Syystauko

Loka-marraskuun vaihteessa olen aikaisempina vuosina juossut sisällä ensimmäiset 200 metriset noin kuukautta ennen HKV:n veteraanihalleja. Tänä vuonna kaikki on toisin

Harrasteurheilijankin todellinen tavoite on tietysti aina kilpailuissa, joita nyt ei ole tiedossa. Ja ensi kesän Tampereen kansainväliset kilpailut ovat epävarmat koronaviruksen takia. Ei ole väliä, ovatko ne MM- vai EM-tasoiset, mutta tällä hetkellä todennäköisintä on, ettei niitä ole lainkaan 

Ilman kilpailuja sitä on vain liikkuja. Ennen veteraaniurheilun aloittamista 11 vuotta sitten liikuin itse asiassa paljon enemmän: hiihtoa, kävelyä ja pyöräilyä; vasta elokuussa olin saavuttanut jonkinlaisen juoksukunnon

Kilpaileminen tuo harjoitteluun ryhtiä. Sitähän haluaa aina tehdä asiat paremmin kuin aikaisemmin. Lähinnä silloin on kysymys harjoitteluun liittyvien virheiden välttämisestä, koska varsinaisesti uutta ei opi, mutta vanhoja taitoja voi kyllä opetella uudestaan

Yleisimmät virheet tai ajattelemattomuudet liittyvät pikajuoksun ja muiden töiden yhteensovittamiseen. Kyse ei ole ainoastaan ajallisesti riittävästä palautumisesta muiden fyysisten ponnistusten jälkeen, vaan myös herkistelystä, lihaksiston ja hermoston virittämisestä uudestaan pikajuoksuharjoittelua varten

Tämän kesän raskain työ oli taimikon harvennus, jonka sain suunnilleen tyydyttävään kuntoon lokakuun puolivälin jälkeisenä puolentoista viikon rupeamana. Koville se otti vaatien viikon herkistelyn

Sääennusteet lupaavat vauhdikkaalle ulkona juoksentelulle sopivaa lämpöä pariksi seuraavaksi viikoksi. Siis kivituhka- ja hiekkapoluille citius, altius, fortius -hengessä, vaikka iän mukana hitaammin, matalammin ja lyhyemmin askelin 

Kun palauttava muuttui lihaskestävyysharjoitukseksi

Viikko sitten olin optimistinen kilpailukunnon kehittymisen suhteen, mutta totuus paljastuu kilpaillessa. Kenttäurheilijat-58 Aktia-veteraanikilpailujen 200 metrillä sain ajan 31,64 ja kaksi tuntia myöhemmin 400 metrillä 1.17,62 eli kuusi sekuntia hitaammin kuin vuosi sitten. Jaloissa alkoi maitohapot tuntua jo 120 metrin kohdalla samalla tavoin kuten kunnossa ollessani 280 metrin vaiheilla. Eli oli hiljennettävä, vaikka avauskilpailu olikin tarkoitettu harjoitukseksi

200 metriäkään ei sujunut yhtä väljästi kuin pari viikkoa aikaisemmat harjoitukseni, tosin silloin hieronnan jälkeen. Syy oli eilen kyllä siinä että viikko sitten tein palauttavaksi tarkoittamani harjoituksen Pukinmäen kentän nurmikolla, mutta paljasjalkatossuin. Olen juossut niillä sisäradalla usein, mutta nyt oli ensi kerta nurmikolla. Lopputulema oli tietenkin sama kuin olisin juossut paljain jaloin, eli seuraavana päivänä selvästi väsyneet ja kipeät lihakset, erityisesti erityisesti reisien sisä- ja ulkosivut.

Näin sitä voi pilata herkistelyjakson panemalla jalkaan ensimmäiset näkyviin tulevat tossut ja ajattelematta seurausvaikutuksia; rennot vedot nurmella muuttuivatkin lihaskestävyysharjoitukseksi, joka oli liian lähellä kilpailua. Olisi tietysti ollut eri asia jos olisin juossut joka viikko nurmikolla paljasjalkatossuin

Takareisiongelma: SM-kisojen jälkitautia?

Harjoittelu- ja kilpailuvuosi oikeastaan vaihtui, kun ponnistavan jalan takareisi kramppasi elokuun puolivälissä. Olin juossut 200 m lähes täyttä ja parinkymmenen minuutin palautuksen jälkeen aioin vetäistä lentävän satasen. Mielessä oli osallistua seuraavana lauantaina Harjavallan kilpailuihin.

