SM-viesteissä

JKU järjesti ikiurheilijoiden SM-viestit eilen Vaajakosken kentällä loistavissa olosuhteissa, oivallisessa paikassa ja huippuluokan järjestelyin. Ehkä aikataulua olisi vielä voinut tiivistää yhdistämällä kahden, kolmen joukkueen lähtöjä, koska ratoja oli kahdeksan

Juoksin M70 3x400 metrin ankkuriosuuden, mutta SpoVe ja Oulun Ikiliikkujat olivat jo yli puolen kaarteen verran tavoittamattomissa; osuusaikani noin 1.22 eli anaerobista kuntoutusvauhtia

M70 3x800 metrillä aloitin. Olin Vantaan joen varressa juossut kahdesti pitkiä tasavauhtisia vetoja ja todennut, että kun sykkeeni on noin 156, pystyn juoksemaan helposti 500 metriä ja vielä jää varaa loppukirille. Tällainen vauhti vastaisi suunnilleen 1.35 vauhtia ensimmäisellä kierroksella; 10 sekuntia nopeampi vauhti söisi selvästi loppukirieväät 500 metriin tultaessa

Niinpä aloitin verkkaisesti odottaen että joku menisi ohi, vaan näin ei tapahtunut. Siksi aloituskierros oli 1.40 vauhtia, jonka jälkeen lisäsin energian käyttöä joka sadan metrin jälkeen. Vauhti ei varmaankaan kiihtynyt, vaikka loppusuoran tulin "täysillä". Juoksun jälkeen olo ei tuntunut läheskään sellaiselta kuin täysvauhtisen 400 metrin kilpailun jälkeen vaan samalta kuin harjoituksissa jotka merkitsen kalenteriini anaerobisen kunnon kohotukseksi

Hallikauden jälkeinen peruskuntojakso on täten jatkunut tavanomaista pidempään. Varsinainen kilpailukauden harjoittelujakson katson alkaneen vasta silloin kun olen samalla viikolla tehnyt sekä lähtöharjoitukset että täysvauhtisen 200 metrin harjoituksen. Säistähän se on kiinni

Kannattiko kilpailla?

Toissapäivänä HKV:n toukokuun kisoissa oli Eltsussa ihanteellinen kevätsää: aurinkoa, lähes tuuletonta ja lämpöä varjossa melkein 19°. Juoksin 400 m: aika lähes 1.12 eli yli neljä sekuntia hitaampi kuin vuosi sitten Hiekkaharjussa. Maaliskuun 2017 lopun MM-halleissa 200 metrin aikani oli käytännössä sama kuin Anconassa 2016 EM-halleissa, joten 400 metrin kunnon romahdus viime vuoteen verrattuna johtuu siten viimeisen seitsemän viikon harjoittelusta

Kannattiko kilpailla? Vältänhän harjoituksissakin näin hidasta vauhtia; juoksen yleensä mieluummin pari lyhyempää matkaa lyhyellä palautusajalla, mutta 400 metrin aloitusvauhtia rivakammin

Kun sää viime perjantaista tähän päivään asti on pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpää, eikö kunnollinen, täysvauhtinen 200 metrin harjoitus olisi ollut kilpailua mielekkäämpi vaihtoehto? Esimerkiksi vuosi sitten 7.5.2016 olen juossut Pukinmäessä 6 m/s myötätuuleen (!) 200 metriä aikaan 30,0 ja 10 minuutin palautuksin lentävän satasen kaarteessa 14,4 ja suoralla 14,2. Nyt viikonlopun lämpimät päivät menivät harjoittelun kannalta osin harakoille tahmealla 400 metrillä ja kahdessa aerobisessa hölkkävedossa eilen

Yllä 100 metrin maaliintulo: sarjan M70 Pentti Karppinen voittaa tyylikkäästi, Georg Dunkel M72 sisäradalla, lähinnä ulkona Markku Penttilä M68

Ikiurheilijat Urheiluliittoon?

SUL perusti Masters-valiokunnan, kertoo Yleisurheilu.fi 17.5.2017: 

"Suomen Urheiluliiton (SUL) hallitus päätti Helsingissä pitämässään kokouksessa perustaa Masters-valiokunnan rakentamaan liitolle Masters-yleisurheilun strategiaa. Osana tuota työtä valiokunta miettii Masters-yleisurheilun siirtymistä SUL:n alaisuuteen sekä Masters-toiminnan käynnistämistä liitossa.

Valiokunnan puheenjohtajaksi valittiin Reijo Häyrinen ja jäseniksi Antti Mero, Tapio Lindroos, Kirsti Siekkinen, Ari Pietarinen, Vesa Harmaakorpi, Jarmo Mäkelä, Mika Muukka ja Harri Aalto."

