EM-hallit Bragassa ongelmissa

Tärkein välietappi ensi kesän Tampereen MM-kilpailuihin valmistautumisessa olisivat Portugalin Bragassa järjestettävät EM-hallimestaruuskilpailut. Mikään harjoitusviikko ei voita puolta tusinaa kilpailustarttia 60 - 400 metrillä ja viestissä, kunhan palauttelee seuraavan viikon.

Koronaviruksen omikron-muunnos on nostanut tartunnat pilviin lähes kaikkialla Euroopassa. Euroopan ikiurheilijoiden liitto EMA tiedotti 22.12.2021, että päätös kilpailujen pitämisestä tehdään 14.1.2022. Ilmoittautumisaikaa jatkettiin 13.1.2022 asti. Ilmoittautumismaksut saa takaisin, jos kilpailuja ei pidetä. Järjestäjät eivät suosittele matkojen ja hotellien varaamista ennen lopullista päätöstä.

Harjoittelujaksot sujuvat harvoin ennakkokaavailujen mukaan. Syksyllä innostuin halli5ottelusta lähinnä harjoitellakseni aitajuoksua. Lopputulos oli todellisiin täysvauhtisiin harjoituskertoihin nähden kohtuullinen, 60 metrin aidat 12,78, puoliväliin saakka välit kolmella askeleella.

Ottelun viimeinen laji 1000 m sujui 4.48, mutta syke oli 30 lyöntiä alle sen mitä viimeisessä pitkässä vetoharjoituksessa ulkona lepopäivän jälkeen. Siis, tonnin juoksun aikana olin jo "ylikunnossa" eli en ollut palautunut edeltävistä lajeista. Kokemuksena halliottelu oli kuitenkin niin kiinnostava, että todennäköisesti tulen jatkossa osallistumaan niihin.

Ottelun jälkeen harjoitusten pääpaino oli jälleen nopeuden ja nopeuskestävyyden kehittämisessä. Siinä tarkoituksessa olin joulukuun ensimmäisen viikon Teneriffalla. Viikko on kuitenkin lyhyt jakso, koska menomatkasta palautumisen vuoksi vasta lähtöä edeltävänä päivänä harjoittelu tuntui siltä, että nyt kulkee.

Sama toistui tietysti paluun jälkeen. Kunnollista 400 metriä palvelevaa harjoitusta en ole vielä kyennyt tekemään, en myöskään pika-aitomista. Tosin samanaikaisesti jouduin tekemään yllättävän Kainuun matkan joulumatkan lisäksi.

Eilen oli kello mukana Esport Arenassa, kun juoksin 100 ja 200 metriä. Jälkimmäinen sujui hitaammin kuin ennen Teneriffalle lähtöä, mutta vastaavasti 100 m nopeammin. Teneriffalla en ottanut aikaa, jotta juoksu olisi ollut rennompaa.

Ennen joulua olin kovin epävarma, mihin lajeihin ilmoittautuisin EM-halleissa vai jättäisinkö ne jopa väliin. Nyt olen kuitenkin päätynyt siihen, että jos ne vain järjestetään, parasta on yrittää kilpailla joka matkalla tähtäimen ollessa ensi sijassa Tampereen MM-kilpailuissa.

Kova harjoitus, kova harjoittelu

Kovaa harjoittelu ilman kovia harjoituksia johtaa varmimmin ylikuntoon, tulostason alenemiseen. Välissä pitäisi kyetä palautumaan siten, että saisi aikaiseksi kovia harjoituksia

Kuin vuosi sitten, tarkoitukseni on olla päästämättä nopeuskestävyyttä rapistumaan liikaa Jyväskylän SM-hallien jälkeen ennen kesää. Siinä mielessä yritin juosta viime perjantaina täysillä 200 metriä - ehkäpä kahdesti, oli ajatukseni

Väli, eli 12 päivää, oli harjoittelemattomuuden takia liian pitkä, koska juoksu oli pakko muuttaa lähes kävelyksi tullessani loppusuoralle. Toisella kerralla juoksinkin vain 150 metriä

Olen kyllä harjoitellut mutta en nopeuskestävyyttä: 100 metrin veto harjoittaa kuitenkin etupäässä kreatiinifosfaattienergiajärjestelmää eikä ole samanlainen glykolyyttinen harjoitus kuin 200 metriä

Toisaalta lihaksisto on tuntunut edelleenkin väsyneeltä kuin SM-halleissa. Jalat eivät vastaanota plyometrisia harjoituksia (konkkausta, loikkia) eivätkä harjoittelua painoin

