SM-kisat 2019 Hipposhallissa

JKU hoiti jälleen ikiurheilijoiden SM-hallikisat tehokkaasti ja tyylikkäästi. Huhujen mukaan Hipposhalli rakennetaan uusiksi. Toivottavasti pohjaratkaisu uusitaan vastaamaan maailmalla nähtyjä areenoita, joissa kurvat ovat loivemmat mutta suorat lyhyemmät

Tällä kertaa pystyin juoksemaan kaikki matkat. Aivan tuorean tuntuisin jaloin en kyennyt juoksemaan edes aloitusmatkaa 60 metriä: aika 9,42, jossa hidastumista 0,52 sekuntia neljä vuotta sitten EM-halleissa juostuun eli 5,8 prosenttia. Matkan voittaja Heikki Pesonen, Kuopion Reipas, juoksi kansainvälisen tason ajan 8,73

400 metrillä lantio tuntui yllättävän kankealta. Lähdin mielestäni 34 sekunnin väliaikaa 200 metrillä tavoittelevaa vauhtia, mutta kierrokseen kului yli 36 sekuntia: loppuaika 1.15,42 eli 7 sekuntia heikommin kuin neljä vuotta sitten Torunissa tai SM-halleissa Jyväskylässä (eli 10,5 prosenttia hitaammin)

Talven harjoitteluni on lähinnä palvellut 200 metriä: tulos 31,36 on 1,89 sekuntia eli 6,4 prosenttia hitaampi kuin Torunin alkuerässä neljä vuotta sitten

Aioin hiihtää SM-hallien jälkeen pari kertaa viikossa siihen asti kuin kelejä riittää, mutta Etelä-Suomen lumet ovat katoamassa. Tämänpäiväiset pitkän ajan sääennusteetkin lupaavat lähinnä lämpimiä. Joten enköhän aja jo huomenna Liikuntamyllyyn verryttelemään, retkuttelemaan ja tekemään palauttavana harjoitteluna sitä mitä lystää

Yleisurheilun juhlaa

Helsingin Kisa-Veikot järjesti mallikkaasti aikuisten ikäryhmäurheilun SM-kilpailut Eläintarhan urheilukentällä viime viikonloppuna; tulokset 

Osanottajia yleisurheilun juhlassa oli yli 1000. Ikäryhmässäni 70 - 74 vuotiaissa oli runsaasti osanottajia ja taso kova. Tuloksillani ei yltänyt mitalikamppailuihin: 100 m 15,14; 200 m 31,20 ja 400 m 72,72

Kesän helteet helpottivat harjoittelua, mutta silti minulla oli vaikeuksia rataharjoituksissa kilpailuvauhtisten vetojen kanssa lähes koko kesän. Lihaksisto tahtoi tehdä tenän 200 metrin vedoissa jo 130 metrin kohdalla, paitsi jos sain juosta myötätuulessa sekä kaarteen että suoran. Samoin 400 metriä palvelevissa vedoissa tuli äkkipysähdys noin 280 - 300 metrin kohdalla aivan kuin ensimmäisissä harjoituksissa ikiurheilijana kevätkesällä 2010; kivituhkapolkujen vauhdissa en kokenut samaa ongelmaa

Olisiko radalla pitänyt siten juosta enemmän vai juosta sisukkaammin sorapoluilla? Harjoituskertoja en olisi kyennyt lisäämään, mutta ehkä juoksemaan yhden lisävedon harjoituskertaa kohden

Lopetetaanko SAUL?

Peitenimellä SAUL toimiva ikiurheilijaliitto pitää syyskokouksensa Jyväskylässä 25.11.2017; ks. kokouskutsu.

Jyväskylän Kenttä-Urheilijat esittävät kokoukselle SAUL:n purkamista!

