Kova harjoitus, kova harjoittelu

Kovaa harjoittelu ilman kovia harjoituksia johtaa varmimmin ylikuntoon, tulostason alenemiseen. Välissä pitäisi kyetä palautumaan siten, että saisi aikaiseksi kovia harjoituksia

Kuin vuosi sitten, tarkoitukseni on olla päästämättä nopeuskestävyyttä rapistumaan liikaa Jyväskylän SM-hallien jälkeen ennen kesää. Siinä mielessä yritin juosta viime perjantaina täysillä 200 metriä - ehkäpä kahdesti, oli ajatukseni

Väli, eli 12 päivää, oli harjoittelemattomuuden takia liian pitkä, koska juoksu oli pakko muuttaa lähes kävelyksi tullessani loppusuoralle. Toisella kerralla juoksinkin vain 150 metriä

Olen kyllä harjoitellut mutta en nopeuskestävyyttä: 100 metrin veto harjoittaa kuitenkin etupäässä kreatiinifosfaattienergiajärjestelmää eikä ole samanlainen glykolyyttinen harjoitus kuin 200 metriä

Toisaalta lihaksisto on tuntunut edelleenkin väsyneeltä kuin SM-halleissa. Jalat eivät vastaanota plyometrisia harjoituksia (konkkausta, loikkia) eivätkä harjoittelua painoin

Ilmeisesti harjoittelinkin viime viikolla liian kovaa: maanantaina palauttavia 58-60 sekunnin 250 metrisiä eli noin 2/3 teholla; tiistaina lepoa; keskiviikkona aioin jo juosta 200 metriä, mutta Liikuntamyllyn ruuhkautuneisuuden vuoksi lyhensin matkat, aluksi 100 m ja päälle kahdesti 70 metriä; torstaina lepoa; perjantaina yllä kuvattu 200 metrin harjoitus

Viime perjantain 200 metrin harjoitus meni pieleen siinä, että keskiviikon harjoitus jo oli M74:lle kova harjoitus. Juoksinhan matkat 100 prosentin teholla tai osin ylikin, koska suoran alku on alamäkeä

Siis, minun olisi pitänyt perjantaina juosta palauttavia 2/3 -tehoisia vetoja, huolimatta siitä että perjantaiaamuna jalat alkoivat pitkästä aikaa tuntua pikajuoksijan jaloilta, ja tehdä 200 metrin harjoitus vasta sunnuntaina

Keskiviikon täystehoiset vedot tuntuivat helpoilta. Mutta nehän olivat 100 prosentin intensiteetillä juostuja vain, koska sain juostua ne rennosti

"Helpot" täysvauhtiset 100 metrin ja lyhyemmät vedot ovat petollisia. Korkean tehon vuoksi ne vaativat pidemmän palautumisjakson, lepoa ja huoltavaa harjoittelua, kuin 400 metrin vauhdilla juostut vedot

SM-kisat 2019 Hipposhallissa

JKU hoiti jälleen ikiurheilijoiden SM-hallikisat tehokkaasti ja tyylikkäästi. Huhujen mukaan Hipposhalli rakennetaan uusiksi. Toivottavasti pohjaratkaisu uusitaan vastaamaan maailmalla nähtyjä areenoita, joissa kurvat ovat loivemmat mutta suorat lyhyemmät

Tällä kertaa pystyin juoksemaan kaikki matkat. Aivan tuorean tuntuisin jaloin en kyennyt juoksemaan edes aloitusmatkaa 60 metriä: aika 9,42, jossa hidastumista 0,52 sekuntia neljä vuotta sitten EM-halleissa juostuun eli 5,8 prosenttia. Matkan voittaja Heikki Pesonen, Kuopion Reipas, juoksi kansainvälisen tason ajan 8,73

400 metrillä lantio tuntui yllättävän kankealta. Lähdin mielestäni 34 sekunnin väliaikaa 200 metrillä tavoittelevaa vauhtia, mutta kierrokseen kului yli 36 sekuntia: loppuaika 1.15,42 eli 7 sekuntia heikommin kuin neljä vuotta sitten Torunissa tai SM-halleissa Jyväskylässä (eli 10,5 prosenttia hitaammin)

Talven harjoitteluni on lähinnä palvellut 200 metriä: tulos 31,36 on 1,89 sekuntia eli 6,4 prosenttia hitaampi kuin Torunin alkuerässä neljä vuotta sitten

Aioin hiihtää SM-hallien jälkeen pari kertaa viikossa siihen asti kuin kelejä riittää, mutta Etelä-Suomen lumet ovat katoamassa. Tämänpäiväiset pitkän ajan sääennusteetkin lupaavat lähinnä lämpimiä. Joten enköhän aja jo huomenna Liikuntamyllyyn verryttelemään, retkuttelemaan ja tekemään palauttavana harjoitteluna sitä mitä lystää

Ylikunnossa

"Jossain se näkyy", kommentoivat kilpakumppanit Liikuntamyllyssä, kun kerron olleeni aamulla ensin lumitöissä, tarkoittaen että se näkyy jossakin myönteisesti

Mutta harjoituskautena ja erityisesti kilpailuihin valmistautuessa lumityöt vievät herkkyyden ja räjähtävyyden. Yksi puolituntinen viikossa ei vielä muuta mitään, mutta jos seuraavana aamuna joutuukin kolaamaan ja lapioimaan jo tunnin verran kuten viikolla 2, vaikutus on selvä: vauhditon pituustulokseni putosi 225:stä 210:een

Viikon 4 olin äkkilähdöllä Teneriffalla ja kävinkin kentällä kolmasti; pulssi kohosi mainiosti 250-300 metrin submax-vedoissa 175:en ja sähäkkyyskin tuntui palautuvan. Mutta kotona odotti kahden viikon todellisuus: lumitöissä neljästi viikossa

Viime viikon maanantaina testasin kuinka pitkälle kestän kolmen minuutin 800 metrin vauhtia - 300 m; viime perjantain testasin pitkällekö pääsen 1.10 loppuaikaan tähtäävällä 400 metrin aloituksella - 300 m

Keskenkuntoinen siis, mutta mieluumminkin lumitöiden ja harjoittelun yhteisvaikutuksesta ylikunnossa, koska pulssi ei noussut toissa päivänä 200 metrin vedossa edes 160:een; herkässä kunnossa pulssini nousee harjoituksissa 200 metrilläkin 173 - 175:een (maksimisykkeeni 180). Eilen tiistaina teinkin pulssin kohotusharjoituksen eli palauttavia, noin 33-35 sekunnin 150 metrin vetoja

Nyt on viikko aikaa terävöittää juoksu Jyväskylän SM-halleihin, jotta kykenisin hyödyntämään lumityöt loppusuoralla

Alikunnossa

Alikunnossa kuin Matti Heikkinen Tour de Ski'llä, sen osoitti uudenvuodenaaton käynti Liikuntamyllyssä. Yritin juosta 400 metrin alkuvauhtia nopeammin 250 metriä, mutta matka piti jättää kesken kierroksen jälkeen. Kroppa ei yksinkertaisesti ota vastaan hapottavia vetoja

Perusharjoitusta tekemään kuin "Happo" Heikkinenkin; seuraavat kolme viikkoa on siis harjoiteltava, jotta kykenisin harjoittelemaan (train-to-train) laadukkaasti edes kuukauden verran ikiurheilijoiden Jyväskylän SM-halleja varten