Tuleeko ikiurheilijoista maistereita, mestareita, konkareita vai otetaanko käyttöön vanhat termit ikämies ja yli-ikämies? Ikiurheilu näyttää olevan masters-toiminta

ks. myös 10.12.2013 ja 1.3.2015

Lisäys 1.7.2017:
Tervetuloa SAUL - SUL neuvottelujen tiedotustilaisuuteen!

Suomen Aikuisurheiluliitto järjestää tiedotus- ja keskustelutilaisuuden kesäkuun alussa käynnistyneistä yhteistyöneuvotteluista Suomen Urheiluliiton kanssa.

Tiedotustilaisuus on SM-kilpailujen yhteydessä Lohjalla. SAUL:n puheenjohtaja Tapio Lindroos kertoo yhteistyöneuvottelujen nykyvaiheesta.

Aika: lauantai 8.7. klo 16.00
Paikka: Lohja, yleisurheilun SM-kilpailujen palkintojenjakopaikka

Ulkokauteen

Viiden viikon peruskuntojakso hallikauden jälkeen jakaantui siten, että
1. kerran viikossa juoksin anaerobista pohjaa kohentavia intervalleja,
2. aerobisen alueen intervalliharjoituksia kertyi kuusi, joista kolme palauttavia,
3. nopeus- tai nopeuskestävyysharjoituksia suunnilleen 400 metrin aloitusvauhdilla kertyi viisi ja
4. kuntosaliharjoittelua tuli tehtyä vain kahdesti, mutta penkkipunnerrusta ja leuanvetoa sekä lankkuja tein sentään useimpien harjoituskertojen yhteydessä

Hieman improvisoidun tuntuinen jakso oli erityisesti voimanhankinnan osalta, koska jaloille en uskaltanut tehdä liikkeitä

Sää suosii nyt ainakin pari päivää ulkoharjoittelua; kerran viikossa sekä alaktinen harjoitus että maitohappokylvyt ylämäessä muodostavat harjoittelun rungon; myös kuntosalikäynti tai sitä vastaava kotitreeni toivon mukaan kerran viikossa vahvistaakseni erityisesti keskivartaloa ja lantion seutua; palauttavia aerobisia vetoja sisältävä harjoitus voinnin mukaan; myös venyttelyjä ja retkutteluja olen laiminlyönyt talven aikana. Jos kylmät palaavat, ainakin alaktiset harjoitukset on tehtävä sisällä

Lisäys 9.5.2017: Eipä mennyt viikko eronnut peruskuntojaksosta, koska yhtään varsinaista laktaattivetoa en tehnyt
Oulunkylän kenttä

Krempat

”Jos ei ole mitään urheilua haittaavaa vaivaa, et ole 70”, ikiurheilijoiden keskuudessa kiertävän kokemusperäisen viisauden mukaan. Kestokrempat, jotka uusiutuvat tavan takaa, ovat minulla

    a) takareisiongelmat, pahimmillaan revähdykset

    b) iskias-sukuiset ongelmat

    c) alaselän ongelmat

    d) lähentäjälihasten ongelmat,

    e) penikkatauti ja

    f) akillesjänne- ja pohjeongelmat

joista neljä ensimmäistä ja vastaavasti kaksi viimeistä lienevät sukua toisilleen

Koreassa ongelma tuli iskiaksesta kahtena viime päivänä. Lämmittelytilassa jouduin jarruttelemaan jatkuvasti. Lopulta lauantaina viestin alkulämmittelyssä jo hitaassakin vauhdissa päkiäjuoksu aiheutti polttavan kivun oikean lonkan yläosassa ja kaikkein kovimmin jarruttaessa. Siksi otin parasetamolia, että kykenin juoksemaan

Mutta toisinaan viime kesänä ja sen jälkeen iskias on ilmaantunut varsin harmittomissa tilanteissa: sienessä mättäikössä kävellessä, kumartuessa ottaakseni kassista jotakin, taaksepäisessä kuperkeikassa yrittäessäni ulottaa jalkateriä maahan, tehdessäni jonkun alkulämmittelypyörityksen liian aikaisessa vaiheessa, mutta yleisimmin se ilmaantuu, kun istun kirjoittamassa tietokoneen ääressä ja nousen

Kuluneen viikon ongelma oli jälleen oikea takareisi: lähdin noin 5/6 –vauhtia lentävälle sataselle Liikuntamyllyssä, mutta kaarteen alussa juoksu oli keskeytettävä; edellinen hälytys oli pääsiäislauantaina ja sitä edellinen tammikuussa

