Olipa juoksu

Vihdin Urheilu-Veteraanit järjesti eilen kilpailut, joissa juoksin 200 m 34,18 ja 400 metriä 1.24,94. Tuloskunto lähti siten toiseen suuntaan kuin ounastelin edellisessä postauksessa. Erityisesti 400 metriä oli kuin olisin juossut ylös kuntoportaita

Selitys 200 metrin osalta lienee se, että takareisi revähti lievästi kuukausi sitten, minkä takia oli pidettävä taukoa nopeuskestävyyden harjoittelussa ja varottava kaarrejuoksua. 200 metrin jälkeen oli palautusaikaa puolitoista tuntia ennen 400 metriä

Mutta 400 metrillä lihaksisto ei toiminut lainkaan. Laktaattiväsymys alkoi jo ennen 180 metrin vaihtoalueen rajaa. Mielestäni en aloittanut liian kovaa vaan noin 1.20 vauhtia

Rankametsässä kävin kyllä viimeisen parin viikon aikana neljästi tai viidesti puolesta tunnista kahteen tuntiin kerralla, minkä vuoksi en muka jaksanut mennä kyykkimään mustikassa

Kokemukseni mukaan kroppani on palautunut, jos 200 metrin täysvauhtisessa vedossa maksimipulssi nousee yli 170:nen. Nyt se oli 177 heti juoksun jälkeen ja 400 metrin loppusuoralla vallan 192. Aerobinen energiajärjestelmä toimi siten moitteettomasti juoksujen aikana

Pescaran EM-kilpailuihin ilmoittauduin sekä 200 että 400 metrille. Eilisen juoksun perusteella 400 metriä ei kannata harjoitella ennen sitä vaan yrittää palauttaa edes alkukesän 200 metrin nopeus

Sykemaksimista

Syyskuu alkoi lupaavasti. Etupäässä kävelin ja poikkesin ulkokuntosalissa tekemään kevyttä voimaharjoittelua. Kerran viikossa juoksin Savelanpuistosta Pihlajistoon nousevat kuntoportaat kävelylenkin lomassa. Kokeilin kerran hölkkävetojakin 3 x 200 m matkalla portaisiin

Mutta sitten tuli nuha, aluksi hiipien, mutta lopulta jatkuvasti valuvana pienen yskän kera. Koronatestiä en tehnyt, vaikka voimat hupenivat. Kahden viikon jälkeen uskalsin kävellä jälleen hikeen asti Mikkelinpäivänä

Sen jälkeen juoksuhalut palasivat nopeasti. Jätin portaat ja juoksin Pukinmäen sorakentällä. Edistyminen oli mielestäni nopeaa. Se tuli selväksi, että oikea polvi ei siedä äkkipysähdystä 4/5 -vauhdistakaan, vaan vauhtia pitää hiljentää 30-40 metriä

Kolmannella juoksukerralla 20.10 olin hyvin levännyt. Juostessani vinosti kulmasta kulmaan ja palattuani heti kääntymisen jälkeen sykemittari osoitti toisella yrittämällä vallan 192:n maksimia

Se on tietysti 77 vuotiaalle tavattoman korkea lukema. Viime syksynä syke nousi noin 750 metrin vedossa 189:än, pysyen sadan metrin verran 185-189 lukemissa

Tämä on kolmas sykemittari veteraaniaikana, mutta lähes joka vuosi maksimisyke on noussut. Varmimmin huippusykkeeseen pääsee pitkissä, aerobisen alueen ylärajaa lähestyvissä vedoissa. Jos niissä ottaa loppukirin eli siirtyy selvästi anaerobiselle alueelle, sykkeeni laskee

Kymmenkunta vuotta sitten, jolloin olin nopeimmassa kunnossa, 200 metrin harjoitusvedon aikainen maksimisyke kertoi selvästi kuntoni tilasta. Jos se oli yli 170, täysvauhtiset harjoitusvedot olivat helppoja; en ollut harjoitellut liikaa. Jos taas maksimisyke jäi alle 170:n, harjoittelu oli ollut liian tiivistä. Piti pitää yksi ylimääräinen lepopäivä ennen seuraavaa ajateltua harjoitusta

