Aikuisurheiluna markkinoiduissa, mainiosti järjestetyissä ikiurheilijoiden Turun 2019 SM-kisoissa vaihtelivat ukkoskuurot ja auringonpaiste. Näin oli myös suoritusteni osalta: 100 m 15,39; 200 m 31,86; 400 m 1.15,47 ja uutena lajina 300 m aidat 58,39 lauantaiaamun auringossa. Tulokset eivät siis parantuneet viikossa Eltsun kilpailuista
Aidoissa oli kultaa tarjolla, jonka myös sain. Tarkoitus oli selvitä loppusuora kompuroimatta. Siksi aitominen oli varovaista, sipsuttelua useimmiten. Harjoituksissa en ollut edennyt niin pitkälle että olisin aitonut väsyneenä, jolloin polvi ei enää nouse 400 metrin loppusuoran tai 200 metrin viimeisen 30 metrin tavoin. Siksi säästelin vauhtia ensimmäisen aidan jälkeen loppusuoralle asti
Jälkeenpäin tajusin, että aitoja ei tarvitse yrittää nuolla, koska ne ovat ikäiselleni vain 68 cm. Se vain kumartaa asentoa joka aidan jälkeen ja hidastaa menoa. Sipsuttelu ja aidan jälkeinen spurtti pitäisi saada pois; niiden sijaan pitäisi kiihdyttää pari kolme askelta aidalle ja lasketella aidan jälkeen sekä pitää juoksuasento koko ajan korkeana
Seuraavalla kerralla yritän juosta kaarteen hieman vauhdikkaammin. Mutta 400 metrin kuntoni on sen verran kehno - nyt energia loppui jaloista tyystin loppusuoralle tultaessa, että kovin suurta riskiä en uskalla ottaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti