SM-kisat 2019 Hipposhallissa

JKU hoiti jälleen ikiurheilijoiden SM-hallikisat tehokkaasti ja tyylikkäästi. Huhujen mukaan Hipposhalli rakennetaan uusiksi. Toivottavasti pohjaratkaisu uusitaan vastaamaan maailmalla nähtyjä areenoita, joissa kurvat ovat loivemmat mutta suorat lyhyemmät

Tällä kertaa pystyin juoksemaan kaikki matkat. Aivan tuorean tuntuisin jaloin en kyennyt juoksemaan edes aloitusmatkaa 60 metriä: aika 9,42, jossa hidastumista 0,52 sekuntia neljä vuotta sitten EM-halleissa juostuun eli 5,8 prosenttia. Matkan voittaja Heikki Pesonen, Kuopion Reipas, juoksi kansainvälisen tason ajan 8,73

400 metrillä lantio tuntui yllättävän kankealta. Lähdin mielestäni 34 sekunnin väliaikaa 200 metrillä tavoittelevaa vauhtia, mutta kierrokseen kului yli 36 sekuntia: loppuaika 1.15,42 eli 7 sekuntia heikommin kuin neljä vuotta sitten Torunissa tai SM-halleissa Jyväskylässä (eli 10,5 prosenttia hitaammin)

Talven harjoitteluni on lähinnä palvellut 200 metriä: tulos 31,36 on 1,89 sekuntia eli 6,4 prosenttia hitaampi kuin Torunin alkuerässä neljä vuotta sitten

Aioin hiihtää SM-hallien jälkeen pari kertaa viikossa siihen asti kuin kelejä riittää, mutta Etelä-Suomen lumet ovat katoamassa. Tämänpäiväiset pitkän ajan sääennusteetkin lupaavat lähinnä lämpimiä. Joten enköhän aja jo huomenna Liikuntamyllyyn verryttelemään, retkuttelemaan ja tekemään palauttavana harjoitteluna sitä mitä lystää

Tuloskunto ei kohentunut

Aarhusissa järjestetyt ikiurheilijoiden EM-kilpailut oli hajotettu kahdelle stadionille, päivittäisten aikataulujen ollessa väljiä, joten katsomosta ei ollut juuri mitään nähtävää, koska kenttälajejakaan tanskalaiset eivät uskaltaneet järjestää yhtä useampaa samanaikaisesti juoksujen kanssa. Eikä kentällä ollut minkäänlaisia tulostauluja kuten Perthissä

Siis, järjestäjät tarjosivat hyggeä, mutta osanottajille kilpailujen välinen aika oli enemmänkin piinaa

Ensimmäinen juoksuni oli heti matkapäivän jälkeisenä aamuna 31.7 400 metrin alkuerä. Selvisin ajalla viimeisenä loppukilpailuun, mutta juoksu ei tuntunut hääviltä vallankaan 200 – 380 metrin välillä; lantion ja reisien seudun kankeus tuntui selvästi. Loppukilpailussa lähdin selvästi nopeammin, mutta vauhti hiljeni 270 metrin jälkeen loppusuoralle kaarrettaessa ja pysähtyi lähes täydellisesti suoran puolivälissä: kesän huonoin aika

200 metrillä jäin alkuerään, josta pääsy loppukilpailuun olisi ollut helpointa, koska erän ykkössijoitettu oli maailmanennätysmies Glynn Sutton. Jälleen kerran vauhtini hiipui tyystin 140 metrin jälkeen; aloitin kuntooni nähden kaarteen aivan liian kovaa, vaikka kaarrejuoksu oli mielestäni tavoitellun rentoa ja väljää; aika jäi hieman Lohjan ajasta

Jäljellä olivat viestit, joissa olimme toisia Saksan jälkeen sekä 4 x 100 metrillä että 4 x 400 metrillä

Terävimmilläni olin kilpailujen aikana itse asiassa pikaviestin vaihtoja harjoiteltaessa lämmittelyhallissa: 6 x 30 metrillä täysillä lyhyin palautuksin, sen jälkeen noin tunti palautusta (viesti juostiin klo 14.20) ja viestissä 120 metriä täysillä; varsinaisessa viestissä alaselkä ja lantion seutu tuntuivat yllättävän kankeilta lämmittelyyn verrattuna. 

Pikaviestipäivä olikin osaltani ylivoimaisesti rasittavin päivä, enhän ole koko ikiurheilija-aikanani tehnyt yhtään niin kovaa harjoitusta kuin se oli

Lohjan kilpailujen jälkeen kolmeviikkoisen herkistelyjakson aikana tein kolme kertaa lähtö- ja kiihdytysharjoittelua, juoksin kerran 400 metrin harjoituksen (joka osoitti matohappokestävyyteni loppuvan 260 metrin kohdalla) ja kahdesti täysvauhtisen 200 metriä sekä kahdesti palauttavan harjoituksen omaista verryttelyä ja pompiskelua; lopputulos oli että nopeuskestävyyteni riitti viestin takasuoraosuuteen