Ilmeisesti harjoittelinkin viime viikolla liian kovaa: maanantaina palauttavia 58-60 sekunnin 250 metrisiä eli noin 2/3 teholla; tiistaina lepoa; keskiviikkona aioin jo juosta 200 metriä, mutta Liikuntamyllyn ruuhkautuneisuuden vuoksi lyhensin matkat, aluksi 100 m ja päälle kahdesti 70 metriä; torstaina lepoa; perjantaina yllä kuvattu 200 metrin harjoitus

Viime perjantain 200 metrin harjoitus meni pieleen siinä, että keskiviikon harjoitus jo oli M74:lle kova harjoitus. Juoksinhan matkat 100 prosentin teholla tai osin ylikin, koska suoran alku on alamäkeä

Siis, minun olisi pitänyt perjantaina juosta palauttavia 2/3 -tehoisia vetoja, huolimatta siitä että perjantaiaamuna jalat alkoivat pitkästä aikaa tuntua pikajuoksijan jaloilta, ja tehdä 200 metrin harjoitus vasta sunnuntaina

Keskiviikon täystehoiset vedot tuntuivat helpoilta. Mutta nehän olivat 100 prosentin intensiteetillä juostuja vain, koska sain juostua ne rennosti

"Helpot" täysvauhtiset 100 metrin ja lyhyemmät vedot ovat petollisia. Korkean tehon vuoksi ne vaativat pidemmän palautumisjakson, lepoa ja huoltavaa harjoittelua, kuin 400 metrin vauhdilla juostut vedot

Ylikunnossa

"Jossain se näkyy", kommentoivat kilpakumppanit Liikuntamyllyssä, kun kerron olleeni aamulla ensin lumitöissä, tarkoittaen että se näkyy jossakin myönteisesti

Mutta harjoituskautena ja erityisesti kilpailuihin valmistautuessa lumityöt vievät herkkyyden ja räjähtävyyden. Yksi puolituntinen viikossa ei vielä muuta mitään, mutta jos seuraavana aamuna joutuukin kolaamaan ja lapioimaan jo tunnin verran kuten viikolla 2, vaikutus on selvä: vauhditon pituustulokseni putosi 225:stä 210:een

Viikon 4 olin äkkilähdöllä Teneriffalla ja kävinkin kentällä kolmasti; pulssi kohosi mainiosti 250-300 metrin submax-vedoissa 175:en ja sähäkkyyskin tuntui palautuvan. Mutta kotona odotti kahden viikon todellisuus: lumitöissä neljästi viikossa

Viime viikon maanantaina testasin kuinka pitkälle kestän kolmen minuutin 800 metrin vauhtia - 300 m; viime perjantain testasin pitkällekö pääsen 1.10 loppuaikaan tähtäävällä 400 metrin aloituksella - 300 m

Keskenkuntoinen siis, mutta mieluumminkin lumitöiden ja harjoittelun yhteisvaikutuksesta ylikunnossa, koska pulssi ei noussut toissa päivänä 200 metrin vedossa edes 160:een; herkässä kunnossa pulssini nousee harjoituksissa 200 metrilläkin 173 - 175:een (maksimisykkeeni 180). Eilen tiistaina teinkin pulssin kohotusharjoituksen eli palauttavia, noin 33-35 sekunnin 150 metrin vetoja

Nyt on viikko aikaa terävöittää juoksu Jyväskylän SM-halleihin, jotta kykenisin hyödyntämään lumityöt loppusuoralla

Katastrofaalinen kunto

LohjanSM-kilpailut järjestettiin loisto-oloissa, mutta osoittivat kuntoni katastrofaalisen heikoksi; EM-kisat Aarhusissa alkavat osaltani kolmen viikon päästä

Lohjan satasella katkesin 80 metrin kohdalla; kakkosella meni sentään kaarre, mutta loppusuora oli kankeaa taaperrusta; neljällä sadalla en saanut itsestäni irti oikeastaan mitään

Korean MM-kilpailuista on vain runsaat kolme kuukautta, mutta Lohjalla 200 metriin kului lähes 0,6 sekuntia ja 400 metriin yli 1,5 sekuntia kauemmin, vaikka sisällä juostaan 200 metrin rataa

Vanheneminen ei siten selitä tuloskunnon putoamista, vaan kevään harjoittelu

SM-viesteihin osallistumisen vuoksi juoksin toukokuun lopulla kahtena päivänä kaksi pitkää 3-4 minuutin aerobista vetoa, joissa syke pysyi vakaana hämmästyttävän korkealla noin 156:ssa (maksimisykkeeni 179) ja silti säilyi täysi puhekyky; harjoittelu oli siten peruskuntokauden luonteista SM-viesteihin saakka; yleensä juoksen kerran syksyssä näin pitkiä vetoja, mutta en viime syksynä