Vielä joulukuun 12:s olin nousevalla kuntokäyrällä, mutta sen jälkeen kehittyi uusi nuha, joka piti sängyssä kolme päivää. Kuumetta ei ollut, mutta joulukuun lopun harjoittelu oli pakosta kevyttä. Vain yksi lähtö-, kiihdytys- ja loikkaharjoitus Iisalmessa joulun alla tuotti harjoittelun iloa. Mutta alaktiset harjoitukset eivät hapota määritelmän mukaankaan

Vaikeaksi meni

Edelliskerralla olin kovin innoissani HKV:n kaamoshallien mahdollistamasta harjoittelun tavoitteellisuudesta, mutta toisin kävi. Raju nuha piti sängyssä viisi päivää, jonka jälkeen taisin rasittaa itseäni liikaa 

Aluksi tuli pieni pohjevamma, joka kertoo liian nopeasti aloitetusta harjoittelusta. Sitten iski jälkitauti. Lääkekuuri kesti viikon, jona aikana ei haluttanut yrittää edes vartalon kiertoa maatessani lattialla. Vasta viikkoa ennen kilpailuja lihaksisto alkoi normalisoitua. Tulokseni oli 200 metrillä 32,33

Kun syyskuun lämpimillä harjoitukset sujuivat paremmin kuin viime kesänä, MM-hallit Toruńissa alkoivat koukuttaa. Tulihan sieltä 2015 hopeaa ja kultaa ja muiltakin matkoilta loppukilpailupaikka

Tammikuussa olisi jälleen kilpailuja Liikuntamyllyssä ennen MM-hallien ilmoittautumisajan päättymistä. Sekä yleis- että kilpailukunnon lähtötaso on vain nyt selvästi heikompi kuin puolitoista kuukautta sitten

Laatuharjoittelu haasteellista

Syystöitä on vielä jäljellä Oulunkylässä; harava, talikko, lapio, oksasakset ja saha heiluivat aluksi maalla niin että kuntopallon heittelyä en kaipaa. Heikkolaatuista harjoittelua ei yksinkertaisesti kannata tehdä taloyhtiön lehtikompostin tyhjennyksen jälkeen vaan tavallaan on alettava alusta, haettava terävyyttä pomppuihin ja rentoutta submaksimaalisiin vetoihin

Juuri harjoitusten ohella tai välipäivinä tapahtuvan fyysisen työn vuoksi lokakuu on kohdaltani aina haasteellinen harjoittelukuukausi, vaikka tämä syksy alkoikin viime vuotta vauhdikkaammin, jopa kilpailuvauhtisin vedoin lämpimän syyskuun aikana

Mutta tavoittelemani harjoitusten laadun nosto ei toteudu juuri tällä hetkellä. Erityisesti kuntosalikäyntejä ei kannata harkitakaan.

Helsingin Kisa-Veikot järjestää marrashallit ikiurheilijoille, tosin poikkeuksellisesti vasta joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina. Ne pitävät harjoitteluintoa yllä tänäkin syksynä

Lähtöjen (60 m) ja nopeuskestävyyden (200 m) harjoittelu ovat päärooleissa ja voimanhankinnassa jaloille loikat, hyppelyt ja konkat (plyometria). Painoin harjoittelu rajoittunee pelkästään ylä- ja keskivartalon vahvistamiseen

Myös 400 metrin rääkkiharjoituksiin alan piiskata itseäni vasta HKV:n kilpailujen jälkeen

Harjoittelun erilaistaminen!

Jos joka vuosi harjoittelee samoin, on turha odottaa tulostason parannusta. Meillä ikiurheilijoilla se pitää vain suhteuttaa omaan laskevaan käyräämme ikävuosien karttuessa

Blogin oikeassa kulmassa on parhaita tuloksia eri vuosilta. Aloitin aikuisten ikäryhmäurheilun kilpailuihin osallistumiseen tähtäävän harjoittelun elokuussa 2009. Ensimmäinen varsinainen kilpailuvuosi oli 2011, josta kykenin hieman parantamaan tuloksiani 2013. Sen jälkeen tulostaso on laskenut, erityisen voimakkaasti viime vuoden 2017 kesällä eli M72 -kesänä

Miten siis harjoitella erilailla, että saisin laskevan tuloskäyrän pysähtymään tai mieluummin kääntymään ylöspäin?

Lihasten surkastuminen ja nivelten jäykistyminen on ikiurheilijan laskevan tulostason taustalla. Jotakin siis "tarttis tehrä" näillä alueilla

Vuosina 2009 - 2011 voimanhankintani jaloille oli yksinomaan ylä- ja alamäkijuoksua sekä konkkausta ja loikkimista; ylävartalolle etunojapunnerruksia ja leuanvetoa sekä lisäksi vatsa- ja selkälihasliikkeitä. Syksystä 2011 vuoden 2012 loppuun asti olin Helsingin kaupungin senioreille järjestämässä ohjatussa kuntosalitoiminnassa, jolloin opin kuntosalilaitteiden käyttöä. Sen jälkeen olen yrittänyt harjoittaa painojen kanssa omaehtoista voimanhankintaa, joka palvelisi enemmän pikajuoksua. Kaupungin ryhmien kokovartalon kuntopiiriharjoittelun koin erinomaiseksi 400 metrille, muttei niinkään räjähtävyyttä vaativille lyhyille pikamatkoille

Voimanhankintaa olisi siten jollakin tavalla lisättävä tai saatava se viime vuosia järkevämmäksi 

Olen yrittänyt nyt kolmen viime viikon aikana aloittaa voimanhankinnan kahdesti viikossa joko painoin tai hyppelyin ja loikkimalla. Laiskanpäiviähän minulla riittää, koska etupäässä vain makaillen seuraan kännykästä maailmanmenoa. Siis, aion lisätä nimenomaan erillisiä voimanhankintapäiviä

Ylä- ja alamäkijuoksu on vähentynyt vuoden 2013 jälkeen ja se, mitä teen, ei viime vuosina ole ollut varsinaista rääkkiä. Yhtenä syynä on ollut lisäjumiutumisen pelko, koska ongelmat ovat jatkuvasti liittyneet riittämättömän palautumisen tunteeseen anaerobisten harjoitusten jälkeen. Jalat ovat väsyneet, toisinaan raskaat, vaikka en olisi juossut kolmeen, neljään päivään

Ainoat harjoitukset, joista lihakset tuntuvat palautuvan vielä kahden nukutun yön jälkeenkin, ovat maksimivoimaharjoittelu ja kova plyometrinen harjoitus alaktisen pikajuoksun päälle. Ehkä näitä tulee tehtyä liian harvoin, erityisesti maksimivoiman hankintaa

Alkuvuosina myös venyttelin selvästi enemmän kuin viime vuosina. Pidin erityisiä venyttelypäiviä, joiden alussa oli lämmittelyksi jäsenten pyörittelyä, renkutusta ja kotijumppaa. Jospa alkaisin kutsua tällaista lihashuoltoa yoogaksi, tulisikohan niitä tehtyä

Tämä kaikki on ikiurheilijana hyväksi havaittua vanhaa. Mutta jotain uutta harjoitusärsykettä pitäisi myös keksiä

Laskevalla tuloskäyrällä 2018

Tuloskunto jatkui laskevalla käyrällä edelliskesästä: 400 m 1,5 s hitaammin, mutta talvesta 2017 melkein kolme sekuntia; 200 m 0,12 s mutta hallikaudesta 2017 0,68 s; 100 m 0,15 s hitaammin 

