Painonnousu

Yllätys oli suuri kun kun puntari osoitti viime sunnuntaina viisi kiloa korkeampaa painoa kuin ennen Jyväskylän SM-kisoja. Eilen juoksin sisällä ensimmäiset nopeuskestävyysvedot 2 x 100 m lentävällä lähdöllä. Alla oli kaksi telinelähtöä. Aika oli käytännössä sama kuin viime vuodenvaihteessa. Juoksu tuntui jo sopivan väljältä, varsinkin ensimmäisessä vedossa

Mutta paino, yhteentoista vuoteen en ole murehtinut sitä. Paino on pysynyt 73-74 kg:ssa. Ilmeisesti syksyn töistä jäi syöntivaihde päälle, varsinkin kun ylivuotisia hillopurkkeja tuli tyhjennettyä jogurtin ja puuron kanssa. Se lisätty sokeri

Toinen syy painon nousuun saattaa olla siinä, että en ole juossut aerobisen ja anaerobisen rajamailla olevia kunnonkohotusvetoja tämän syksyn aikana kuin murto-osan tavanomaisesta syksystä, oikeastaan vain kahdesti nyt marraskuussa, ja juostut vedot olivat noin puolet "normista"  

Palauttavia verryttelyvetoja olen kyllä tehnyt tavallista useammin, mutta niissä syke on alhainen ja vauhti 50-60 prosenttia 100 metrin kilpailuvauhdista

Kun eilinen harjoitus tuntui jo pikajuoksulta, ainoa keino painon pudottamiseksi lienee paluu pidempiin kunnonkohotuslenkkeihin. Eli kerran viikossa kävelyineen noin 7-8 km, josta vauhtivetoja yhteensä "normi" noin 1,5 km ja hölkkävetoja noin 3 km. Maa ei ole vielä jäässä

Tietysti pitää hieman seurata, mitä suuhunsa panee. Ennen jouluruokia pitäisi paino saada hallintaan 

 

Syystauko

Loka-marraskuun vaihteessa olen aikaisempina vuosina juossut sisällä ensimmäiset 200 metriset noin kuukautta ennen HKV:n veteraanihalleja. Tänä vuonna kaikki on toisin

Harrasteurheilijankin todellinen tavoite on tietysti aina kilpailuissa, joita nyt ei ole tiedossa. Ja ensi kesän Tampereen kansainväliset kilpailut ovat epävarmat koronaviruksen takia. Ei ole väliä, ovatko ne MM- vai EM-tasoiset, mutta tällä hetkellä todennäköisintä on, ettei niitä ole lainkaan 

Ilman kilpailuja sitä on vain liikkuja. Ennen veteraaniurheilun aloittamista 11 vuotta sitten liikuin itse asiassa paljon enemmän: hiihtoa, kävelyä ja pyöräilyä; vasta elokuussa olin saavuttanut jonkinlaisen juoksukunnon

Kilpaileminen tuo harjoitteluun ryhtiä. Sitähän haluaa aina tehdä asiat paremmin kuin aikaisemmin. Lähinnä silloin on kysymys harjoitteluun liittyvien virheiden välttämisestä, koska varsinaisesti uutta ei opi, mutta vanhoja taitoja voi kyllä opetella uudestaan

Yleisimmät virheet tai ajattelemattomuudet liittyvät pikajuoksun ja muiden töiden yhteensovittamiseen. Kyse ei ole ainoastaan ajallisesti riittävästä palautumisesta muiden fyysisten ponnistusten jälkeen, vaan myös herkistelystä, lihaksiston ja hermoston virittämisestä uudestaan pikajuoksuharjoittelua varten

Tämän kesän raskain työ oli taimikon harvennus, jonka sain suunnilleen tyydyttävään kuntoon lokakuun puolivälin jälkeisenä puolentoista viikon rupeamana. Koville se otti vaatien viikon herkistelyn

Sääennusteet lupaavat vauhdikkaalle ulkona juoksentelulle sopivaa lämpöä pariksi seuraavaksi viikoksi. Siis kivituhka- ja hiekkapoluille citius, altius, fortius -hengessä, vaikka iän mukana hitaammin, matalammin ja lyhyemmin askelin