Mutta jo HKV:n kansallisissa 400 metrin kuntoni oli samanlainen kuin Lohjalla vaikka toukokuun alkupuolella olin käynyt Eltsun putkessa  totuttautumassa sekä lähtötelineisiin että nopeuskestävyysharjoitteluun; raskaimmat harjoitukset olin tehnyt huhtikuun lopusta lähtien ulkona, mutta kaipaamaani täysvauhtista 200 metrin harjoitusta en ollut tehnyt

Vuoteen 2016 verrattuna huhti-, touko- ja kesäkuussa aerobista kuntoa kohentavia harjoittelukertoja oli  siten enemmän ja ne jatkuivat myöhemmälle kesää kohti; myös palauttavan alueen aerobisia harjoituskertoja tuli tänä keväänä kaksinkertainen määrä, mutta niissä yksittäisen vedon pituus on yleensä 100 - 250 metriä sykkeen kolkutellessa 150:ntä; toisinaan palauttavat ovat vain pelkkää hissuttelua, kevyttä pompiskelua ja dynaamista venyttelyä

Kuntosaliharjoituspäivä oli tänä keväänä vain kerran kuussa, kolmannes viime vuodesta, mitä korvasin huhti- ja toukokuussa vahvistamalla ylä- ja keskivartaloa lähes joka harjoituskerran jälkeen, mutta jaloille tein tänä keväänä selvästi vähemmän voimaharjoittelua, koska lihakset eivät tuntuneet tarpeeksi vastaanottavaisilta

Kun alaktista kiihdytys- ja nopeusharjoittelua oli tänä keväänä selvästi vähemmän, harjoittelun painopiste siirtyi selkeästi aerobisen puolelle ja alaraajojen nopeusominaisuuksia ylläpitävä juoksu- ja voimaharjoittelu väheni

Kylmästä keväästä johtuen myös anaerobisissa vedoissa on korostunut mäkiharjoittelu eli kestovoiman hankinta, koska radalla en uskaltanut juosta; takareisi vihoitteli jo tammikuussa ja se uusi kahdesti; pääsiäisen tienoolla vihoitteli sisäreisi; metsäpolut Iisalmessa ja Itsenäisyyden puiston hiekkatiet Oulunkylässä olivatkin pääasialliset harjoittelupaikat

Täysvauhtisia tai submaksimaalisia nopeuskestävyysharjoituksia radalla en kuitenkaan kyennyt juoksemaan olosuhteissa, joissa lihaksisto olisi ollut riittävän palautunut matkapäivistä tai fyysisestä työstä, vaan jouduin tekemään ne poikkeuksellisesti silloin kun sää suosi; ennusteethan lupasivat yleensä koleaa aerobista juoksukeliä

Ylikunnosta tuskin oli Lohjalla kyse. Pidän ylikunnon tai liian tiiviin harjoittelun osoituksena sitä, kun syke jää täysvauhtisessa 200 metrin vedossa selvästi alle 170:nen, lukemiin 166-168, samalla kun syke ei laske nopeasti vedon jälkeen. Nyt se nousi puolitoista viikkoa ennen Lohjaa 171:en, minkä jälkeen herkistelyvaihe koostui kahdesta  kilpailunomaisesta rataharjoituksesta (vain yksi 200/150 metrin veto) sekä yhdestä 100 metrin alkulämmittelyä vastaavasta alaktisesta harjoituksesta. Myös huhti-, touko- ja kesäkuun harjoituskertojen kokonaismäärä väheni neljällä viime vuodesta

Ylikunnossa

JKU tarjosi mahdollisuuden kunnontarkistukseen SM-halli5ottelujen yhteydessä; ks. lisälajien tulokset. Ylikunto lienee osuvin selitys tuloksilleni: 200 m 30,48 ja 400 m 1.09,79. Juoksuista palautuminen oli nopeaa. Kaksi juoksua kolmen tunnin välein oli tarkoitettu luonnollisesti hyväksi harjoitukseksi. Mutta koska juoksu ei ollut väljää eikä terävää kummallakaan matkalla, harjoitus ei muodostunut tavoitelluksi.

Mistä ylikunto?

Juoksin viime sunnuntaina 2.10 Oulunkylän kentällä ehkä syksyn kovimman intervalliharjoituksen. Sää oli aurinkoinen, mutta vain 13 - 14 asteista, mikä tuntui selvästi lihaksissa ja vauhdeissa, vaikka kolmikerrostrikoot olivat jalassa. Sen jälkeen "herkistelynä" ennen Jyväskylän kilpailua tein yhden nopeuskestävyysvedon, jonka jälkeen konkkasin, ja yhden alkulämmittelyn luonteisen alaktisen harjoituksen.