SM-hallimestaruuskilpailut ovat kolmen kuukauden kuluttua Vaasassa. Ulkonaharjoittelu vaihtuu vähinerin sisäharjoitteluksi. Polven kestäminen on tietysti riski kovemmilla pinnoilla

Paino on syksyn kuluessa noussut 77 kiloon. Kolmen, neljän kilon pysyvä pudotus olisi realismia ennen ensi kesää. Samalla se helpottaisi polveakin

Kekkosen kunto

Kevät keikkui, mutta harjoittelumotivaatio ei ehkä kuitenkaan ollut aikaisempien vuosien tasolla; kaikkia ennaltaehkäiseviä asioita ei tullut tehtyä järjestelmällisesti

Koleat ja kuumat jaksot vuorottelivat sopivasti siten, että sain lämpimässä tehtyä kaivattuja täysvauhtisia nopeuskestävyysharjoituksia peruskuntoa ylläpitävien aerobisten juoksentelujen lomassa. Viimeisimpien harjoitusaikavertailujen nojalla 200 metriä kulkee tänä kesänä 0,3 sekuntia hitaammin kuin viime vuonna

Lähtö- ja kiihdytysharjoitukset ovat jääneet vähäisiksi, vaikka niillä aloitin jo pääsiäispäivänä. Kävinkin Helsingin Tarmon kilpailuissa Eläintarhassa 5.6, jolloin 100 metriä meni aikaan 15,57. Ensimmäiset 15 metriä oli tavattoman hidas. Viime kesän paras aika taisi olla 15,15

Viime sunnuntaina KU-58 järjesti Aktia-veteraanikansalliset;100 m 15,49 lähdön hieman parantuessa, mutta vauhti hiljeni selvästi 70 metrin jälkeen. 400 m meni hieman alle 1.20 eli pari sekuntia hitaammin kuin viime syksynä Harjulla

Syke nousi tavattoman korkealle loppusuoralla 183-187. Sykemittarien ohjevihkon mukaan (ohjeellinen, harjoittelemattoman) maksimisyke on 220 miinus ikä 

Maksimini 187 (edellinenkin älykello antoi kerran saman) kertoo, että kardiovaskulaarinen kuntoni vastaa 33 vuotiaan harjoittelemattoman kuntoa. En muista, kuinka vanhana Kekkonen mittautti olevansa 40 vuotiaan kunnossa

Saa nähdä, paraneeko 400 metrin aika kesän kuluessa. Nyt en pannut itseäni täysillä likoon, jotta kykenisin harjoittelemaan helleviikolla

Valitettavasti taisin mennä kentälle liian lyhyen palautusajan jälkeen, koska koin lievän revähdyksen oikeassa takareidessä vanhan arven vieressä. Vichyä olin kyllä juonut joka päivä pari litraa; vichyssä on kaikki suolat, myös kaliumi

Pakastehernepussihoitoa ja parin viikon tauko täysvauhtiseen pikajuoksuun. Niillä on ennenkin selvitty

Kohellusta

Täysvauhtinen ratakierros Liikuntamyllyssä kahdesti oli keskiviikkona 25.11 nopeuskestävyysharjoituksen tavoitteena, kun jälleen kohelsin alkulämmittelyn viimeisessä vedossa. Sekundaattori kädessä aioin ottaa ajan takasuoran 50 metrille lentävällä lähdöllä. Mutta vasemman polven nivelsiteet eivät pitäneetkään reiden ja säären luita aivan paikoillaan

Tuloksena oli äkillinen, karmea kipu. Alkumetrit kolmannelta radalta ovat vielä alamäkeä ja kaarretta. Voimantuotto oli luonnollisesti maksimaalista eli tulin viivalle yli 100 prosenttista vauhtia, jota en tietenkään olisi pystynyt ylläpitämään enää tasaisella

Nivelside repesi lievästi 1995 jalkapallossa ja on siitä lähtien ollut löysempi kuin oikean jalan nivelside - ja hälytti kyllä kerran viime kesänäkin. Olisi pitänyt muistaa tuo vaaran paikka, jossa monesti olen saanut lievän pohjevamman juuri sisäharjoittelukauden alussa