Vamma-alue laajeni hieman kun seuraavana päivänä tempaisin yli 20 kiloisen taakan maasta. Repeämää lihakseen ei tullut, koska polvitaive ei mustunut verestä. Kipualue on takareiden herkimässä kohdassa, jossa se haarautuu. Viimeksi se revähti pahasti kesäkuussa 2010: takareiden alaosa ja polvitaive mustuivat.

"Nettivalmentaja" kertoi tällaisen hamstring strain -ongelman olevan tyypillistä takareiden revähtämisen kerran kokeneelle pikajuoksijalle ja johtuvan lähtöharjoituksista, aggressiivisesta kaarrejuoksemisesta ja nopeuskestävyysharjoituksista, kun kilpailukauden herkistelyvaiheessa takareiden vahvistamiseen tähtäävä voimanhankinta vähenee tai poistuu.

Juuri näin kävi osaltani: SM-kisoja edeltäen tein viimeisen kuntosalikäynnnin neljä ja puoli viikkoa aikaisemmin; konkkaukset, loikat ja hyppelyt lopetin viikkoa ennen; vähensin myös alkulämmittelyn aikaisia vahvistusliikkeitä kuten jalkojen pyörityksiä ja taaksepäin skippausta herkistelyjaksolla. Ja mikä ehkä pahinta, en tehnyt niitä juuri lainkaan SM-kisojen jälkeisenä viikkona ennen kuin sedundaattori kädessä kiihdytin kaarteesta suoralle. Takareisien harjoittamattomuutta siis!

Krampin jälkeen harjoittelu muuttui luonnollisesti peruskuntokauden tapaiseksi. Juoksu on tapahtunut aerobisen ja anaerobisen rajamailla ja reisien vahvistamisessa olen yrittänyt nostaa eksentristä voimanhankintaa suhteessa konsentriseen.

Kun pikajuoksu alkaa luonnistua, pääpaino on aluksi alaktisissa harjoituksissa ja rennoissa pidemmissä vedoissa Vantaan rantojen suorilla, korkeintaan 5/6 vauhtia. Vasta myöhemmin siirryn nopeuskestävyysharjoituksiin ja kaarrejuoksuun. Mutta siinä vaiheessa viikot valmistautua Perthin MM-kilpailuihin ovat jo vähissä.

Kova harjoitus

Aikuisurheiluliiton (mikä harhaanjohtava ja soinnuton nimi, koska järjestön virallinen tiedotuslehti viittaa ikiurheiluliittoon, ikinuoriahan kaikki yleisurheilussa kilpailevat ovat!) SM-kisat ovat kaltaiselleni keskenkuntoiselle kova kolmipäiväinen harjoitus; tavoitteeni ovat leikkauksen jälkeen luonnollisesti ensi vuodessa.

Bruunon kisojen jälkeinen herkistely ei mennyt aivan toivomallani tavalla: tavoittelemani 250 metrin vedon jätin 160 metriin ja kolme päivää myöhemmin 150 metrin vedon 110 metriin, kun lihasten maitohappotaso alkoi muistuttaa edellisessä 400 metrin loppusuoraa ja jälkimmäisessä 200 metrin viimeistä 30 metriä. Tein kuitenkin kohtuuajat 14.45, 30.04 ja 68.26, vaikka loppu oli vaikea sekä 200:lla että 400:llä.

Loppuviikosta pitänee käydä radalla tuntuman säilyttämiseksi, mutta lihakset tuskin kaipaavat mitään rykäisyä ennen ensi viikkoa, vaan korkeintaan aerobisen ja anaerobisen rajamailla tapahtuvaa rentoa juoksentelua.

Jos sää pysyy kilpailemista suosivana, voin vielä yrittää hyödyntää SM-kisojen "harjoitusta" tällä kaudella, koska kilpaileminen tulee joka tapauksessa jäämään vähiin.

Jyväskylän SM-kisojen lähettämisestä: juoksemissani lähdöissä ja sarjamme muissa erissä tapahtui aavistuslähtöjä poikkeuksellisen runsaasti; lähettäjä makuutti paikoillenne -asennossa väsyttävän pitkään, minkä jälkeen vielä valmiit -komennossakin ylipitkään, paitsi sen jälkeen kun olin aavistanut 400:llä. Lähettäjillä on käytössä myös ylös -komento, jos horjujia tai viivyttelijöitä on. Aikaisemmissa ikinuorten kilpailuissa lähettäminen on yleensä sujunut ilman aavistuslähtöjä.