Yleisurheilu.fi uutisoi aikaisemmin syksyllä Urheiluliiton hallituksen kokouksesta: ”puheenjohtaja Vesa Harmaakorpi kertasi katsauksessaan masters-valiokunnassa käytyä keskustelua Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) mahdollisesta yhdistymistä [sic!] Urheiluliittoon. Harmaakorven mukaan asia on esillä SAULin vuosikokouksessa 21. marraskuuta”

Kokouskutsussa ”SAUL:n ja SUL:n välistä yhteistyötä ja mahdollista toimintojen yhdistämistä koskevat asiat” käsitellään 25.11.2017 SAUL:n purkamisesityksestä päättämisen jälkeen

Urheiluliiton masters-valiokunnan tehtävä on käynnistää masters-toiminta. Valiokunnan jäseniä ovat JKU:sta sen puheenjohtaja professori Antti Mero ja Kirsti Siekkinen

Ilmeisesti Masters-valiokunta ja SAUL eivät ole päätyneet JKU:n kannalta järkevään ratkaisuun tai sitten mitään selkeätä ehdotusta ei ole olemassakaan, koska sitä ei yksilöidä SAUL:n kokouskutsussa

Lohjan SM-kisojen yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa ilmeni, että Urheiluliiton masters-valiokunta on yksipuolisesti sen asettama, johon SAUL:lta ei ole virallisesti pyydetty edustajia; ikiurheilijoiden kansainvälinen kilpailutoiminta on IAAF:n alaista; siksi Suomessa IAAF:n virallinen edustaja Suomen Urheiluliitto lähettää postin eteenpäin SAULiin, jos Mäkelä ja Kemppainen päättävät

Asiat näyttävät olevan SAULissa täysin sekaisin, mistä todisteena on toimminnanjohtajan toimen hakuilmoitus, jossa hakemukset osoitetaan entiselle toiminnanjohtajalle, joka antaa myös lisätietoja. Normaalitapauksessa yhteyshenkilö on joko liiton puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja

Tuloskunnon kohentamisen viisaudesta

Tutkin jälleen kalenterimerkintöjäni, miksi tuloskunto pysyi paikallaan viimeiset kolme kuukautta.

Eiköhän pääsyy ole se, että HKV:n marraskuun kunnontarkistuskilpailujen jälkeen meni yli kuukausi ennen kuin totuttelin täysvauhtiseen pikajuoksuun. Jo ennen marraskuun kilpailuja olin jättänyt 50 – 100 metrin täysvauhtiset vedot tekemättä, mutta juossut kylläkin 120 – 150 metrin vetoja kiihdytys- ja lähtöharjoitusten lisäksi. Eli silloinkin yritin oikotietä kuntoon. Myös tammikuun loppupuolen osittainen harjoittelemattomuus tuntui samanlaisena lihaskireytenä kuin juostessani ensimmäisen 100 metriä ikiurheilijoiden kilpailuissa syyskuussa 2010.

Alttiutta lihaskireyteen olen yrittänyt pitää kurissa juoksemalla täysvauhtisissa vedoissa vähän toistoja. Juoksentelu aerobisen ja anaerobisen rajamailla puolestaan ei luo varsinaista kilpailukuntoa vaan ainoastaan pohjustaa täysvauhtisiin harjoituksiin.

Kun ennen Anconan EM-halleja tuskin keksin mitään uutta kehittävää, ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee pidentää ja koventaa kovien harjoituspäivien harjoituksia. Vastapainoksi muu juoksentelu on pelkästään palauttavaa, voimaharjoittelua ja loikkimista unohtamatta.

Siis, kuluva viikko menee SM-halleista palautumisessa ja yleiskunnon kohentamisessa, minkä jälkeen kova ja helppo viikko vuorottelevat EM-hallien alkuun asti.