Pikajuoksun vaatima herkkyys tuntui siten palautuneen syystöistä. Itse asiassa olin levännyt kaksi edeltävää päivää, jotta olisin pystynyt parhaimpaani 200 metrillä. Vertailu pari vuotta aikaisempiin harjoitusaikoihin olisi myös antanut realistisen kuvan siitä, mitä talvella olisi odotettavissa

Polvi ei kuitenkaan levossa ollut kipeä enää seuraavana päivänä, joten nyt olen juossut jo neljästi: ylämäessä polvennostojuoksua ja soralla ja kivituhkapoluilla aerobisia vetoja. Eilen tuli hölkkävetoja ja kävelyä hieman yli yhdeksän km. Pisimmissä vajaan 800 metrin vedoissa syke oli korkeimmillaan hieman alle 90 prosenttia maksimisykkeestäni, nopeus noin 2,7 m/s ja maksimaalinen hapenotto 43 ml/kg/min älykellon mukaan

Kun tänään ennen syöntiä puntari näytti vaatteet päällä kilogrammaa vähemmän kuin sunnuntaina 8.11 alasti ennen suihkuun menoa, painon laskusuunta lienee uskottava. Ulkona voi juosta vielä huomenna, mutta sen jälkeen sääennusteet lupaavat pikkupakkasia ja polkujen jäätymistä. Penikkataudin pelossa varsinainen juoksu jää, mutta pompiskelua ja kissanpehmeätä vuoropäkiähyppelyä voi ulkona tehdä ennen varsinaisia liukkaita

Liikuntamylly on kiinni ainakin 20.12 asti, jonka jälkeen pääsisi uudestaan pikajuoksuharjoitteluun

Aitomisharjoittelua

Ikiurheilijoiden Venetsian EMAC2019 meni aitomisharjoitteluksi. Jännitin ilmeisesti liikaa sekä 300 metrin aitajuoksun alkuerässä että loppukilpailussa: ajat 59,29 ja 58,45. Loppukilpailussa aitominen alkoi hieman paremmin mutta sammuin kaarteen puoliväliin eli tapahtui juuri se, minkä pystyin  Orimattilassa sipsuttelulla välttämään

Aitojen jälkeen oli 400 metriä seuraavana aamuna, mutta se ei kulkenut lainkaan, koska olin joutunut aitajuoksuissa panemaan kaiken peliin jo alkuerässä; vauhti hidastui 30 metrin jälkeen koko ajan sitä mukaa kun laktaattia muodostui verenkiertoon

Harjoitusaikani ennen Lido di Jesoloon lähtöä osoittivat että pikajuoksukunto koheni Turun SM-kisojen jälkeen, koska juoksin vuosien 2018-2019 parhaat harjoitusajat 150:llä ja 250:llä metrillä

Venetsiasta paluun jälkeen käytin puolitoista viikkoa muuhun kuin juoksemiseen, taimikon harvennusta raskaimpana, mutta myös kävelyä ja jäsenten heiluttelua

Tavanomainen syyskausi alkoi viime perjantaina lähes 8 km:n kävely- ja hölkkälenkillä, sykkeen noustessa hölkkävetojen lopulla aerobisen alueen yläosaan. Peruskuntojaksossa on tarkoitus keskittyä aerobiseen kuntoutukseen ja vahvistaa koko kehon lihaksistoa, mutta yrittäen säilyttää nopeusominaisuudet

Eilen aamulla oli Eläintarhan tunnelissa alkulämmittelyn lopussa pitkien aitojen harjoittelua kahdesti kolme aitaa (toisella kerralla aitominen täydellistä!), pari telinelähtöä sekä 70 metriä vuoroin kiihdyttäen ja lasketellen (in-and-out)

Päälle yritin loikkia, mutta lihaksista ei löytynyt kimmoisuutta (taisin olla vielä jumissa taimikkotöistä ja autolla ajosta). Penkkipunnerrus sen sijaan sujui kesän jälkeen yllättävän hyvin