Kuntoutus: mistä maltti?

Vammojen kanssa eläminen - niiden ehkäisy, hoito ja kuntoutus - on olennainen osa kilpaurheilua; vielä suuremmassa määrin se koskee ikiurheilua, veteraaniurheilua, kuten sitä ennen kutsuttiin, tai aikuisurheilua, kuten on nykyinen virallinen linjaus.

Aloittaessani tätä blogia oli aikomukseni kertoa nimenomaan kokemuksistani erinäisten tavanomaisten vammojen hoitamisessa, vaan aikomukseksi ne ovat jääneet. Ehkä syy on ollut se, etten ole alan asiantuntija ja että minulle tuottaa vaikeuksia ymmärtää lääketieteellistä ja fysiologista tekstiä. Vammojen lisäksi olen joutunut kahdesti vatsa-alueen leikkaukseen, toukokuussa 2012 ja kuukausi sitten.

Varsinainen toipilasaika on nyt ohi, jona aikana tein fysioterapeutin suosittelemia liikkeitä ja kävelin. Lihaskunto on kuitenkin selkeästi heikentynyt. Mieli tekisi liikkua hieman rivakammin kyetäkseni loppukesän kilpailuihin, SM-kisoihin ensi sijassa. Varoaikaa pikajuoksun aloittamiseksi on vielä kuukausi, kuntosalin omaisten vatsalihasliikkeiden harjoittamiseksi pari viikkoa pidempään, jolloin pitäisi aloittaa jo herkistely Jyväskylän SM-kisoihin.

Hitaasti kiiruhtaen on edettävä.

Kohti herkistelyä

Pikajuoksijoiden harjoitusten intensiteetti yleensä kasvaa ja volyymit hieman laskevat harjoituskauden edetessä kohti kilpailuja. Samaan olen pyrkinyt, kun nyt on edessä hallikauden ainoa kilpailu. Viikko sitten otin ensimmäiset telinelähdöt ja kolme päivää sitten juoksin ensimmäiset täysvauhtiset 150 metriset; kuntooni nähden painelin täyttä 400 metrin vauhtia jo helmikuun lopulla.

Jos harjoitteluviikon volyymia kuvaa koko viikon TRIMP-summat eli subjektiiviset rasittavuusminuutit, ne ovat helmikuun ensimmäisestä viikosta lähtien kehittyneet seuraavasti, rinnalla tosiasialliset harjoitusminuutit.

Vko	TRIMP	minuutit
6	490	240
7	410	200
8	560	260
9	710	370
10	410	235
11	400	205

 

Volyymeissa on tavoittelemaani vaihtelua eri viikkojen välillä. Viikoilla 7 ja 11 oli vain kolme harjoituskertaa, kun taas viikolla 9 viisi kertaa, muina viikkoina neljä harjoitusta.  

Viikon 9 päätteeksi juoksin täysvauhtisen 200 metriä Liikuntamyllyssä. Seurauksena oli tietysti lihaskipu, joka johtuu lihasten pienistä repeämistä, mikrovaurioista. Niiden parantelu vaatii lepoa: siksi alhaisemmat minuutit olivat tarpeen kahdella viime viikolla kun lyhensin täysvauhtisten vetojen matkoja. Mutta samalla jokainen erilainen harjoitus tuotti uudenlaista lihaskipua. Liikuntamyllyn kaarteissa juoksu muuttuu myös toispuoliseksi: oikean reiden lihakset jumiutuvat, vaikka vasemman reiden lihakset pysyvätkin vielä juoksukuntoisina.

Huomenna on edessä viimeinen rääkki ennen MM-hallien vaatimaa herkistelyä, jonka aikana pikajuoksijat yleensä vähentävät harjoituksissa volyymit puoleen tai kolmasosaan, pudottamatta harjoituskertojen lukumäärää ja harjoitusten intensiteettiä kuin aivan kilpailua edeltävinä päivinä.

Vetojeni toistomäärät ovat kovin vähäiset, koska harjoitusteni pääosan muodostaa aina noin 40 – 50 minuutin alkulämmittely avausvetoineen. Siksi volyymini eivät voi koskaan pudota kolmasosaan harjoituskertaa kohti; vähennänkin harjoituskertojen lukumäärää.