Tarkastelen jälleen kalenterimerkinnöistä koottua vuositilastoa; edellinen vuosi

Vuoden 9/2017 - 8/2018 harjoitus- ja kilpailupäivät; käsitteiden selitykset

- kaikkiaan 53 päivänä aerobisia harjoituksia; eriteltyinä palauttavat 31 ja aerobista kuntoa kohottavat 22, joista jälkimäisessä kolme vähennystä edelliskaudesta

- 11 päivänä anaerobisen perustan rakentamista, mikä enemmän kuin puoliintui

- 36 päivänä alaktisia lähtö-, kiihdytys ja maksiminopeusharjoituksia, mikä vastasi suunnilleen kolmen edellisen kauden keskiarvoa

- 21 päivänä Glykol100 –harjoitus tai 100 metrin kilpailu eli käytännössä sama kuin edellisenä kautena

- 22 päivänä Glykol200 –harjoitus tai 200 metrin kilpailu, pudotusta neljä

- 10 päivänä Lactic400 –harjoitus tai 400 metrin kilpailu, vähennystä vuodessa yli puolet  

- 23 päivänä voimanhankintaa tai plyometrisia harjoituksia, mutta lisäksi 

- 18 alaktista päivää on sisältänyt plyometrisia harjoituksia ja 

- 23 juoksupäivää on päättynyt leuanvetoa laajempaan keski- ja ylävartalon voimanhankintaan; erilaista voimanhankintaa täten kaikkiaan 64 päivänä, nousten viidenneksen edellisvuodesta, mutta en enää tehnyt jaloille 5-6 liikkeen harjoituksia, vaan vain 1-3 liikettä

Harjoitus- ja kilpailupäiviä tulee siten yhteensä 176 (pudotusta 16 eli yli 8 prosenttia), joista juoksupäiviä on 153 (pudotusta 23!). Näistä on anaerobisia 100 (pudotus 22)

Merkittävin ero edelliseen kauteen verrattuna on se, että maitohappoharjoitukset ja anaerobisen perustan rakentamisharjoitukset enemmän kuin puoliintuivat. Se edusti osaksi paluuta aikaisempiin vuosiin, osaksi 400 metrin kilpailupäivien entisestään vähenevää määrää.

Täysvauhtisen juoksuharjoittelun laatu hyötyi kesän 2018 helteistä, mutta silti lihaksisto tottui kilpailuvauhtiseen harjoitteluun tavattoman hitaasti. Yksi syy varmaan oli se, etten hallikaudella akillejänneongelman takia kyennyt nopeuskestävyys- ja maitohappoharjoitteluun. Samalla jäi viikko kansainvälisissä hallimittelöissä kisaamatta, minkä tuoma kovuus on aikaisemmin lounut pohjaa kevään ja kesän harjoittelulle

Yleisurheilun juhlaa

Helsingin Kisa-Veikot järjesti mallikkaasti aikuisten ikäryhmäurheilun SM-kilpailut Eläintarhan urheilukentällä viime viikonloppuna; tulokset 

Osanottajia yleisurheilun juhlassa oli yli 1000. Ikäryhmässäni 70 - 74 vuotiaissa oli runsaasti osanottajia ja taso kova. Tuloksillani ei yltänyt mitalikamppailuihin: 100 m 15,14; 200 m 31,20 ja 400 m 72,72

Kesän helteet helpottivat harjoittelua, mutta silti minulla oli vaikeuksia rataharjoituksissa kilpailuvauhtisten vetojen kanssa lähes koko kesän. Lihaksisto tahtoi tehdä tenän 200 metrin vedoissa jo 130 metrin kohdalla, paitsi jos sain juosta myötätuulessa sekä kaarteen että suoran. Samoin 400 metriä palvelevissa vedoissa tuli äkkipysähdys noin 280 - 300 metrin kohdalla aivan kuin ensimmäisissä harjoituksissa ikiurheilijana kevätkesällä 2010; kivituhkapolkujen vauhdissa en kokenut samaa ongelmaa

Olisiko radalla pitänyt siten juosta enemmän vai juosta sisukkaammin sorapoluilla? Harjoituskertoja en olisi kyennyt lisäämään, mutta ehkä juoksemaan yhden lisävedon harjoituskertaa kohden

Vesa Lappalainen pyrkii kansainvälisen ikiurheiluliiton WMAn johtoon?

Ken Stone on uusinut mainion masterstrack -sivustustonsa; masterstrack.blog. Yli kuukausi sitten se uutisoi Vesa Lappalaisen ehdokkuudesta World Masters Athletics'in presidentiksi; tietolähde on nykyinen presidentti Stan Perkins

Kun muut ehdokkaat ovat saksalaisten Margit Jungmann ja amerikkalaisten Gary Snyder, Ken Stonen mukaan eurooppalaisten äänet tulevat hajoamaan ja Gary Snyderin mahdollisuudet tulla valituksi paranevat

Ratkaisu tapahtuu siten Malagan maailmanmestruuskilpaulujen yhteydessä ensi syyskuun alussa. Ken Stone on lähettänyt kandidaateille kysymyslomakkeen ja lupaa tiedustelunsa tuloksia elokuun alussa

Suomen Urheiluliitto ottaa ikiurheilijoiden kansainvälisen edustuksen

Jyväskylän Kalevan Kisojen 2018 yhteydessä Urheiluliiton hallitus on päättänyt, että "SUL on valmis edustamaan jatkossa Suomea Kansainvälisessä veteraaniurheiluliitossa (WMA) ja Euroopan veteraaniurheiluliitossa (EMA).  Neuvottelut uudesta yhteistyösopimuksesta Aikuisurheiluliiton kanssa jatkuvat".

Urheilijoiden kannalta tärkeintä on kuitenkin joukkueen johto Euroopan ja maailmanmestaruuskilpailuissa ja matkojen järjestäminen niihin; useat osanottajat ovat iäkkäitä eivätkä osaa ilmoittautua itsenäisesti Internetin kautta kansainvälisiin kilpailuihin eivätkä myöskään osaa toimia omatoimimatkaajina; kielitaidottomille sattuu kaikenlaista eivätkä järjestäjien ohjeet osanottajille ole välttämättä selviä englanniksikaan, puhumattakaan että järjestäjien englanti olisi aina ymmärrettävää; protestejakin joudutaan tekemään.

JKU järjesti Kalevan Kisojen yhteydessä timanttiliigan tyyliin näytöslajina sekä naisten että miesten sarjojen 100 metrin kutsukilpailut, ajat  ikäkertoimin painotettuina. Voittajat olivat Katrin Mertanen ja Harri Huotari

Kun palauttava muuttui lihaskestävyysharjoitukseksi

Viikko sitten olin optimistinen kilpailukunnon kehittymisen suhteen, mutta totuus paljastuu kilpaillessa. Kenttäurheilijat-58 Aktia-veteraanikilpailujen 200 metrillä sain ajan 31,64 ja kaksi tuntia myöhemmin 400 metrillä 1.17,62 eli kuusi sekuntia hitaammin kuin vuosi sitten. Jaloissa alkoi maitohapot tuntua jo 120 metrin kohdalla samalla tavoin kuten kunnossa ollessani 280 metrin vaiheilla. Eli oli hiljennettävä, vaikka avauskilpailu olikin tarkoitettu harjoitukseksi

200 metriäkään ei sujunut yhtä väljästi kuin pari viikkoa aikaisemmat harjoitukseni, tosin silloin hieronnan jälkeen. Syy oli eilen kyllä siinä että viikko sitten tein palauttavaksi tarkoittamani harjoituksen Pukinmäen kentän nurmikolla, mutta paljasjalkatossuin. Olen juossut niillä sisäradalla usein, mutta nyt oli ensi kerta nurmikolla. Lopputulema oli tietenkin sama kuin olisin juossut paljain jaloin, eli seuraavana päivänä selvästi väsyneet ja kipeät lihakset, erityisesti erityisesti reisien sisä- ja ulkosivut.