SM-viesteissä

JKU järjesti ikiurheilijoiden SM-viestit eilen Vaajakosken kentällä loistavissa olosuhteissa, oivallisessa paikassa ja huippuluokan järjestelyin. Ehkä aikataulua olisi vielä voinut tiivistää yhdistämällä kahden, kolmen joukkueen lähtöjä, koska ratoja oli kahdeksan

Juoksin M70 3x400 metrin ankkuriosuuden, mutta SpoVe ja Oulun Ikiliikkujat olivat jo yli puolen kaarteen verran tavoittamattomissa; osuusaikani noin 1.22 eli anaerobista kuntoutusvauhtia

M70 3x800 metrillä aloitin. Olin Vantaan joen varressa juossut kahdesti pitkiä tasavauhtisia vetoja ja todennut, että kun sykkeeni on noin 156, pystyn juoksemaan helposti 500 metriä ja vielä jää varaa loppukirille. Tällainen vauhti vastaisi suunnilleen 1.35 vauhtia ensimmäisellä kierroksella; 10 sekuntia nopeampi vauhti söisi selvästi loppukirieväät 500 metriin tultaessa

Niinpä aloitin verkkaisesti odottaen että joku menisi ohi, vaan näin ei tapahtunut. Siksi aloituskierros oli 1.40 vauhtia, jonka jälkeen lisäsin energian käyttöä joka sadan metrin jälkeen. Vauhti ei varmaankaan kiihtynyt, vaikka loppusuoran tulin "täysillä". Juoksun jälkeen olo ei tuntunut läheskään sellaiselta kuin täysvauhtisen 400 metrin kilpailun jälkeen vaan samalta kuin harjoituksissa jotka merkitsen kalenteriini anaerobisen kunnon kohotukseksi

Hallikauden jälkeinen peruskuntojakso on täten jatkunut tavanomaista pidempään. Varsinainen kilpailukauden harjoittelujakson katson alkaneen vasta silloin kun olen samalla viikolla tehnyt sekä lähtöharjoitukset että täysvauhtisen 200 metrin harjoituksen. Säistähän se on kiinni

Daegun matka

Korean Daegu isännöi Maailman ikiurheiluliiton hallimestaruuskilpailuja WMACi2017. Selvisin joka matkalla loppukilpailuun: 60 m 9,18 seitsemäs; 200 m:llä viides, 30.33 alkuerässä; 400 metrillä neljäs 1.09,80. Australian Peter Crombie voitti M70 sarjan kaikki matkat kuten Perthissäkin

Tässä 60 metrin loppukilpailu, aikamoista köntystelyä osaltani:

https://www.youtube.com/watch?v=aRr5qOcMtPo

Kaksi vuotta sitten Puolan Torúnissa ohjelmani oli sama, mutta paremmin ajoin. Silloisista parhaista ajoista taannuin 60 metrillä 0,28 sekuntia, 200 metrillä 0,86 sekuntia ja 400 metrillä 1,50 sekuntia

Sarjan M70 4x200 metrin viestin voitimme kukistaessamme USA:n: muut joukkueessa juosseet Vesa Mäki, Markku Juopperi ja Eero Väyrynen 

Daegun sisähalli oli jälleen areenana loistava. Ainoa puute, kuten Torúnissakin, oli verryttelytilojen ahtaus ja läpikulku poikki ratojen erityisesti viimeisenä viestipäivänä, johon oli mahdutettu vielä 1500 metriä. Viikolla oli hallissa usein hiljaista, koska poisjääntien vuoksi semifinaaleja peruttiin. Isäntien kyvylle laatia tiivis ohjelma ei siten voi antaa täysiä pisteitä, vaikka esimerkiksi kuljetusjärjestelyt olivat loistavat

Turismiakin tuli harjoitettua kiertokäynnein Daegun lähistöllä ja Soulissa: sympaattista kansaa; pitkä historia; kirjoitusmerkit foneettisia

Kynttelinä kunto kohdalleen

“Kevättä kynttelistä”, aloitetaan rupattelu Virroilla tähän aikaan vuodesta: Kynttilänpäivän jälkeen aurinko kaartaa jo niin korkealta, että voi havaita pisaran putoavan rännistä aurinkoisena päivänä kovimmallakin pakkasella

Kevättä oli eilen rinnassa juostuani Liikuntamyllyn kierroksen täysillä ja päästyäni samaan harjoitusaikaan kuin viime talven paras. Takareisi tervehtyi niin että jo viikko sitten kykenin juoksemaan lentävän 30 metriä täysillä; aggressiivista telinelähtöä en ole vielä uskaltanut tehdä, koska sellaista ei tarvita 200:lla metrillä hallissa. 

Ennen ensi viikonlopun hallimestaruuskilpailuja käyn ehkä vielä kahdesti verryttelemässä, retkuttelemassa ja venyttelemässä; pari pomppunkin väliin

Kilpailu on aina oma koetuksensa. Tämätalvisissa SM-halleissa näyttää olevan runsaasti osallistujia, joten Liikuntamyllyssä tulee olemaan vilskettä - ja kovia kamppailuja. Lauantaina on Lex Hollon mainostama brutaali 400 m, perverssiä katsottavaa