan ”samaa, yhteistä yleisurheiluperhettä”

”avaa myös mahdollisuuden seura- ja urheilijakohtaisen lisenssin hankkimiseen”, mikä on tähänkin asti ollut mahdollista kaikkien SUL:n ja TUL:n yleisurheiluseurojen veteraaniurheilijoille paitsi ei niiden seurojen, jotka ovat pelkästään SAUL:n jäseniä (Kunto-Pirkat, Spove, jne)

Sopimus on rivijäsenten kannalta tässä vaiheessa siis varsin niukkavillainen; Masters-yleisurheiluakaan ei ole saatu suomennettua vaikka valiokunta on istunut toukokuusta 2017

Asiasta aikaisemmin:

Lopetetaanko SAUL?

SAUL jatkaa itsenäisenä

Kauan kilpailleiden valiokunta

Suomen Urheiluliitto ottaa ikiurheilijoiden kansainvälisen edustuksen

Mitä nyt?

Hiekkaharjun ja Nummelan kilpailut viime viikonloppuna olivat kannaltani liian kylmässä. Olin ajatellut noin 15 astetta miniminä. Lihakseni olivat aivan koppurassa jo perjantaina käydessäni Helsingin keskustassa. Olin herkistellyt niihin lähes kuin SM-kisoja varten. Korvaavana juoksin lauantaina Liikuntamyllyssä täysvauhtisen 200 m ja sunnuntaina 5/6 -vauhtisia ylämäkivetoja; olen joskus kyennyt harjoituksissa parempaankin juoksuun

Mitä seuraavaksi? Katselin kilpailukalenteria ja en löytänyt kesän aikatauluihin sopivia kilpailuja ennen ikiurheilijoiden Turun SM-kisoja elokuun 2:na viikonloppuna, joihin on 10 viikkoa

Ideaalisesti minun pitäisi jakaa viikot peruskuntoa luoviin sekä kilpailukuntoa rakentaviin ja terävöittäviin viikkoihin ennen viimeistä herkistelyviikkoa. Rinnakkainen voimanhankintaohjelma pitäisi jaksottaa: alussa koko kehon lihaksiston, kropan stabilisaation vahvistaminen, pääpainon ollessa erilaisissa koordinaatioharjoituksissa; seuraavaksi pääpaino lihasmassan kasvun edistämisessä (toistoja 6-8); lopuksi räjähtävän voiman hankintaa sekä painoin että konkkaamalla ja loikkimalla (plyometria), herkistelyjaksolla vain pompiskelua alkulämmittelyn ja jäähdyttelyn yhteydessä

Mutta, mutta. Todennäköisesti tulen tekemään hieman kaikkea sekaisin, mihin vaikuttavat säätila, harjoittelupaikat kesän matkustussuunnitelmien vuoksi ja omat, jo lapsuudessa totutut tavat (vanha koira ja uudet temput)

Harjoittelutauolta

Viiden päivän kaupunkiloma osui vappuviikolle, mikä vaati lisäksi kaksi päivää palautumista ennen kuin viime sunnuntaina kävin Eltsun tunnelissa. Oudoltahan pikajuoksu tuntui lihaksistossa viikon harjoittelutauon vuoksi

Mutta lepoa loma ei ollut, koska kaupungeissa tulee käveltyä paljon, nytkin mäkiä ja portaita sekä ylös että alas. Lenkkitossut, ulkotrikoot ja kaksi t-paitaa olivat kyllä mukana, mutta niillä ei ollut käyttöä, koska aamut olivat kylmiä, noin 10°, ja alussa sateisia. Keväällä 2013 onnistuin vastaavanlaisella lomalla löytämään puistikon ja sorapolun, jossa alkulämmittelyn jälkeen sähäköin polvennostojuoksua paikallaan lopuksi pyrähtäen lyhyesti. Silloin loman ja yhden palautumispäivän jälkeen olin jo juoksukunnossa