Ylikunnossa

"Jossain se näkyy", kommentoivat kilpakumppanit Liikuntamyllyssä, kun kerron olleeni aamulla ensin lumitöissä, tarkoittaen että se näkyy jossakin myönteisesti

Mutta harjoituskautena ja erityisesti kilpailuihin valmistautuessa lumityöt vievät herkkyyden ja räjähtävyyden. Yksi puolituntinen viikossa ei vielä muuta mitään, mutta jos seuraavana aamuna joutuukin kolaamaan ja lapioimaan jo tunnin verran kuten viikolla 2, vaikutus on selvä: vauhditon pituustulokseni putosi 225:stä 210:een

Viikon 4 olin äkkilähdöllä Teneriffalla ja kävinkin kentällä kolmasti; pulssi kohosi mainiosti 250-300 metrin submax-vedoissa 175:en ja sähäkkyyskin tuntui palautuvan. Mutta kotona odotti kahden viikon todellisuus: lumitöissä neljästi viikossa

Viime viikon maanantaina testasin kuinka pitkälle kestän kolmen minuutin 800 metrin vauhtia - 300 m; viime perjantain testasin pitkällekö pääsen 1.10 loppuaikaan tähtäävällä 400 metrin aloituksella - 300 m

Keskenkuntoinen siis, mutta mieluumminkin lumitöiden ja harjoittelun yhteisvaikutuksesta ylikunnossa, koska pulssi ei noussut toissa päivänä 200 metrin vedossa edes 160:een; herkässä kunnossa pulssini nousee harjoituksissa 200 metrilläkin 173 - 175:een (maksimisykkeeni 180). Eilen tiistaina teinkin pulssin kohotusharjoituksen eli palauttavia, noin 33-35 sekunnin 150 metrin vetoja

Nyt on viikko aikaa terävöittää juoksu Jyväskylän SM-halleihin, jotta kykenisin hyödyntämään lumityöt loppusuoralla

Katastrofaalinen kunto

LohjanSM-kilpailut järjestettiin loisto-oloissa, mutta osoittivat kuntoni katastrofaalisen heikoksi; EM-kisat Aarhusissa alkavat osaltani kolmen viikon päästä

Lohjan satasella katkesin 80 metrin kohdalla; kakkosella meni sentään kaarre, mutta loppusuora oli kankeaa taaperrusta; neljällä sadalla en saanut itsestäni irti oikeastaan mitään

Korean MM-kilpailuista on vain runsaat kolme kuukautta, mutta Lohjalla 200 metriin kului lähes 0,6 sekuntia ja 400 metriin yli 1,5 sekuntia kauemmin, vaikka sisällä juostaan 200 metrin rataa

Vanheneminen ei siten selitä tuloskunnon putoamista, vaan kevään harjoittelu

SM-viesteihin osallistumisen vuoksi juoksin toukokuun lopulla kahtena päivänä kaksi pitkää 3-4 minuutin aerobista vetoa, joissa syke pysyi vakaana hämmästyttävän korkealla noin 156:ssa (maksimisykkeeni 179) ja silti säilyi täysi puhekyky; harjoittelu oli siten peruskuntokauden luonteista SM-viesteihin saakka; yleensä juoksen kerran syksyssä näin pitkiä vetoja, mutta en viime syksynä

Mutta jo HKV:n kansallisissa 400 metrin kuntoni oli samanlainen kuin Lohjalla vaikka toukokuun alkupuolella olin käynyt Eltsun putkessa  totuttautumassa sekä lähtötelineisiin että nopeuskestävyysharjoitteluun; raskaimmat harjoitukset olin tehnyt huhtikuun lopusta lähtien ulkona, mutta kaipaamaani täysvauhtista 200 metrin harjoitusta en ollut tehnyt

Vuoteen 2016 verrattuna huhti-, touko- ja kesäkuussa aerobista kuntoa kohentavia harjoittelukertoja oli  siten enemmän ja ne jatkuivat myöhemmälle kesää kohti; myös palauttavan alueen aerobisia harjoituskertoja tuli tänä keväänä kaksinkertainen määrä, mutta niissä yksittäisen vedon pituus on yleensä 100 - 250 metriä sykkeen kolkutellessa 150:ntä; toisinaan palauttavat ovat vain pelkkää hissuttelua, kevyttä pompiskelua ja dynaamista venyttelyä