Näin sitä voi pilata herkistelyjakson panemalla jalkaan ensimmäiset näkyviin tulevat tossut ja ajattelematta seurausvaikutuksia; rennot vedot nurmella muuttuivatkin lihaskestävyysharjoitukseksi, joka oli liian lähellä kilpailua. Olisi tietysti ollut eri asia jos olisin juossut joka viikko nurmikolla paljasjalkatossuin

Harjoittelua helteessä

Aikainen helleaalto mahdollisti viime viikonloppuna kevään ensimmäisen täysvauhtisen 400 metrin harjoituksen lievään ylämäkeen. Koko viime kesänä en kyennyt vastaavaan, puhumattakaan että olisin kyennyt toistamaan sen radalla. Tänäkin kesänä tilaisuus vastaavaan rataharjoitukseen lienee vasta juhannuksen jälkeen. Toivottavasti varsinainen kesä on yhtä lämmin kuin alkanut "pikkukesä"

Tarkoitus olisi kilpailla Hiekkaharjussa ensi lauantaina, 200 ja 400 metriä. Sen jälkeen ovat ikiurheilijoiden SM-viestit Lappeenrannassa. Käytännössä tässä on edessä vain juoksun terävöittämisharjoituksia kesäkuun puoliväliin saakka, jolloin on taas viisaudenhampaan poisto. Sekin vaatii palautusta kuten kilpailut ja kovat harjoitukset

Kevään harjoittelu on sujunut ilman takaiskuja. Haasteellisinta on tasapainoilu 400 metrin vaatiman erityiskestävyyden ja 100 metrin lähtökiihdytyksen kanssa: täysvauhtinen alaktinen lähtö- ja maksiminopeusharjoitus tuottaa selvästi eniten lihaskipua, joka taas haittaa nopeuskestävyyden harjoittelua; maitohappoharjoituksesta ei palaudu kolmessa päivässä kunnolla lähtöharjoituksia varten. Siksi helleaallon aikana kalenterini täyttyi etupäässä palauttavista verryttely- ja venyttelypäivistä

Olenkin yrittänyt siirtyä harjoittelussa kymmenpäiväajatteluun. Kymmenessä päivässä ehdin harjoittaa kerran kaikkia energiajärjestelmiä, 1. alaktista (maitohapotonta) ja 2. laktista (maitohapollista) anaerobista sekä 3. aerobista ja tehdä yhtenä päivänä 4. voimanhankintaa; palauttavaa verryttelyä, juoksentelua ja venyttelyä välipäivinä halujen mukaan 

Joka jaksossa ei ole välttämätöntä tehdä kaikkia, koska päivän lihaskunto määrittelee kuitenkin sen mitä voi tehdä ja koska edessä olevat kilpailut määräävät sen mitä kannattaa tehdä

Harjoittelun kärsimystä kaipaamassa

Akillesjänneongelman parantelu kesti kolme ja puoli kuukautta. Nopeus ja nopeuskestävyys rapistuivat vielä SM-hallienkin jälkeen. Paino on noussut elokuun EM-kisojen jälkeen neljä kiloa. Ainoastaan vauhdittomassa pituudessa olen pystynyt veteraaniajan parhaimpien harjoitustulosten tasolle

Tehoharjoittelun olemattomuus on toisaalta merkinnyt sitä, että muita harjoituskauden tyypillisiä ongelmia ei ole ollut, koska pääpaino on ollut akillesjänteen ja sen ympäristön lihasten vahvistamisessa

Toisaalta juuri tästä johtuen harjoittelu muuttui liian totiseksi, koska oli vain yksi tavoite: kyetä pikajuoksuun. Siitä puuttuivat omien rajojen koettelemisen kärsimykset, palautumisjaksojen jälkeen uudenlaisten kärsimysten kokeilut sekä harjoittelun ilo suoritustason parantuessa

Edessä on pääsiäiskausi, joka yleensä on merkinnyt lyhyen peruskuntojakson alkua. Niin on tarkoitus tänäkin vuonna, mutta sitä ennen on mahdollista tehdä yksi tehoharjoitus 200 metrin aikaa tavoitellen, kuinka kaukana olen nopeuskestävyydessä viime marraskuun puolivälin tasosta, ennen akillesjänteen kipeytymistä

Peruskuntojakso on aerobisvoittoinen ja voimanhankintaa fasiliteettien mukaisesti, jotta säiden lämmettyä kykenisin lisäämään harjoittelun volyymia ja testaamaan rajojani. Mutta pääasia on olla menettämättä sitä vähäistä räjähtävyyttä, joka vielä tällä iällä M73 on jäljellä

JK 27.3.18 klo 19: Tänään sain harjoitusajat lentävällä 100:lla metrillä ja 200:lla metrillä jotka vastasivat viime maaraskuun alkupäivien tasoa. Lohdullista että nopeuskestävyys paranee harjoitellessa

Ylös-komentokin on, lähettäjät!

Kunto-Pirkat järjesti ikiurheilijoiden eli konkareiden (Suomen Aikuisurheiluliiton) hallimestaruuskilpailut yleisurheilussa Tampereella viime viikonloppuna; tulokset.

M 70 60 metrillä oli tulokseni elämäni ensimmäinen DQ eli hylkäys aavistuslähdön vuoksi; juoksijat pääsivät matkaan vasta neljännellä yrityksellä. Näin jäi tulos 60:ltä metriltä tekemättä tällä hallikaudella

Silminnäkijän mukaan juuri meidän sarjassa ”oli yksi äijä joka nosti takapuoltaan koko ajan hitaasti valmiit-asennossa"; lähettäjä puolestaan lähettää vasta kun kaikki ovat liikkumatta. Käytännössä tämä merkitsi, että kun valmiit-asento venyi yli kahden sekunnin, pienikin rapina vierekkäisten ratojen lähtötelineistä sysäsi jonkun irti telineistä

Tällaisessa tapauksessa lähettäjän ei tulisi laukaista pistooliaan lainkaan vaan komentaa ylös! ja huomauttaa hidastelijaa

M 70 200 metrillä jäin neljänneksi ajalla 31,84. Paremmasta ajasta ei ollut toivoakaan, koska oikea akillesjänne on vaivannut marraskuun loppupuolelta saakka. Jos olen kyennyt juoksemaan yhden telinelähdön, toista lähtöä jalka ei ole enää kestänyt kunnolla. Samoin on ollut 120 – 150 metrin vetojen kanssa. Ja seuraava harjoituskerta kolmen päivän päästä on yleensä typistynyt pelkäksi alkulämmittelyksi ja loppuverryttelyksi; vauhditonta pituutta akillesjänne on sietänyt. Yhden 200 metrin vedon sain juostua joulun puolentoista viikon levon jälkeen. Olisi kai pitänyt malttaa olla juoksematta pidempään