Pääsiäisen tienoo oli lämmintä ja kuivaa; ulkona tuli juostua kaksi hyvää harjoitusta; tein myös kevyempää rojuharjoittelua (junk training) eli eripituisia hölkkävetoja halujen mukaan ja kävelyä, kävelyä, kävelya unohtamatta leuanvetoja, jos paikka osui matkan varrelle

Harjoittelutaon vuoksi juoksuhalut olivatkin hyvät viime viikolla; Liikuntamyllyssä kävin lähtö- ja kiihdytysharjoituksissa, joita en kylmyyden vuoksi uskaltanut tehdä ulkokentällä; eilen juoksin täysillä kahdesti noin 30 sekuntia lievään ylämäkeen sorapolulla. Mutta kylmät säät eivät näytä suosivan ulkona radalla suoritettavaa pikajuoksuharjoittelua

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna, kahden viikon kuluttua, olisi kilpailut sekä Hiekkaharjussa että Nummelassa, joihin olisi tarkoitus osallistua, mikäli lämpötila sallii. Täysvauhtiset rataharjoitukset lienee tehtävä tunkkaisessa Liikuntamyllyssä, koska täysvauhtiset vedot tossuilla sorapoluilla on kokemuksen mukaan eri laji kuin piikkarein radalla

Järjestelmällisempään harjoitteluun

Jyväskylän SM-hallikilpailujen jälkeen harjoittelu oli luonteeltaan hieman sitä sun tätä. Hain harjoitteluun muutosta, mutta vaikeatahan totuttua on muuttaa. Harjoituskertoja on tullut runsaasti kuluneen kuuden viikon aikana, mutta ehkä vain pari kolme kovaa harjoitusta

Syksyllä tavoittelin harjoittelun erilaistamista tämän kauden aikana, ensisijassa voimaharjoittelun järkevöittämistä, tai ainakin  keskittymistä enemmän aikaisemmin hyväksi havaittuun, kuten lisää 400 metrin juoksun vaatimaa rääkkiä sekä venyttelyä ja huoltavaa harjoittelua

Kevätharjoittelu on siirtymässä ulos, joten millainen on välitodistus?

Syksyn sairastelut ja syystyöt merkitsivät ensinnäkin sitä, että tyypilliset syyskauden perusharjoitukset, jossa vedot ovat aerobisen  ja anaerobisen energiajärjestelmien rajalla, jäivät kokonaan tekemättä. Siksi en saanut aikaan yhtäkään 400 metrin harjoitusta ennen SM-halleja. Yleensä olen tehnyt sellaisen syksyisin kerran tai kahdesti viikossa. Kun sorapolut ovat jo osaksi kuivia, ne varmaankin ovat jatkossa ohjelmassani

Harjoituskauden toinen ongelma oli lumitöiden tuottama kokovartalon voimanhankinta, joka ei kyllä välittömästi edistänyt pikajuoksua. Onneksi viimeiset kaksi viikkoa ennen SM-halleja olivat lumitöistä vapaat ja 200 metrin aikani oli jälkikäteen arvioiden yllättävän hyvä. Kun nimittäin Jyväskylän jälkeen tein painoin yhdenkin liikkeen jaloille, lihaksistoon kehittyi sama tunne kuin lumitöiden jälkeen - sama kuin armeijassa sain miinojen raahaamisesta. Lumitöistä en siten palautunut lopullisesti kahdessa viikossa

Voimaharjoittelu on viime viikkoina ollut varovaista kokovartalon yleistä vahvistamista. Harjoituskerralla olen tehnyt jaloille vain liikkeen tai kaksi. Koska olen vaihdellut liikkeitä usein, kropassa on ollut jatkuva lihaskipu. Siksi pikajuoksuvedot ovat olleet varovaisia, paitsi jos kaksi edeltävää päivää on ollut lepoa. Mutta usea neuvoo: "jollei kipua, ei etua" harjoittelusta