Kuntosaliharjoituspäivä oli tänä keväänä vain kerran kuussa, kolmannes viime vuodesta, mitä korvasin huhti- ja toukokuussa vahvistamalla ylä- ja keskivartaloa lähes joka harjoituskerran jälkeen, mutta jaloille tein tänä keväänä selvästi vähemmän voimaharjoittelua, koska lihakset eivät tuntuneet tarpeeksi vastaanottavaisilta

Kun alaktista kiihdytys- ja nopeusharjoittelua oli tänä keväänä selvästi vähemmän, harjoittelun painopiste siirtyi selkeästi aerobisen puolelle ja alaraajojen nopeusominaisuuksia ylläpitävä juoksu- ja voimaharjoittelu väheni

Kylmästä keväästä johtuen myös anaerobisissa vedoissa on korostunut mäkiharjoittelu eli kestovoiman hankinta, koska radalla en uskaltanut juosta; takareisi vihoitteli jo tammikuussa ja se uusi kahdesti; pääsiäisen tienoolla vihoitteli sisäreisi; metsäpolut Iisalmessa ja Itsenäisyyden puiston hiekkatiet Oulunkylässä olivatkin pääasialliset harjoittelupaikat

Täysvauhtisia tai submaksimaalisia nopeuskestävyysharjoituksia radalla en kuitenkaan kyennyt juoksemaan olosuhteissa, joissa lihaksisto olisi ollut riittävän palautunut matkapäivistä tai fyysisestä työstä, vaan jouduin tekemään ne poikkeuksellisesti silloin kun sää suosi; ennusteethan lupasivat yleensä koleaa aerobista juoksukeliä

Ylikunnosta tuskin oli Lohjalla kyse. Pidän ylikunnon tai liian tiiviin harjoittelun osoituksena sitä, kun syke jää täysvauhtisessa 200 metrin vedossa selvästi alle 170:nen, lukemiin 166-168, samalla kun syke ei laske nopeasti vedon jälkeen. Nyt se nousi puolitoista viikkoa ennen Lohjaa 171:en, minkä jälkeen herkistelyvaihe koostui kahdesta  kilpailunomaisesta rataharjoituksesta (vain yksi 200/150 metrin veto) sekä yhdestä 100 metrin alkulämmittelyä vastaavasta alaktisesta harjoituksesta. Myös huhti-, touko- ja kesäkuun harjoituskertojen kokonaismäärä väheni neljällä viime vuodesta

Harjoitusrasituksen arviointi

Aloittaessani kilpailemiseen tähtäävän ikiurheilun (veteraani-, aikuisurheilun) ajattelin noudattaa periaatetta, että harjoittelen joka toinen päivä, joka toinen kerta kevyemmin kovempien välissä, joka toinen viikko tarkoituksena juosta vedoissa pidemmälle ja pidemmälle ja joka toinen viikko nopeammin ja nopeammin matkaa lyhentäen.

Oli selvä, että periaatetta joutuisi rikkomaan varsin usein matkojen vuoksi, mutta samalla niiden mukana tulisi toivottavasti tarpeellisia ylimääräisiä lepopäiviä, jopa lepoviikko tai ainakin pelkkää kevyttä harjoittelua sisältävä viikko. Kokemukseni matkustamisesta, erityisesti autolla ajosta neljä tuntia tai pidempään on, että sitä ei ole mielekästä pitää lepopäivänä; tärkeintä on sellaisen päivän päätteeksi kävellä tai verrytellä ja venytellä matkakankeudet pois.

Kun harjoitteluviikot tuntuivat joskus puisevan samoilta, rupesin mittaamaan harjoituksen kokonaisrasitusta kaksi vuotta sitten TRIMP (training impact/impulse) -käsitteellä, jonka kehittäjä on E. W. Banister, Simon Fraser yliopistosta, Kanadasta; artikkeleita löytyy netistä kirjoittamalla hakukoneeseen Banister+TRIMP.