Samalla täytyy jättää haaveet osallistua Madridissa pidettäviin Euroopan hallimestaruuskilpailuihin. Eilen viiden asteen pakkasessa aloitinkin lihasten totuttelun hiihtoon

Ylös-komennon tarpeellisuudesta aikaisemmin:

SM-kisat 2014

Kauan kilpailleiden valiokunta

Suomen Urheiluliitto SUL on nimennyt masters-valiokunnan jäsenet: Reijo Häyrinen (pj.), Vesa Harmaakorpi, Esa Kaihlajärvi, Antti Mero, Sari Murto, Mika Muukka, Jarmo Mäkelä, Ari Pietarinen, Ilkka Väänänen 

Vanhasta valiokunnasta on pudotettu Tapio Lindroos ja Kirsti Siekkinen Harri Aallon ohella ja tilalle Kaihlajärvi, Murto ja Väänänen

Viime joulukuussa SUL tiedotti, että ”(m)asters-valiokunta jatkaa työskentelyä tavoitteena integroida enenevästi masters-toimintaa Suomen Urheiluliiton jäsenseurojen kilpailu- ja muuhun toimintaan”

Valiokunnan nimessä ”masters” ei vieläkään ole löytänyt suomenkielistä vastinetta; pitkään kilpailleet urheilijat ovat yleiskielessä konkareita

Yksinkertaisin ja nopein tapa aloittaa integrointi olisi panna konkareiden kilpailulisenssin hinnaksi heti 10 euroa, joka on nyt kolminkertainen

Parissa vuodessa kilpailujen järjestäjät tulisivat vaatimaan, että kilpailuihin ilmoittautumisten tulee tapahtua kilpailukalenterin kautta. Lisenssittömät voisivat vain jälki-ilmoittautua korkeammin osallistumismaksuin. Näin kaikki tulokset tulisivat virallisina kilpailuina Tilastopaja Oy:n tilastoihin ja kaikkien urheilijoiden syntymäajat rekisteröidyiksi

USA rahalla mitalitilaston kärkeen

USA:sssa yleisurheiluliiton johto kannattaa hurjia suunnittelmia. USA:n rata- ja kenttäurheiluliitto haluaa  rahakannustimien avulla tavoitella mitalitaulukon ykkössijaa maailman ikiurheilijaliiton Malagan MM-kilpailuissa ensi syyskuun alussa, kertoo masterstrack.com kuten yli 30:sten yleisurheilu

Mitalisteille on tarjolla rahapalkkio: $400 kullasta, $200 hopeasta ja $100 pronssista

Maailman ranking-listalla lajeissaan kuuden parhaan joukossa olevien urheilijoiden matkoja tuetaan maksimissaan aina 1500 dollariin asti urheilijaa kohti: tuki ranking-sijoituksista $400, $350, $300, $250, $200 ja $100

Näillä keinoin USATF pyrkii saamaan kaikki parhaat iki- eli virkistysurheilijansa matkustamaan Malagaan

USATF käyttäisi tarkoitukseen yhteensä 200000 dollaria, mutta liiton omasta budjetista se ei ole mahdollista rahoittaa vielä ensi vuonna. Sen sijaan haetaan sponsorirahoitusta, kertoo masterstrack.com

SAUL jatkaa itsenäisenä

Ikiurheiluliitto SAUL jatkaa itsenäisenä, kertoo tiedote Jyväskylän kokouksesta: JKU:n esitys liiton purkamisesta ja toimintojen yhdistämisestä Suomen Urheiluliittoon hävisi; "Kokousväkeä ihmetytti suuresti SUL:n esitys toimintojen supistamisesta eikä edes nykyisten toimintojen ylläpitämistä samalla kun aikuisurheilu on kovassa nosteessa ja harrastajia tulee koko ajan lisää seurojen toimintaan. Haluamme tehdä työtä yhdessä meidän urheilijoittemme eteen itsenäisenä liittona ja samaan aikaan rakentaa järkevää yhteistyötä SUL:n kanssa, kiteytti liiton puheenjohtajana jatkava Tapio Lindroos". 

Mitähän SUL tiedottaa asiasta?

Askel lyhenee, kontaktiaika pitenee

Lokakuun lopulla harjoittelin 20 päivää niin sanotusti kovaa, jaksossa 11 harjoituspäivää. Helppo jakso kuun vaihteesta viime torstaihin käsitti kymmenessä päivässä neljä harjoitusta

Alaktinen harjoitus, pari telinelähtöä sähäkkyys- ja kiihdytysharjoitusten päälle, näyttää olleen suunnilleen sama molemmissa jaksoissa. Sen sijaan täysvauhtisten nopeuskestävyysvetojen määrä oli helppona jaksona vain yksi harjoitusta kohti, mutta kolme kovana jaksona

Eilen perjantaina juoksin samanlaisen ”kovan” 200 metrin harjoituksen kuin kaksi viikkoa ennen Korean matkaa, mutta lentävä 100 m kulki 0,4 sekuntia ja 200 m 1,1 sekuntia hitaammin kuin maaliskuussa. Askel lyhenee, kontaktiaika pitenee

HKV:n marrashalleihin on vielä kaksi viikkoa. Viimeinen kova harjoitus on ensi tiistaina, jonka jälkeen alkaa varsinainen kunnon viritys. Haastavaa

Erilliset kuntosalipäivät ovat jälleen lokakuun loppupuolelta lähtien korvautuneet alaktisten harjoitusten jälkeen tehdyllä voimaharjoittelulla: etupäässä plyometriaa (hyppelyä, konkkausta ja loikkia), mutta myös yksi painonnostoliike jaloille, kyykkyjä tai jalkaprässi

Syksyn harjoitusviikkoina olen hypännyt usein vauhditonta pituutta; viime talven tasoon verrattuna taantumista on tullut noin 10 cm, mutta seitsenloikassa tällä hetkellä (12.11.17) vielä toista metriä

Ylävartalo on ollut penkkipunnerruksen ja leuanvedon varassa, joissa ei ole taantumista viime talveen verrattuna. Myöskään jalkaprässissä maksimivoima ei ole pudonnut

Keskivartalo on tänä syksynä jäänyt vähemmälle kuin viime talvena, jossa siinäkin olisi ollut paljon parannettavaa. Tässäkö vauhdin hidastumisen salaisuus

Ikiurheilijat porskuttavat

Euroopan ikiurheiluliitto, European Masters Athletics, tuhlaa 18 000 dollaria ideointiseminaariin, kertoo Ken Stone masterstrack.com –sivuillaan; ks. keskustelunaiheet ja (lisäys 11.11.17) "kahvilaideoinnin" anti

Ikiurheilijathan maksavat itse matkansa kansainvälisiin kilpailuihin, ilmoittautumisen yhteydessä osanottomaksut, joista osa menee järjestävälle kansainväliselle liitolle; koska Aarhusin EM-kilpailuissa oli osanottajia noin 3800 (myös seuralaisten akkreditointi on maksullinen), EMA:n aivoriihi maksaa noin neljä euroa viime kesän EM-kilpailujen osanottajaa kohti

Pääosa osanottomaksusta menee tietysti järjestelykustannuksiin; mitalit ovatkin toisinaan komeita ja raskaita, toisinaan guttaperkkaa

Perthin WMACs2016 tuottivat Australian ikiurheiluliitolle voittoa 240 000 Australian dollaria eli noin 160000 euroa, jonka se on rahastoinut; ks. uutiskirjeen loppu

Suomessa sekä hiihtoliitto että urheiluliitto järjestävät ammattitaidolla tottuneesti tappiollisia maailman- ja Euroopan mestaruuskilpailuja. Siksi molemmat liitot kituvat rahoitusvaikeuksissa, minkä luonnollisesti maksavat yleisen ja nuorten sarjojen aktiiviurheilijat liittojen tarjoaman heikomman infran, valmennuksen ja kilpailutoiminnan muodossa; ikiurheilijat puolestaan porskuttavat voittoa tuottavissa kansainvälisissä mestaruuskilpailuissa

Lopetetaanko SAUL?