Lisäys 24.2.16: Eilen oli Paloheinän 5 km:n ladulla loistava jääkeli ja melkein aurinkoista. Jalat ovat tänään hämmästyttävän hyvät, ei oikeastaan lihaskipua, kuten yleensä ensimmäisen hiihdon jälkeen etureisissä ja lähentäjissä, koska voitelu onnistui lähes täydellisesti: ei lipsumista ja luistokin testimäessä erinomainen vaikka liisteri jäätyi.
Hiihto on intervalliharjoittelua aerobisen sykealueeen ylärajoilla

Lisäys 6.4.16: Useamman kuin yhden vedon harjoitukset jäivät tekemättä. Perjantaina 18.3 piti tehdä 200 metrin harjoitus, mutta kropassa tuntui että jotakin on pielessä. Seuraavan päivän iltana alkoi antibioottikuuri, johon liittyy akilles- ja muiden jänteiden repeämäriski.
Olin saanut samaa antibioottia 2012 ja kokenut akillesjänneongelmat kuurin jälkeen. Siksi en tehnyt 18.3 jälkeen lähtö-, kiihdytys-, sähäkkyys- enkä plyometrisia harjoituksia. Täysvauhtisia vetoja oli yksi per harjoitus. Aivan parhaimmassa terässä en ollut Anconassa: tulokset 200 m ja 400 m

Ikiurheilijoiden SM-hallit Tampereella

Uskomattomalla juoheudella Kunto-Pirkat kykeni järjestämään massiiviset sarjakilpailut. Aikuisten SM-hallikisojen ohjelman lisäksi ikiurheilijoiden yleisurheilussa on painonheitto ja ratakävelyt, mutta sarjoja ei ole vain yksi yleinen, vaan viisivuotisryhmittäin 30 - 34 vuotiaista yli 90 vuotiaisiin.

Kykenin ensimmäistä kertaa osallistumaan SM-halleissa 60 metrin juoksuun vasta tänä talvena vaikka ensimmäistä kertaa harjoittelin jo talvea 2010 varten, mutta vammat ja sairaudet ovat olleet esteenä aikaisemmin. Yllättävän vaikealta lauantaipäivä kahden 60 metrin startin, aika 9.10 alkuerässä, tuntui lihaksistossa ja lantiossa, kun valmistauduin 400 metrille (1.09,36).

Tänään tuntui helpommalta ennen 200 metriä (30,21), mutta harjoitusten perusteella tiesin olevani vain 120 metrin kunnossa. Ehkä vauhtia riitti hieman pidemmälle, mutta loppu 20 metriä sujui madellen kuin yleensä 400 metrillä.

Lauantaina tulin 400 metrillä loppusuoralle hieman liian hyvävoimaisena ja siksi loppusuora oli yllättävän helppo; normaali 400 metrin loppusuoran polte alkoi tuntua jaloissa vasta aivan lopussa; loppuaika oli noin sekuntia nopeampi kuin laskeskelin harjoitusaikojen perusteella.

200 metrin aikani oli nyt käytännössä sama kuin HKV:n marrashalleissa, samoin 60 metrin aika. Tuloskunto ei siis ole kohentunut kolmessa kuukaudessa.

Jotain kehittävää tarttis varmaan tehrä ennen EM-halleja, jotka alkavat viiden viikon kuluttua.

SM-hallit 2016:tulokset Tilastopajassa

200 metrin juoksuja Kunto-Pirkkojen Facebook -sivulla

M70 200 metriä

Tarvitaanko yleisurheilussa valmentajia?

Athletics Weekly on paperimuodossa hyvin sen kolmen ja puolen punnan arvoinen, jonka se maksaa Englannissa irtonumerona. Käyn sen nettisivuilla pari kertaa kuukaudessa. Luin eilen Kansanyhteisökisojen 1966 maratonin kultamitalistin Jim Adlerin kirjoituksen brittien pitkänmatkan juoksijoista 1960-luvulla, Dave Bedford ja Ron Hill kuuluisimmat, ja heidän saavutuksistaan: kaikki kävivät töissä, Adler itse muurari ja rappari, ja olivat myös perheenisiä; vain Ian Stewartilla oli valmentaja, muiden valmentaessa itse itseään.