Lauantaina uskalsin tehdä kyykkyjä jo raskaimmin painoin; eilen juoksin ulkona ensimmäistä kertaa samalla aurinkoa ottaen; kevättä jaloissakin

Toruńissa kilpaileville amerikkalaisille matka- ja palkintorahaa

Amerikan Yhdysvaltain yleisurheiluliitto USATF todellakin toteuttaa suunnitelmansa ja tukee ikiurheilijoidensa matkoja Toruńin MM-hallikisoihin sekä palkitsee mitalistit, myös viestimiehistöt. Asiasta raportoi Ken Stone mainiolla mastersblog -sivustollaan. Matkatuen saajia on 61. Kokonaissumma noussee yli 80000:en dollarin

Kilpailut alkavat ensi sunnuntaina. Suomen joukkue matkustaa Puolaan ensi lauantaina, mutta itse olen hengessä mukana vain Internetin välityksellä

Kova harjoitus, kova harjoittelu

Kovaa harjoittelu ilman kovia harjoituksia johtaa varmimmin ylikuntoon, tulostason alenemiseen. Välissä pitäisi kyetä palautumaan siten, että saisi aikaiseksi kovia harjoituksia

Kuin vuosi sitten, tarkoitukseni on olla päästämättä nopeuskestävyyttä rapistumaan liikaa Jyväskylän SM-hallien jälkeen ennen kesää. Siinä mielessä yritin juosta viime perjantaina täysillä 200 metriä - ehkäpä kahdesti, oli ajatukseni

Väli, eli 12 päivää, oli harjoittelemattomuuden takia liian pitkä, koska juoksu oli pakko muuttaa lähes kävelyksi tullessani loppusuoralle. Toisella kerralla juoksinkin vain 150 metriä

Olen kyllä harjoitellut mutta en nopeuskestävyyttä: 100 metrin veto harjoittaa kuitenkin etupäässä kreatiinifosfaattienergiajärjestelmää eikä ole samanlainen glykolyyttinen harjoitus kuin 200 metriä

Toisaalta lihaksisto on tuntunut edelleenkin väsyneeltä kuin SM-halleissa. Jalat eivät vastaanota plyometrisia harjoituksia (konkkausta, loikkia) eivätkä harjoittelua painoin

Ilmeisesti harjoittelinkin viime viikolla liian kovaa: maanantaina palauttavia 58-60 sekunnin 250 metrisiä eli noin 2/3 teholla; tiistaina lepoa; keskiviikkona aioin jo juosta 200 metriä, mutta Liikuntamyllyn ruuhkautuneisuuden vuoksi lyhensin matkat, aluksi 100 m ja päälle kahdesti 70 metriä; torstaina lepoa; perjantaina yllä kuvattu 200 metrin harjoitus

Viime perjantain 200 metrin harjoitus meni pieleen siinä, että keskiviikon harjoitus jo oli M74:lle kova harjoitus. Juoksinhan matkat 100 prosentin teholla tai osin ylikin, koska suoran alku on alamäkeä

Siis, minun olisi pitänyt perjantaina juosta palauttavia 2/3 -tehoisia vetoja, huolimatta siitä että perjantaiaamuna jalat alkoivat pitkästä aikaa tuntua pikajuoksijan jaloilta, ja tehdä 200 metrin harjoitus vasta sunnuntaina

Keskiviikon täystehoiset vedot tuntuivat helpoilta. Mutta nehän olivat 100 prosentin intensiteetillä juostuja vain, koska sain juostua ne rennosti

"Helpot" täysvauhtiset 100 metrin ja lyhyemmät vedot ovat petollisia. Korkean tehon vuoksi ne vaativat pidemmän palautumisjakson, lepoa ja huoltavaa harjoittelua, kuin 400 metrin vauhdilla juostut vedot