Peitenimellä SAUL toimiva ikiurheilijaliitto pitää syyskokouksensa Jyväskylässä 25.11.2017; ks. kokouskutsu.

Jyväskylän Kenttä-Urheilijat esittävät kokoukselle SAUL:n purkamista!

Yleisurheilu.fi uutisoi aikaisemmin syksyllä Urheiluliiton hallituksen kokouksesta: ”puheenjohtaja Vesa Harmaakorpi kertasi katsauksessaan masters-valiokunnassa käytyä keskustelua Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) mahdollisesta yhdistymistä [sic!] Urheiluliittoon. Harmaakorven mukaan asia on esillä SAULin vuosikokouksessa 21. marraskuuta”

Kokouskutsussa ”SAUL:n ja SUL:n välistä yhteistyötä ja mahdollista toimintojen yhdistämistä koskevat asiat” käsitellään 25.11.2017 SAUL:n purkamisesityksestä päättämisen jälkeen

Urheiluliiton masters-valiokunnan tehtävä on käynnistää masters-toiminta. Valiokunnan jäseniä ovat JKU:sta sen puheenjohtaja professori Antti Mero ja Kirsti Siekkinen

Ilmeisesti Masters-valiokunta ja SAUL eivät ole päätyneet JKU:n kannalta järkevään ratkaisuun tai sitten mitään selkeätä ehdotusta ei ole olemassakaan, koska sitä ei yksilöidä SAUL:n kokouskutsussa

Lohjan SM-kisojen yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa ilmeni, että Urheiluliiton masters-valiokunta on yksipuolisesti sen asettama, johon SAUL:lta ei ole virallisesti pyydetty edustajia; ikiurheilijoiden kansainvälinen kilpailutoiminta on IAAF:n alaista; siksi Suomessa IAAF:n virallinen edustaja Suomen Urheiluliitto lähettää postin eteenpäin SAULiin, jos Mäkelä ja Kemppainen päättävät

Asiat näyttävät olevan SAULissa täysin sekaisin, mistä todisteena on toimminnanjohtajan toimen hakuilmoitus, jossa hakemukset osoitetaan entiselle toiminnanjohtajalle, joka antaa myös lisätietoja. Normaalitapauksessa yhteyshenkilö on joko liiton puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja

Syysharjoittelusta

Älykäs harjoittelu on yleisin neuvo tuloskunnon kohentamiseksi. Tekoälykästä harjoittelua en ole vielä nähnyt mainostettavan, vaikka nimenomaan alan apuvälineiden kehitys on ollut valtaisaa: tietokonemaiset rannekellot mahdollistavat ainakin kestävyyslajeissa harjoittelun tarkan seurannan ja harjoitussuositukset, kunhan kelloon on asettanut tavoitteensa

Anaerobisen kunnon puutteet paljastuivat viime kesän tulosteni taustalla: en kyennyt sen paremmin maksiminopeuden kuin täysvauhtisen nopeuskestävyyden harjoittamiseen. Harjoittelu oli peruskuntokauden luonteista vielä juhannuksena ja sen alla, kun koleuden vuoksi en kymmeneen päivään juossut piikkareilla

Aarhusin EM-kisojen jälkeiset pari viikkoa olivat palauttelua, mutta elokuun lopun harjoittelin tiiviisti. Syyskuun alussa oli kaksi lepoviikkoa, joiden jälkeen kolme viikkoa harjoittelua. Sen jälkeen olin viikon maalla syystöissä, käytännössä lihaskestävyysharjoituksissa aerobista kestovoimaa hankkien - kasvimaan kääntö kovin ponnistus, mutta juoksematta

Nyt olen viikon totutellut juoksemiseen sekä sisällä että ulkona; sisällä rata tuntuikin tärskähtävän pohkeisiin yllättävän kovaa, mutta sorapolut ovat sateiden vuoksi juuri nyt sopivia juoksualustoja

Miten olen harjoitellut?

Juoksuhalujen ylläpitämiseksi olen yrittänyt välttää nimenomaan anaerobisia, laktaattia synnyttäviä happivelkaharjoituksia. Harjoitukset ovat koostuneet joko lyhyistä 5-8 sekunnin pyrähdyksistä tai pidemmistä aerobisista hölkkävedoista. Kummassakin harjoitustyypissä laktaattia muodostuu lihaksistoon vain vähän

Lisäksi olen kerran viikossa käynyt kuntosalilla, jossa aloitin yleisistä koko vartalon vahvistusliikkeistä suhteellisen kevyin painoin, minkä jälkeen siirryin perusvoiman hankintaan: pari sarjaa keskiraskailla kuormilla 5-9 toistoa, palautus pari minuuttia, mutta jaloille vain kaksi tai kolme liikettä harjoituskerralla. Viimeksi lisäsin kuormitusta ja vähensin toistoja korkeintaan viiteen kertaan, mutta pyrkien nopeisiin nostoihin

Kilpailukalenterissa on marraskuun lopussa hallikilpailut Liikuntamyllyssä. Eli on kuukausi aikaa kohottaa anaerobista kuntoa maksiminopeus- ja nopeuskestävyysharjoituksin, mikä jättää vielä puolitoista viikkoa herkistellä lopullinen kunto esiin

Tulevaisuus paljastaa, onko tämä älykästä harjoittelua

Kannattaako ikiurheilijan harjoitella 400 metriä varten?

Kesän 2017 tuloskunto oli pettymys. Siispä on kalenterimerkinnöistä kootun vuositilaston aika

Vuoden 9/2016 - 8/2017 harjoitus- ja kilpailupäivät (suluissa kaksi edeltävää vuotta): käsitteiden selitykset

- kaikkiaan 56 (43; 33) päivänä aerobisia harjoituksia; eriteltyinä palauttavat 31 (23) ja aerobista kuntoa kohottavat 25 (20), joista kahtena hiihtoa

- 24 (28; 25) päivänä anaerobisen perustan rakentamista

- 29 (30; 43) päivänä alaktisia lähtö-, kiihdytys ja maksiminopeusharjoituksia

- 22 (20; 14) päivänä Glykol100 –harjoitus tai 100 metrin kilpailu

- 26 (27; 34) päivänä Glykol200 –harjoitus tai 200 metrin kilpailu

- 21 (14; 26) päivänä Lactic400 –harjoitus tai 400 metrin kilpailu

- 14 (32; 22) päivänä voimanhankintaa, joista yksi (3) plyometrista;

mutta lisäksi 

- 26 alaktista päivää on sisältänyt plyometrisia harjoituksia ja 

- 12 juoksupäivää on päättynyt leuanvetoa laajempaan keski- ja ylävartalon voimanhankintaan; erilaista voimanhankintaa täten kaikkiaan 52 päivänä