Nopeuskestävyysharjoitus oli vain kaksi päivää intervalliharjoituksen jälkeen, kun yleensä teen sellaisen vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä ja välissä palauttavan harjoituksen; tässä todennäköisin syy ylikunnolle. Myös edellisellä viikolla olin juossut intervalli- (26.9) ja palauttavan (27.9) harjoituksen ulkona aurinkoisessa, koleassa säässä, mikä tuntui lihaksistossa. Torstaina 29.9 oli syksyn ensimmäinen 200 metrin harjoitus, palauttava seuraavana päivänä, eli viikko oli kokonaisuudessaan kovan harjoittelun viikko. 

Voimaharjoittelu jaloille jäi kuulantyönnössä koheltamisen jälkeen kahdeksi varovaiseksi konkkausharjoitukseksi, Jalka kärsinee jatkossa pikavoimaharjoitteet kuntosalilla.

Lisäys 11.10.16 klo 16: HAMPAAT Tahmeaan juoksuun 8.10 saattoi vaikuttaa myös ientulehdus, joka oli muodostunut yhden viisaudenhampaan ientaskuun, josta vuoti mätää juuristoon. Hammas poistettiin tänä aamuna ja kiellettiin muutamaan päivään ponnistelemasta hikeen, jotta paikka arpeutuisi kunnolla

Onko sykemittarista apua?

On maailman yksinkertaisin asia harjoitella itsensä jumiin. Pikajuoksussa ja hypyissä se sujunee vielä helpommin kuin kestävyyslajeissa.

Jokainen kilpaurheilija haluaa kuitenkin parempia ja parempia tuloksia, minkä vuoksi harjoittelua on välillä kovennettava. Ikiurheilijoiden tulokset ovat tietysti aina suhteellisia, suhteessa oman ikäryhmän tulostasoon, iän mukana alenevaan käyrään.

Toisaalta kilpaurheilussa tärkeä osa tuloskuntoa on se, että saa niin sanotusti itsestään irti eli että on herkistellyt ennen kilpailuja.

Hiihtoa ja kestävyysjuoksua harrastavat kertovat jatkuvasti kilometreistään. Mitään vastaavaa yksinkertaista mittaria ei ole pikajuoksussa. Meille on tärkeintä juosta eri nopeuksilla kilpailumatkoja replikoivia vetoja.

Sekuntikello, sykemittari ja harjoitukseen käytetty kokonaisaika ovat ne yksinkertaiset työkalut, joilla seuraan harjoitteluani. Ilman niitäkin menestyy: ostin sykemittarin ja sekuntikellon vasta 2012, mutta voitin ensimmäiset – ja toistaiseksi viimeiset - veteraanien Suomen mestaruudet Mikkelissä 2011. Tavallinen rannekello riittää hyvin sora- tai metsäpoluilla juostavien vetojen vauhdin mittaamiseen ja kännykän sekuntikello radalla juostaviin 200 tai 300 metrisiin.

Ostin yksinkertaisimman sykemittarin kontrolloidakseni palautumista. Odotan sykkeen alentuvan alle 110:nen ennen uutta vetoa, kun juoksen täysvauhtisia vetoja. Jos syke jää kävellessä 115 – 120 tasolle, lopetan harjoituksen ja aloitan loppuverryttelyn.

Jos jatkan harjoitusta ilman täydellistä palautumista, maksimisykkeeni ei enää uudessa vedossa nouse samalle tasolle kuin edeltävissä eli että en saa itsestäni enää irti täysiä tehoja; ylikunnon vaara uhkaa. Erityisesti yli 150 metrin vedoissa seuraan maksimisykettä: mitä korkeammalle se nousee, sitä paremmassa irtiottokyvyssä olen.

Jos taas juoksen alle täysvauhtisia eli 80 - 95 prosenttisia vetoja määräminuuttivälein, tärkeintä ei olekaan palautuminen vaan kehittää maitohapon sietämistä lihaksistossa, maitohappokylvyt; tavattoman harvoin vain olen juossut tällaisia vetoja selattuani kalentereita syksystä 2012 lähtien.

Sykemittari on tärkein niinä päivinä, jolloin on tarkoitus juosta palauttavia vetoja, joissa lihaksissa oleva maitohappo palaa energiaksi aerobisella sykealueella. Nimittäin liian usein tapahtui osaltani se, että helppona päivänä innostuin juoksemaan vielä yhden lisäveden kun meno tuntui niin helpolta, jolloin palauttava harjoitus ei ollutkaan enää palauttava; tieto siitä, että jo edeltävässä vedossa liikkuu anaerobisen rajamailla, hillitsee juoksuhaluja.