Kiputaiteilua

Urheilijalle vammat, kivut ja krempat ovat arkipäivää. Selvästi havaittavissa oleva loukkaantuminen tai vamma aiheuttaa yleensä kipua, varsinkin jos yrittää juosta

On kuitenkin kipuja, joiden selkeät syyt eivät aina ole havaittavissa. Usein ne poistuvat, mutta myös toistuvat. Akillesjänneongelma on kohdallani ollut tällainen koko veteraaniurheiluvuosien ajan. Ainoa todellinen syy on ylirasitus, mutta ongelma johtuu myös juoksualustoista ja siitä, käyttääkö piikkareita vai juoksutossuja

Elämään sen kanssa olen tottunut, koska olen jatkuvasti yrittänyt tehdä akillesjänneongelmaa ennaltaehkäisevää nilkkojen vahvistusta Håkan Alfredsson -protokollan avulla. Yleensä jo runsaan viikon täysvauhtisen juoksutauon jälkeen olen kyennyt juoksemaan kolmeneljäosavauhtia, kun treenien välissä on pari lepopäivää 

Tällä kertaa näin ei käynyt, vaan ongelma uusiutui. Lopulta tajusin, että syy on niissä lepopäivissä, joiden aikana akillesjänne ja pohje eivät saa riittävää palautusta, vaan itseasiassa lisärasitusta

Tapanani on käydä kävellen aamuisin kaupassa ja lepopäivinä tehdä lisäksi iltapäivisin lyhyt kävely. Nyt vain ympäristön kujat ja jalkakäytävät ovat olleet jäisiä ja muhkuraisia, koska loska on jäätynyt. Sikäli kuin sepeliä on, se on jäätyneissä saappaanjäljissä. Nastakengilläkin kävely on vaatinut jatkuvaa tasapainoilua ja pohjelihasten jännitystä, kun olen halunnut välttää liukastumista

Kävikin niin, että treenipäivän jälkeen akillesjänne ja pohje olivat kunnossa, mutta seuraavan päivän kävelyn jälkeen kipeämmät kuin perusongelman ilmaantuessa. Kun yhtä kipua yrittää välttää, tuleekin toinen, koska kävelytyyli rasittaa uusia lihaksia

Nyt käyn autolla lähikaupassa. Olen myös hiihtänyt muutaman kerran sekä kahdesti korvannut juoksun kuntopyörällä. Harjoittelun ydin on ollut laajennetun alkulämmittelyn luonteista, eräänlaista kuntopiiriä voimaharjoitteluineen 

Toivottavasti selviän ja pääsen kipua pelkäämättömään harjoitteluun. Tai oikeammin että kokisin sellaista harjoittelun tuomaa kipua ja tuskaa, jota kokee 400 metrin loppusuoralla. Sehän ei ole pysyvää, vaan vain itseluottamusta kartuttavaa

Riski on kuitenkin kropan muissa paikoissa. Kun kunnon iskutusta ei ole ollut viiteen viikkoon, viime sunnuntaiaamuna piti alkulämmittely lopettaa heti alkuunsa. Oikeassa polvinivelessä tuntui kipua, jota en ole kokenut aikaisemmin

Jokohan ikä alkaa vaikuttaa polviin 

Akillesjänteen ylirasitustila

EM-hallikilpailut Bragassa toteutuvat, mutta osallistumisestani ei tule mitään ylirasituksesta johtuvan akillesjänteen kipeytymisen vuoksi. Esport Arenan rata on kova. Siellä juoksin puolitoista kuukautta, mutta ongelmia oli vanhojen vammojen kanssa. Siksi juostut metrimäärät olivat minimissään jalkojen säästelyn vuoksi.

Kun Liikuntamylly aukeni helmikuun alussa, akillesjänne kipeytyi. Kaarteet ja loikkiminen olivat liikaa. Kolmannella harjoituskerralla en päässyt edes tavanomaista alkulämmittelyä loppuun.

Hoitona oli pakastehernepussi kipeytyneessä kohdassa kahtena ensimmäisenä päivänä, joka toinen päivä Håkan Alfredsson protokollan mukainen nilkan ja pohjelihasten vahvistaminen (kantapäiden laskuja kymmenen sentin sanakirjan päältä hitaasti 1-2-3-4 ja nopea varpaillenousu noin parikymmentä kertaa ja pari sarjan toistoa) ja kaksi lyhyttä hiihtoreissua, että jouduin hieman puuskuttamaan.

Eilen juoksin neljä 100-150 metrin vetoa Liikuntamyllyssä noin 75 prosenttista vauhtia (150 metriä 30 sekuntiin). Loikkia en vielä uskaltanut. Akilleksessa tuntui hieman ainoastaan kun tein lopuksi etukyykyn pelkällä tangolla.

Tavoite on lisätä rasitusta joka harjoituskerta ja päästä mahdollisimman nopeasti juoksemaan kilpailuvauhtisia nopeuskestävyysvetoja. Jo 10 päivän tauko osoitti, että kunto on rapistunut, vaikka Esport Arenalla olin lopulta kaukana viime kesän kunnosta

Tampere kutsuu