TRIMPin perusajatus on, että harjoituksen kokonaisrasitus on yhtä kuin sen suhteellinen intensiteetti (voimakkuus, ponnekkuus) kertaa harjoituksen pituus minuuteissa. Suhteellinen intensiteetti on harjoituksen aikaisen keskiarvosykkeen ja leposykkeen erotuksen (= A) suhde henkilökohtaisten huippu- ja leposykkeiden erotukseen (= B). Täten TRIMP = A/B kertaa harjoituksen kesto minuuteissa.

Tällainen sopii kestävyyslajeihin, mutta ei esimerkiksi jalkapalloon, joissa välillä hölkätään, kävellään tai hiivitään vastustajan selän takana hyökkäysasemiin ja sitten spurtataan muutama sekunti, mikä toistuu kymmeniä kertoja pelin kuluessa; jalkapalloharjoituksen rasittavuus riippuu suuresti siitä, kuinka nopeita ja pitkiä spurtit ovat.

Ikiurheilijan pikajuoksuharjoittelu on samaa sukua, toisinaan jalkapalloa huomattavasti intensiivisempää, toisinaan huomattavasti kevyempää, herkkyyttä uhraamatta.

Siksi Banister jatkojalosti TRIMP-mittariaan siten, että eri sykealueille voi antaa subjektiivisen rasittavuuslukunsa, kertoa sillä asianomaisen sykealueen harjoitusminuutit ja laskea tällaiset painotetut rasittavuusminuutit yhteen. Kahdenkymmenen yhdeksän euron sykemittarissani on viisi sykealuetta (alle 60 %, 60 - 70 %, 70 - 80 %, 80 - 90 % ja yli 90 % maksimisykkeestä), joiden minuuttimäärät se tallentaa. Annan niille rasittavuusluvut 1, 2, 3, 4 ja 5.

Näin saan subjektiivisen TRIMPin. Luvut ovat vertailukelpoisia keskenään, kun harjoitusten syke mitataan aina samoin, mutta ne eivät kerro mitään objektiivista harjoitusteni laadusta. Itse mittaan TRIMP-luvut alkuverryttelystä loppuverryttelyyn, mutta en enää loppuvenyttelyjen aikaa; alkulämmittelyn dynaamisten venyttelyjen aikainen lihasten ja jänteiden lämmönnosto siis sisältyy TRIMPiin.

Esimerkiksi tunnin ja vartin kestoinen ruskakävely, jonka loppupuolella teen dynaamisia venytyksiä ja niiden päälle kolme tai neljä hölkkävetoa, tuottaa TRIMPiksi suunnilleen luvun sata; syke on kävellessä suurimmaksi osaksi alle 60 %:in maksimista, paitsi ylämäissä ja vetojen aikana korkeammalla.

Samoin 50 minuutin pikajuoksuharjoitus, jossa alkulämmittelyn jälkeen juoksen vain 300 metriä loppuverryttelyineen tuottaa TRIMPiksi suunnilleen luvun sata; keskimäärin syke on ollut rasitusalueella kaksi, vaikka se nouseekin lyhytaikaisesti korkeimpaan rasittavuusluokkaan.

Kirjaan TRIMPit kalenteriin, myös maksimisykkeet, ja pyrin huolehtimaan, että TRIMPit vaihtelevat viikon sisällä ja viikkojen välillä. Mitään tarvetta ei ole ollut ostaa hienoa sykemittaria monimutkaisine ohjelmineen.

Ylivoimaisesti rasittavin harjoitusmuotoni on nopeuskestävyysharjoitus, jossa teen yleensä perusteellisemman alkuverryttelyn kuin sadan metrin kilpailua varten. Aloitan parilla telinelähdöllä, joiden jälkeen juoksen suoran mitan ja sitten lopuksi kelloa vastaan lentävän 100 ja 150 metriä. Näiden päälle konkkaan ehkä parikymmentä kertaa. TRIMP-luku nousee suureksi, koska vetojen väliset palautusajat ovat pitkiä eli koska vetojen väliset kävelyminuutit rasittavuusluokassa kaksi muodostuvat suuriksi.