Harjoitus- ja kilpailupäiviä tulee siten yhteensä 192 (194; 197), joista juoksupäiviä on 176 (160; 169). Näistä on anaerobisia 122 (119; 142)

Merkittävimmät erot edellisiin kausiin verrattuina ovat:

Aerobisten harjoituspäivien luku on jatkanut nousuaan, osin tarkoituksellisesti;  aktiiviset palauttavat harjoitukset olen kokenut hyödyllisiksi pelkkään passiiviseen lepoon nähden

Erilliset kuntosalipäivät ovat enemmän kuin puolittuneet, juoksupäivien määrä on lisääntynyt vastaavasti, mutta voimanhankinta juoksupäivien yhteydessä on kasvanut  

Tämä onkin ainoa todellinen ero kahden edellisen kauden harjoitteluun verrattuna; voimanhankinta juoksuharjoitusten jälkeen on ehkä tehnyt tällaisista päivistä liian raskaita M72:lle, mistä on seurannut ongelmia palautumisen kanssa, mikä taas on vaikuttanut seuraavan juoksuharjoittelun laatuun

Maitohappoharjoitusten ja anaerobisen perustan rakentamisharjoitusten raja on toisinaan mielivaltainen; mm. mäkiharjoittelua sisältyy varmaan molempiin kategorioihin syksyisin ja keväisin. Yhdessä 400 metrin kilpailupäivien kanssa määrät ovat pysyneet suunnilleen samoina kahtena viime kautena

Myös aerobisten ja anaerobisten peruskuntoharjoitusten ero on häilyvä, koska itse asiassa juoksen ulkona syksyisin ja keväisin juuri rajamailla, vuorotellen aerobisella ja anaerobisella puolella. Näidenkään yhteismäärä ei ole muuttunut edellisestä kaudesta; ero viime vuoteen verrattuna oli se, että raskaimmat aerobisen kunnon kohotusharjoitukset ajoittuivat tänä vuonna toukokuun lopulle

Sitten on tietysti täysvauhtisen juoksuharjoittelun laatu, joka säiden ja reisiongelmien takia oli selvästi heikompi kuin kesällä 2016

Mutta jos jätän selittelyt pois ja vertaan vain kalenterikirjauksia, niin aerobisen kunnon kohotuspäiviä oli nyt viisi  ja maitohappoharjoituksia seitsemän enemmän, yhteensä 12 kovaa harjoitusta enemmän kuin kaudella 2015 - 2016; takaraivossa oli tavoitteena loppusuora 400 metrin kilpailuissa; kesän 2017 paras 400 metriä oli kuitenkin 3,52 sekuntia kesää 2016 hitaampi, koska vauhtini alkoi hidastua kun lisäsin energian käyttöä 200 metrin jälkeen

Kannattaisiko 400 metrillä kilpailevan ikiurheilijan M72 olla harjoittelematta 400 metriä varten ja huolehtia vain nopeudestaan? ks. valmistautuminen kauteen 2011

Tuloskunto ei kohentunut

Aarhusissa järjestetyt ikiurheilijoiden EM-kilpailut oli hajotettu kahdelle stadionille, päivittäisten aikataulujen ollessa väljiä, joten katsomosta ei ollut juuri mitään nähtävää, koska kenttälajejakaan tanskalaiset eivät uskaltaneet järjestää yhtä useampaa samanaikaisesti juoksujen kanssa. Eikä kentällä ollut minkäänlaisia tulostauluja kuten Perthissä

Siis, järjestäjät tarjosivat hyggeä, mutta osanottajille kilpailujen välinen aika oli enemmänkin piinaa

Ensimmäinen juoksuni oli heti matkapäivän jälkeisenä aamuna 31.7 400 metrin alkuerä. Selvisin ajalla viimeisenä loppukilpailuun, mutta juoksu ei tuntunut hääviltä vallankaan 200 – 380 metrin välillä; lantion ja reisien seudun kankeus tuntui selvästi. Loppukilpailussa lähdin selvästi nopeammin, mutta vauhti hiljeni 270 metrin jälkeen loppusuoralle kaarrettaessa ja pysähtyi lähes täydellisesti suoran puolivälissä: kesän huonoin aika

200 metrillä jäin alkuerään, josta pääsy loppukilpailuun olisi ollut helpointa, koska erän ykkössijoitettu oli maailmanennätysmies Glynn Sutton. Jälleen kerran vauhtini hiipui tyystin 140 metrin jälkeen; aloitin kuntooni nähden kaarteen aivan liian kovaa, vaikka kaarrejuoksu oli mielestäni tavoitellun rentoa ja väljää; aika jäi hieman Lohjan ajasta

Jäljellä olivat viestit, joissa olimme toisia Saksan jälkeen sekä 4 x 100 metrillä että 4 x 400 metrillä

Terävimmilläni olin kilpailujen aikana itse asiassa pikaviestin vaihtoja harjoiteltaessa lämmittelyhallissa: 6 x 30 metrillä täysillä lyhyin palautuksin, sen jälkeen noin tunti palautusta (viesti juostiin klo 14.20) ja viestissä 120 metriä täysillä; varsinaisessa viestissä alaselkä ja lantion seutu tuntuivat yllättävän kankeilta lämmittelyyn verrattuna. 

Pikaviestipäivä olikin osaltani ylivoimaisesti rasittavin päivä, enhän ole koko ikiurheilija-aikanani tehnyt yhtään niin kovaa harjoitusta kuin se oli

Lohjan kilpailujen jälkeen kolmeviikkoisen herkistelyjakson aikana tein kolme kertaa lähtö- ja kiihdytysharjoittelua, juoksin kerran 400 metrin harjoituksen (joka osoitti matohappokestävyyteni loppuvan 260 metrin kohdalla) ja kahdesti täysvauhtisen 200 metriä sekä kahdesti palauttavan harjoituksen omaista verryttelyä ja pompiskelua; lopputulos oli että nopeuskestävyyteni riitti viestin takasuoraosuuteen

Miten tuloskunto löytyi 2015?

Kaksi vuotta sitten oli myös viileä kesä: tuloskunto ikiurheilun SM-kisoissa ei ollut terävimmillään, 400:llä metrillä surkea. Viisi viikkoa myöhemmin Lyonin MM-kisoissa en lievästä vammasta johtuen parantanut 100 metrin aikaani, mutta 200:lla metrillä tulos koheni 0,6 sekuntia ja 400:llä metrillä yli 2,7 sekuntia – ja kykenin vielä 4x400 metrin aloitusosuudella hieman päälle 1.08 aikaan.

Miten kunto löytyi viidessä viikossa?

Olin harjoitellut pikajuoksua joka kolmas päivä Bruunon kisoihin mennessä, joissa 400 metrin aloitusvauhti oli kova, alle 32 sekuntia ensimmäisellä puolikkaalla.

Sen jälkeen oli tasan kaksi viikkoa ennen Lyonin 100 metrin alkueriä. Sinä aikana harjoittelin neljästi: sadan metrin harjoitus (nopeuskestävyys), lähtöharjoitus (alaktinen), 400 metrin maitohappoharjoitus ja lähtöharjoitus.

Samaa olen soveltamassa nyt ennen Aarhusin ensimmäistä starttia 31.7.2017 klo 10.00 eli 400 metrin alkuerää: kilpailunomainen, mieluimmin ylivauhtinen myötätuulijuoksu joka kolmas päivä; välipäivinä verryttelyä, venyttelyä sekä selkä- ja vatsalihasten vahvistamista; loikkia ja konkkausta alaktisen harjoituksen jälkeen; Akilles-jänteiden vahvistamista jokaisen harjoituspäivän iltana

Kahden lisävuoden vaikutuksen näkee sitten lopputuloksista suhteessa Lyonin tuloksiin

Katastrofaalinen kunto

LohjanSM-kilpailut järjestettiin loisto-oloissa, mutta osoittivat kuntoni katastrofaalisen heikoksi; EM-kisat Aarhusissa alkavat osaltani kolmen viikon päästä

Lohjan satasella katkesin 80 metrin kohdalla; kakkosella meni sentään kaarre, mutta loppusuora oli kankeaa taaperrusta; neljällä sadalla en saanut itsestäni irti oikeastaan mitään

Korean MM-kilpailuista on vain runsaat kolme kuukautta, mutta Lohjalla 200 metriin kului lähes 0,6 sekuntia ja 400 metriin yli 1,5 sekuntia kauemmin, vaikka sisällä juostaan 200 metrin rataa

Vanheneminen ei siten selitä tuloskunnon putoamista, vaan kevään harjoittelu

SM-viesteihin osallistumisen vuoksi juoksin toukokuun lopulla kahtena päivänä kaksi pitkää 3-4 minuutin aerobista vetoa, joissa syke pysyi vakaana hämmästyttävän korkealla noin 156:ssa (maksimisykkeeni 179) ja silti säilyi täysi puhekyky; harjoittelu oli siten peruskuntokauden luonteista SM-viesteihin saakka; yleensä juoksen kerran syksyssä näin pitkiä vetoja, mutta en viime syksynä

Mutta jo HKV:n kansallisissa 400 metrin kuntoni oli samanlainen kuin Lohjalla vaikka toukokuun alkupuolella olin käynyt Eltsun putkessa  totuttautumassa sekä lähtötelineisiin että nopeuskestävyysharjoitteluun; raskaimmat harjoitukset olin tehnyt huhtikuun lopusta lähtien ulkona, mutta kaipaamaani täysvauhtista 200 metrin harjoitusta en ollut tehnyt

Vuoteen 2016 verrattuna huhti-, touko- ja kesäkuussa aerobista kuntoa kohentavia harjoittelukertoja oli  siten enemmän ja ne jatkuivat myöhemmälle kesää kohti; myös palauttavan alueen aerobisia harjoituskertoja tuli tänä keväänä kaksinkertainen määrä, mutta niissä yksittäisen vedon pituus on yleensä 100 - 250 metriä sykkeen kolkutellessa 150:ntä; toisinaan palauttavat ovat vain pelkkää hissuttelua, kevyttä pompiskelua ja dynaamista venyttelyä

Kuntosaliharjoituspäivä oli tänä keväänä vain kerran kuussa, kolmannes viime vuodesta, mitä korvasin huhti- ja toukokuussa vahvistamalla ylä- ja keskivartaloa lähes joka harjoituskerran jälkeen, mutta jaloille tein tänä keväänä selvästi vähemmän voimaharjoittelua, koska lihakset eivät tuntuneet tarpeeksi vastaanottavaisilta

Kun alaktista kiihdytys- ja nopeusharjoittelua oli tänä keväänä selvästi vähemmän, harjoittelun painopiste siirtyi selkeästi aerobisen puolelle ja alaraajojen nopeusominaisuuksia ylläpitävä juoksu- ja voimaharjoittelu väheni

Kylmästä keväästä johtuen myös anaerobisissa vedoissa on korostunut mäkiharjoittelu eli kestovoiman hankinta, koska radalla en uskaltanut juosta; takareisi vihoitteli jo tammikuussa ja se uusi kahdesti; pääsiäisen tienoolla vihoitteli sisäreisi; metsäpolut Iisalmessa ja Itsenäisyyden puiston hiekkatiet Oulunkylässä olivatkin pääasialliset harjoittelupaikat

Täysvauhtisia tai submaksimaalisia nopeuskestävyysharjoituksia radalla en kuitenkaan kyennyt juoksemaan olosuhteissa, joissa lihaksisto olisi ollut riittävän palautunut matkapäivistä tai fyysisestä työstä, vaan jouduin tekemään ne poikkeuksellisesti silloin kun sää suosi; ennusteethan lupasivat yleensä koleaa aerobista juoksukeliä

Ylikunnosta tuskin oli Lohjalla kyse. Pidän ylikunnon tai liian tiiviin harjoittelun osoituksena sitä, kun syke jää täysvauhtisessa 200 metrin vedossa selvästi alle 170:nen, lukemiin 166-168, samalla kun syke ei laske nopeasti vedon jälkeen. Nyt se nousi puolitoista viikkoa ennen Lohjaa 171:en, minkä jälkeen herkistelyvaihe koostui kahdesta  kilpailunomaisesta rataharjoituksesta (vain yksi 200/150 metrin veto) sekä yhdestä 100 metrin alkulämmittelyä vastaavasta alaktisesta harjoituksesta. Myös huhti-, touko- ja kesäkuun harjoituskertojen kokonaismäärä väheni neljällä viime vuodesta

Suomen mestaruuskilpailut

Länsi-Uudenmaan Urheilijat järjestää Lohjalla ikiurheilijoiden tämänkesäiset SM-kilpailut

Kesää todellakin toivon, koska touko- ja kesäkuu olivat koleita. Lähtöjä tuli harjoiteltua vain kerran kummassakin kuussa, silloinkin sisällä Eläintarhan tunnelissa. Tosin toukokuun alussa takareiden vihoittelu vaikutti myös lähtöharjoitusten vähyyteen

Lähtöharjoitukset jäivät siis viime tippaan ennen Lohjaa. Seurauksena on luonnollisesti lihaskipu, kun telinelähtöjä tekee pitkän tauon jälkeen. Lihaskipuun vaikuttaa myös se, kun verryttelyn yhteydessä yrittää hieman sähäköidä ja harjoituksen lopuksi loikkia

Tosin kaikkia kolmea - telinelähtöjä, sähäköintiä ja loikkia - ei voinut tehdä samassa harjoituksessa, vaan aina yhdestä oli luovuttava. Nyt on vielä kaksi yötä jäljellä lihaskivun kadota ennen perjantain satasta

Pitkiä päiviä tulee, kun satasella ja kakkosella on alkuerät

Kun sää ei suosinut lähtöharjoituksia, jäi samalla tekemättä myös maksiminopeuden harjoittelu, jota tavanomaisesti teen ennen kuin aloitan täysvauhtiset nopeuskestävyysvedot

Saa nähdä, millaisiin tuloksiin kykenen

Lisäys 8.7.17 klo 7: Nurinperin - nopeuskestävyys ennen maksiminopeuden harjoittelua - toteutettu harjoittelun jaksotus tuotti M70 100:lla metrillä 5:nnen sijan ajalla 14,99 2,2 m/s:ssa vastatuuleen; juoksi hajosi 80 metrin kohdalla eli en jaksanut loppuun asti

Lisäys 9.7.17 klo 8.40: M70 200:lla metrillä 3:nneksi ajalla 30,89 
Lisäys 10.7.17 klo 7.25: M70 400:lla metrillä 4:nneksi ajalla 1.11,33