Adler, kahdesti 30 km:n maailmanennätyksen haltija, korostaa perusasioiden tärkeyttä: paljon maileja harjoittelussa; kilpailujen tuomaa henkistä kovuutta, mukana monet maastojuoksut, ettei aloita liian kovaa; vaatii valtaisaa keskittymistä juosta 75 kierrosta 73 sekuntiin/kierros; kilpailu alimatkoilla hyödyksi, jne. Adlerin neuvo nykybriteille on: perusasiat kuntoon ja useita kilpailuja 10000 metrillä; vasta näyttöjen antamisen jälkeen on aika vaatia ulkomaisia ja korkean paikan leirejä.

Adlerin kirjoitusta lukiessa tuli ajatus, että hänen keinoillaan ilman kestävyysjuoksuvalmennusta Suomeen pitäisi ilmestyä joka vuosi aina uusi 2.15 - 2.16 maratoonari, joka kykenee kilpailemaan kansainvälisellä tasolla 10 - 15 vuotta, menettäen koko uransa aikana vammojen paranteluun vain kolme kuukautta!

(Lisäys 6.12.15: Bruce Tulloh on myös kirjoittanut juoksemisen hauskuudesta)

Klikkasin eilen Ilta-Sanomista myös uutisen Ella Räsäsestä: uskomatonta luettavaa loppuun palamisesta – vai polttamisesta - loistavan hallikauden 2013 jälkeen.

Pari tuntia myöhemmin käväisin speedendurance.com –sivustolla, jossa oli linkki 1970-luvun valmentajakuuluisuuden Bill Bowermanin 400 metrin harjoitusmenetelmiä koskevaan Jimson Leen artikkeliin. Bowerman tiivistää maailmanluokan juoksijoita tuottaneet harjoittelumallit kolmeen tekijään:

-          - Harjoitusohjelma on joustava, mutta sitä noudatetaan

-         -  Menestys on suorassa suhteessa lahjakkuuteen

-          - Jos harjoittelu ei ole nautittavaa, mitään pysyvää menestystä ei ole saavutettavissa

Jimson Lee analysoi, että

-           Bowerman toteaa vain itsestään selvyyksiä, muttei esitä mitään syvällistä

-           Useimmat urheilijat parantavat tuloksiaan, olipa harjoitusohjelma mikä tahansa, kunhan harjoittelun kuormitus on realistinen ja lepo riittävää

-         Valmentajan todellinen tehtävä on olla sotkematta valmennettavansa asioita.

Uudenvuoden lupauksia

Yleisurheilijan vuosi vaihtuu alkusyksystä. On aika katsoa tulevaan - menneiden vuosien valossa tietenkin.

Kun vertaan kautta 2014 - 2015 kauteen 2012 - 2013, harjoitus- ja kilpailukertojen kokonaismäärä on käytännössä sama; voin siis vain järkevöittää harjoittelua.

Oppi 1°: Vältä hölmöjä harjoituksia

Kun viime kautta muistelee, tulihan niitä tehdyksi. Erityisesti mieleen tulee kaksi junnausluontoiseksi muuttunutta vetoa, joihin en ollut palautunut riittävästi. Niiden asemasta pitää rohjeta muuttaa päivän harjoitusta ja joko tehdä loppujäähdyttely tai alkulämmittelyn jälkeen jatkaa vain palauttavilla 2/3-vauhtisilla vedoilla. Harjoittelun tulee joka kerta olla nautinnollista.

Oppi 2⁰: Vältä säärikivun kärjistymistä penikkataudiksi

Vuosien varrella penikkataudin oireilu on osaltani ollut käytännössä ympärivuotista. Viime vuonna säärikipu yltyi myös aina, kun olin juossut pehmeällä alustalla hiekkarannalla tai lumessa, vaikka en läheskään täyttä vauhtia, ja sen jälkeen joko samalla kerralla tai parin päivän päästä tein jonkinlaisen hyppelyharjoituksen.

