Jo verryttely HKV:n kilpailuja varten osoitti, että jalat eivät tunnu pikajuoksijan vaan lähinnä taakan raahaajan jaloilta. Viikon 21-27.7 kolme juoksuharjoitusta olivat nousujohteisia, luvaten kyllä hieman parempia tuloksia osaltani kuin 15,26 satasella ja 31,82 kahdella metrillä
Mutta sunnuntaina 28.7 vietin kuusi tuntia marjapensaissa, päälle tunti ruohonleikkuuta. Kun seuraavana päivänä ajoin maalta viisi tuntia Helsinkiin, "armeijan kunto" oli valmis. Pelkällä verryttelyllä, jäsenien pyörittelyllä ja kevyin dynaamisin venytyksin tiistaina ja keskiviikkona en saanut lihaksistoon räväkkyyttä; jalat olivat raskaat. Palautuminen on tässä iässä hidasta. Pitkä ajomatka pitäisi pilkkoa lyhyempiin osiin jo ennen kuin on pakko pysähtyä - ja herätellä jäseniä tauoilla
Tapa, jolla otan harjoituksissa aikaa pystylähdöllä - ensin painan kelloa ja lähden sitten, merkitsee sitä, että aika on reagointiajan verran eli noin neljäsosasekunnin todellista nopeampi; jos lähden ja painan kelloa samanaikaisesti, harjoitusaikaan on lisättävä noin puoli sekuntia että se on verrattavissa kilpailuaikaan
Viime viikon harjoitusaikoihin verrattuna heikennys 100:lla metrillä oli absoluuttisesti suurempi kuin 200:lla metrillä vaikka jälkimmäisessä on mitattu vastatuulta
Ikiurheilijoiden SM-kilpailut Turussa ovat siis viikon kuluttua. Yhden lyhyen täysvauhtisen harjoituksen ehdin tekemään niitä ennen. Eilen yritin palauttavan luonteista harjoitusta sykkeiden noustessa noin 140 - 150 lyöntiin vetojen lopussa eli siten että aerobinen energiajärjestelmä käynnistyi. Saa nähdä toivunko huomiseksi pikajuoksukuntoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti