Akillesjänteen ylirasitustila

EM-hallikilpailut Bragassa toteutuvat, mutta osallistumisestani ei tule mitään ylirasituksesta johtuvan akillesjänteen kipeytymisen vuoksi. Esport Arenan rata on kova. Siellä juoksin puolitoista kuukautta, mutta ongelmia oli vanhojen vammojen kanssa. Siksi juostut metrimäärät olivat minimissään jalkojen säästelyn vuoksi.

Kun Liikuntamylly aukeni helmikuun alussa, akillesjänne kipeytyi. Kaarteet ja loikkiminen olivat liikaa. Kolmannella harjoituskerralla en päässyt edes tavanomaista alkulämmittelyä loppuun.

Hoitona oli pakastehernepussi kipeytyneessä kohdassa kahtena ensimmäisenä päivänä, joka toinen päivä Håkan Alfredsson protokollan mukainen nilkan ja pohjelihasten vahvistaminen (kantapäiden laskuja kymmenen sentin sanakirjan päältä hitaasti 1-2-3-4 ja nopea varpaillenousu noin parikymmentä kertaa ja pari sarjan toistoa) ja kaksi lyhyttä hiihtoreissua, että jouduin hieman puuskuttamaan.

Eilen juoksin neljä 100-150 metrin vetoa Liikuntamyllyssä noin 75 prosenttista vauhtia (150 metriä 30 sekuntiin). Loikkia en vielä uskaltanut. Akilleksessa tuntui hieman ainoastaan kun tein lopuksi etukyykyn pelkällä tangolla.

Tavoite on lisätä rasitusta joka harjoituskerta ja päästä mahdollisimman nopeasti juoksemaan kilpailuvauhtisia nopeuskestävyysvetoja. Jo 10 päivän tauko osoitti, että kunto on rapistunut, vaikka Esport Arenalla olin lopulta kaukana viime kesän kunnosta

Tampere kutsuu 

Kohellusta

Täysvauhtinen ratakierros Liikuntamyllyssä kahdesti oli keskiviikkona 25.11 nopeuskestävyysharjoituksen tavoitteena, kun jälleen kohelsin alkulämmittelyn viimeisessä vedossa. Sekundaattori kädessä aioin ottaa ajan takasuoran 50 metrille lentävällä lähdöllä. Mutta vasemman polven nivelsiteet eivät pitäneetkään reiden ja säären luita aivan paikoillaan

Tuloksena oli äkillinen, karmea kipu. Alkumetrit kolmannelta radalta ovat vielä alamäkeä ja kaarretta. Voimantuotto oli luonnollisesti maksimaalista eli tulin viivalle yli 100 prosenttista vauhtia, jota en tietenkään olisi pystynyt ylläpitämään enää tasaisella

Nivelside repesi lievästi 1995 jalkapallossa ja on siitä lähtien ollut löysempi kuin oikean jalan nivelside - ja hälytti kyllä kerran viime kesänäkin. Olisi pitänyt muistaa tuo vaaran paikka, jossa monesti olen saanut lievän pohjevamman juuri sisäharjoittelukauden alussa

Pikajuoksun vaatima herkkyys tuntui siten palautuneen syystöistä. Itse asiassa olin levännyt kaksi edeltävää päivää, jotta olisin pystynyt parhaimpaani 200 metrillä. Vertailu pari vuotta aikaisempiin harjoitusaikoihin olisi myös antanut realistisen kuvan siitä, mitä talvella olisi odotettavissa

Polvi ei kuitenkaan levossa ollut kipeä enää seuraavana päivänä, joten nyt olen juossut jo neljästi: ylämäessä polvennostojuoksua ja soralla ja kivituhkapoluilla aerobisia vetoja. Eilen tuli hölkkävetoja ja kävelyä hieman yli yhdeksän km. Pisimmissä vajaan 800 metrin vedoissa syke oli korkeimmillaan hieman alle 90 prosenttia maksimisykkeestäni, nopeus noin 2,7 m/s ja maksimaalinen hapenotto 43 ml/kg/min älykellon mukaan

Kun tänään ennen syöntiä puntari näytti vaatteet päällä kilogrammaa vähemmän kuin sunnuntaina 8.11 alasti ennen suihkuun menoa, painon laskusuunta lienee uskottava. Ulkona voi juosta vielä huomenna, mutta sen jälkeen sääennusteet lupaavat pikkupakkasia ja polkujen jäätymistä. Penikkataudin pelossa varsinainen juoksu jää, mutta pompiskelua ja kissanpehmeätä vuoropäkiähyppelyä voi ulkona tehdä ennen varsinaisia liukkaita

Liikuntamylly on kiinni ainakin 20.12 asti, jonka jälkeen pääsisi uudestaan pikajuoksuharjoitteluun

Harjoittelutauolta

Viiden päivän kaupunkiloma osui vappuviikolle, mikä vaati lisäksi kaksi päivää palautumista ennen kuin viime sunnuntaina kävin Eltsun tunnelissa. Oudoltahan pikajuoksu tuntui lihaksistossa viikon harjoittelutauon vuoksi

Mutta lepoa loma ei ollut, koska kaupungeissa tulee käveltyä paljon, nytkin mäkiä ja portaita sekä ylös että alas. Lenkkitossut, ulkotrikoot ja kaksi t-paitaa olivat kyllä mukana, mutta niillä ei ollut käyttöä, koska aamut olivat kylmiä, noin 10°, ja alussa sateisia. Keväällä 2013 onnistuin vastaavanlaisella lomalla löytämään puistikon ja sorapolun, jossa alkulämmittelyn jälkeen sähäköin polvennostojuoksua paikallaan lopuksi pyrähtäen lyhyesti. Silloin loman ja yhden palautumispäivän jälkeen olin jo juoksukunnossa

Pääsiäisen tienoo oli lämmintä ja kuivaa; ulkona tuli juostua kaksi hyvää harjoitusta; tein myös kevyempää rojuharjoittelua (junk training) eli eripituisia hölkkävetoja halujen mukaan ja kävelyä, kävelyä, kävelya unohtamatta leuanvetoja, jos paikka osui matkan varrelle

Harjoittelutaon vuoksi juoksuhalut olivatkin hyvät viime viikolla; Liikuntamyllyssä kävin lähtö- ja kiihdytysharjoituksissa, joita en kylmyyden vuoksi uskaltanut tehdä ulkokentällä; eilen juoksin täysillä kahdesti noin 30 sekuntia lievään ylämäkeen sorapolulla. Mutta kylmät säät eivät näytä suosivan ulkona radalla suoritettavaa pikajuoksuharjoittelua

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna, kahden viikon kuluttua, olisi kilpailut sekä Hiekkaharjussa että Nummelassa, joihin olisi tarkoitus osallistua, mikäli lämpötila sallii. Täysvauhtiset rataharjoitukset lienee tehtävä tunkkaisessa Liikuntamyllyssä, koska täysvauhtiset vedot tossuilla sorapoluilla on kokemuksen mukaan eri laji kuin piikkarein radalla

Mikä vaiva?

Kuriton koululaisjoukkio ylitti radan Liikuntamyllyssä runsas viikko sitten juuri kaarteen lopussa, kun takanani oli 200 m täysvauhtista menoa; huutooni eivät reagoineet vaan vasta kun tein äkkijarrutuksen, josta kiihdytin uudestaan takasuoran loppuun kokonaismatkaksi 250 m.

Aivan suunnittelemaani harjoitusta en tehnyt, mutta tilanteeseen nähden ”ihan” hyvä maitohappoharjoitus kaikkine vetoineen. Usein vastaavassa tilanteessa pohje on revähtänyt lievästi, nyt ei, mutta siinä tuntui outoa poltetta. Ajattelin, että se johtuu vain kovasta vauhdista kaarteissa.

Muutaman tunnin kuluttua aioin hieman venytellä, vaan ponnistavan jalan pohkeen yläosa tuntui aivan kuin se olisi suonenvedon jäljiltä. Seuraavana päivänä testasin sitä verryttelyjuoksussa, mutta jo puolivauhtisessa avausvedossa kipu oli sitä luokkaa, että lopetin siihen. Kävin lopuksi jalkaprässissä – ja kas kipu oli pois. Mutta se palasi illalla, kun olin istunut kirjoituspöydän ääressä viisi kuusi tuntia. Seuraavan aamun hieronnan jälkeen olo oli taas mainio, mutta kirjastossa ja seminaarisalissa istumisen jälkeen pohje hälytti.

Lauantaina kävin Liikuntamyllyssä: tein normaalin lämmittelyn ilman täyteen nopeuteen kiihdyttämistä, jonka asemasta juoksin noin 90 prosentin vauhdilla 120 m, jolloin pohkeen yläosan lisäksi polvitaive oli jäykkä. Ajattelin jalan sietävän kaksi noin 33 – 34 sekunnin 200 metrin vetoa, vaan jo ensimmäisessä 34,6 s vedon lopussa myös takareiden alaosassa tuntui kipua.

Panin kotosalla pakastehernepussin viideksitoista minuutiksi reiteen ja pari tuntia myöhemmin pohkeeseen. Seuraavan aamuna kipu oli kovempi ja nyt myös oikean lonkan yläosassa oli pistävä kipu. Makuulla olo ei tuonut helpotusta.

Kipuhan on vanha; koin sen ensi kerran yli 50 vuotta sitten; ehkä kesä oli 1963 ja Ähtärissä kansalliset; tammilankku oli silloin huippuhuutoa; keli sateinen; hyppy yliastuttu vajaa kymmenen senttiä ja jalka liukui lankulta metrin, jonka johdosta menin mukkelis makkelis kasaan.

Iskiashermohan se on, joka säteilee vuoroin pohkeen yläosaan ja takareiden alaosaan: kylmähoito on pahasta, mutta oikeaan osuva voimaharjoittelu poistaa sen tilapäisesti.

Polttavan kivun sain pois sunnuntaiaamuna istumalla koko painollani tennispallon päällä ja hieromalla lonkan yläosaa. Seisoin myös varpaillani selkä seinää vasten kädet suorina ylös niin pitkään kuin jaksoin, jolloin lantion seudun nikamien ympäristön syvät lihakset vahvistuvat.

Maanantai oli surkimuspäivä koska kipu oli takareiden alaosassa; tiistai lepoa; eilen kävelin puolitoista tuntia, kolme neljä kertaa polvia nostellen niin pitkään kuin jaksoin; päälle vatsa- ja selkälihasliikkeitä

Tänään en uskaltanut varsinaisesti juosta verryttelyjuoksua, koska päkiöillä juoksu tuotti kipua mutta koko jalkaterällä astuminen oli oikeastaan kivutonta. Kävelin Eläintarhan tunnelin mäkeä ylös polvia nostaen ja lopuksi vasemmalla konkaten että pulssi nousi 159:än. Sen päälle seisoin kahdesti varpailla noin 15 s kerralla ja kävin jalkaprässissä 100 kg molemmin jaloin ylös ja yhdellä jalalla alas yht. 2x3 toistoa/jalka. Kipu oli pois. Hyppäsin rennosti vauhditonta kaksi kertaa, ei kipua, mutta kun kyyristyin lähtöasentoon ja yritin tulla siitä mahdollisimman vähäisen voimankäytön avulla ylös, kipu palasi pohkeeseen. Takareisi oli tänään kivuton toisin kuin maanantaina.

Oikea suhde levon ja lihasten voimanhankinnan välillä tuntuisi siis auttavan. Mutta mieli palajaa nopeus- ja nopeuskestävyysharjoituksia sekä maitohappokylpyjä.

JK. Tämän kirjoittamisen vaatima istuminen siirsi kivun takareiden alaosaan.