Säärikivussa on tietysti alustojen ja vauhdin lisäksi osansa myös jalkineilla: lähes 15 vuotta vanhat lenkkarit tuntuvat vaimentavan iskuja edelleenkin tehokkaammin kuin nurmikolla juoksua varten viime talvena ostamani ohuempipohjaiset, mutta päkiävahvistetut tossut.

Oppi 3°: Selkeämpi ero kovien ja helppojen harjoitusten välillä

Kansainvälisissä kisoissa ei menesty, ellei harjoituksia kykene tehostamaan. Kovissa harjoituksissa pitää itsestä saada enemmän irti eli (lisätty 24.9.15) pitää pystyä juoksemaan nopeammin. Sen vuoksi niiden välipäivien tulee olla helpompia, sisältäen selkeämmin palauttavia harjoituksia ja lepoa.

Oppi 4°: Eriytä plyometriset harjoitukset omalle harjoituspäivälle

Tein viime talvena hyppelyharjoituksia kerran viikossa kuten talvella 2012 – 2013. Jos ne ovat omana harjoituspäivänään, saan niihin todennäköisesti enemmän tehoa. Tällöin voin myös juoksuharjoituspäivänä koventaa harjoitusta, koska puhtia ei tarvitse varata hyppelyille.

Oppi 5°: Selkeä uusi kuntopohjan rakentamisjakso hallikauden jälkeen ennen ulkokautta

Viime kevään hyvä aikomus saattoi tärveltyä myös siksi, että otin konkkaukset ja loikat mukaan jo kaksi viikkoa Puolan EM-hallien jälkeen, koska siellä 200 metrin maaliintulossa tapahtuneen kaatumisen vuoksi en voinut tehdä painoilla voimanhankintaa jaloille.

Kun säärikipu kärjistyi samaan aikaan penikkataudiksi, en saanut oikeastaan koko kevään ja kesän aikana aikaiseksi kunnollisen teräviä plyometrisia harjoituksia. Ne on parempi ottaa mukaan vasta lähempänä kilpailukautta.

Penikkataudin vuoksi jouduin viime keväänä myös muuntamaan aerobisen ja anaerobisen rajamailla tapahtuvat kuntopohjaa rakentavat vedot anaerobisiksi mäkiharjoituksiksi jyrkimmässä mäessä, koska selvästi hitaamman vauhdin vuoksi askel tärskähti sääriin silloin vähemmän.

Ken elää, hän näkee, otanko opiksi. Muutoin on mielenkiintoista, että suomeksi puhutaan Uudenvuoden lupauksista, mutta englanniksi New Year resolutions (päätöksistä). Siis jo termien eroavuus viittaa siihen, että Suomessa varaudutaan siihen, että lupaukset jäävät lupauksiksi; anglo-maailmassa päätöksistä aiotaan pitää kiinni…

Ensimmäinen testi on valmistautua syksyn minihallikauteen, HKV:n kansalliset 28.11.2015 ja Tarton Kevekin hallikisat 5.12.2015; niiden jälkeen uusi kuntopohjan rakentamisjakso ennen valmistautumista Tampereen SM-halleihin

Juoksut Lyonin MM-kisoissa

WMA:n eli Maailman ikurheiluliiton MM-kisat Lyonissa alkoivat osaltani huonosti: aamuverryttelyssä ennen 100 metrin alkueriä oikean lähentäjän kiinnityskohdassa tuntui kipua ottaessani 3-pisteen lähdön. Sama paikka vaivasi Mikkelin SM-kisoissa 2011 200 metrin lähdössä ja uusiutui mm. viime marraskuun HKV:n Vaahterakisojen 60 metrin lähdössä, muttei silloin kuitenkaan estänyt koko juoksua.

Seuraus oli että varoin nyt lähtöä sekä alkuerässä että välierässä, jossa vielä täytyi hellittää 30 metriä ennen maalia, koska kipualue tuntui laajenevan; ks. tulokset alkuerässä 14,50 ja välierässä 14,58, loppusijoitus 15:es.

200 metrillä riittää 97 prosenttinen lähtö. Siksi kipu ei koventunut sen aikana; ks. tulokset alkuerässä 29,69 ja välierässä 29,51, loppusija 11:es.

400 metrillä vauhtini riitti välierissä kaikkiaan yhdeksänneksi eli ensimmäiseksi putoajaksi ajalla 1.07,86; ks. tulokset.

Saavutin siten 200 ja 400 metrillä lopulta suunnilleen saman kuntotason kuin EM-halleissa viime talvena, mutta matkaa ostaessani huhtikuun kuudentena uumoilin kyllä joka matkalla samasta kunnosta kuin M68-kesänä 2013.

Viesteistä saimme 4 x 100 metriltä hopeaa, Saksan tultua hylätyksi, ja samalla joukkueella päinvastaisessa juoksujärjestyksessä 4 x 400 metriltä pronssia häviten Saksalle yli 14 sekuntia ja Iso-Britannialle 11,5 sekuntia.

Ikiurheilijoiden Eläintarha

Ikiurheilijat kisaavat Suomen mestaruuksista ensi viikonloppuna Eläintarhan yleisurheilukentällä. Helsingin Kisa-Veikkojen laatujärjestelyt ovat saaneet säänennustajatkin povaamaan kohtalaista lämpöä, ettei tarvinne juosta pitkissä talvitrikoissa.

Myös tuuliennuste lupaa vain heikkoa vasta- tai sivutuulta loppusuoralla ja kaarteessa. Parhaimmassa tapauksessa 200 metrillä juostaan virallisesti nollatuulissa, mutta käytännössä kaarteessa on vastatuulta pari metriä sekunnissa.

Lämpöä tarvittaisiin erityisesti sähäkällä 100 metrillä, joka juostaan perjantai-iltana. Esillä on koko kaari 85+ vuotiaista aina nopeampiin, voimakkaampiin ja polvia korkeammalle nostaviin viisivuotisryhmiin kolmekymppisiin asti. 200 metriä juostaan lauantai-iltana. Alkuerät ovat molemmilla matkoilla.

Sunnuntaina iltapäivällä pitäisi olla jo keskiverto kesäsää, kun juostaan Lex Hollon mainostamat brutaalit neloset.

Lämpötila oli tänään Eltsussa klo 14 ja 15 välillä noin 15-16 astetta. Viileältä se tuntui. Käsineitä kaipasin. Vielä pitäisi saada kaksi telinelähtöä ennen perjantaita.

Lisäys 27.6.15 klo 7.45: Eipä lämpö 100 metrin julksun aikana eilisiltana ollut kuin 14 - 15 asteen välillä Kaisaniemen sääaseman mittausten mukaan. Lähtölaukaukseen reagointini oli erinomainen, mutta lähdön jälkeen tuli pomppuaskel, pieni horjahdus ehkä, jonka jälkeen juoksutekniikka alkoi hajota vähinerin; rentous unohtui kiihdytysvaiheen aikana, kun keskityin ensimmäiseen askeleeseen. Aika 14,43 oli heikompi kuin kolme viikkoa aikaisemmin

Lisäys 29.6.15 klo 7.30: Lauantai-illan 200 metristen aikana lämpötila oli asteen verran edellisiltaa korkeampi, mutta vastatuuli oli melkoinen kaarteen alussa. Mitattu myötätuuli juoksun aikana oli 1,1 m/s, mitä ei juostessa huomannut (mittaus alkaa ensimmäisen juoksijan tullessa loppusuoralle ja kestää 10 sekuntia). Aikani 30,12 kertoo lähinnä kuntoni kehnoudesta.
Eilisen sunnuntain 400 metrillä olin aivan liian hyvävoimainen tullessani loppusuoralle, että lopetus olisi ollut brutaali. Juoksu vastasi alkueräjuoksua eikä loppukilpailua.