Penikkatauti on sen sijaan hallikautena pysynyt loitolla, kun olen välttänyt konkissa ja hypyissä päkiälle laskeutumista. Olen siis yrittänyt aina konkata mahdollisimman pitkälle, jolloin tulen alas hieman kantapää edellä. Jalkojen voimatasot säilyisivät kyllä paremmin, jos en yrittäisi maksimaalista pituutta vaan mahdollisimman korkealle

Avoimet Baltian mestaruuskilpailut 2017

Viime kesänä olin Baltian mestaruuskilpailuissa Vilnassa ainoana suomalaisena, mutta Suomen lippu oli salossa! Miksi et tuonut muita mukanasi, kysyttiin

Ensi elokuun 12.-13. päivinä kilpailut ovat Pärnussa. Ilmoittautuminen päättyy vasta 10.8.2017. Suosittelen osallistumista

9.5.17: Kutsu EMAn sivulla

Kannattaako herkistely?

Daegun tulokseni olivat samaa tasoa kuin SM-halleissa viisi viikkoa aikaisemmin tai syksyllä Jyväskylässä 8.10.2015. Daeguun ja SM-halleihin herkistelin kunnolla, Jyväskylään vain osaksi.

Miksi tulostaso ei parantunut syksystä? Vai eikö tällä iällä kannata enää herkistellä?

Tuloskunnon paikallaan pysyminen johtuu pikemminkin siitä, että harjoituksissa kykenin kovavauhtiseen juoksuun todella harvoin. Se taas johtuu siitä, että harjoituskauden aikana en ollut ottanut riittävän monia herkistely- ja lepopäiviä ennen aiottua kovavauhtista harjoitusta.

Siis, johtopäätökseni on, että tarvitsen lisää herkistelyä ennen kovavauhtisia harjoituksia ja kilpailuja - ja helppoja harjoituksia niiden jälkeen

Daegun kilpailuviikko vaatii akkujen latausta. Nyt on jälleen peruskuntokauden luonteinen jakso vappuun asti, mutta nopeusominaisuuksista pyrin pitämään kiinni koko ajan, vaikka juoksen tänä aikana pääasiassa aerobisen ja anaerobisen energiajärjestelmien rajamailla

Daegun matka

Korean Daegu isännöi Maailman ikiurheiluliiton hallimestaruuskilpailuja WMACi2017. Selvisin joka matkalla loppukilpailuun: 60 m 9,18 seitsemäs; 200 m:llä viides, 30.33 alkuerässä; 400 metrillä neljäs 1.09,80. Australian Peter Crombie voitti M70 sarjan kaikki matkat kuten Perthissäkin

Tässä 60 metrin loppukilpailu, aikamoista köntystelyä osaltani:

https://www.youtube.com/watch?v=aRr5qOcMtPo

Kaksi vuotta sitten Puolan Torúnissa ohjelmani oli sama, mutta paremmin ajoin. Silloisista parhaista ajoista taannuin 60 metrillä 0,28 sekuntia, 200 metrillä 0,86 sekuntia ja 400 metrillä 1,50 sekuntia

Sarjan M70 4x200 metrin viestin voitimme kukistaessamme USA:n: muut joukkueessa juosseet Vesa Mäki, Markku Juopperi ja Eero Väyrynen 

Daegun sisähalli oli jälleen areenana loistava. Ainoa puute, kuten Torúnissakin, oli verryttelytilojen ahtaus ja läpikulku poikki ratojen erityisesti viimeisenä viestipäivänä, johon oli mahdutettu vielä 1500 metriä. Viikolla oli hallissa usein hiljaista, koska poisjääntien vuoksi semifinaaleja peruttiin. Isäntien kyvylle laatia tiivis ohjelma ei siten voi antaa täysiä pisteitä, vaikka esimerkiksi kuljetusjärjestelyt olivat loistavat

Turismiakin tuli harjoitettua kiertokäynnein Daegun lähistöllä ja Soulissa: sympaattista kansaa; pitkä historia; kirjoitusmerkit foneettisia

Mestaruuskilpailujen ohjelman lyhentäminen

Ken Stone on julkaissut sivustollaan ranskalaissprintterin ehdotuksia maailmanmestaruuskilpailujen selkeyttämiseksi. Osa hänen ehdotuksistaan olisi tarpeettomia, jos Maailman ikiurheiluliitto WMA ja Euroopan EMA pudottaisivat kokonaan semifinaalivaiheen pois: vain alkuerät ja loppukilpailu riittäisivät.

Alkuerät olisi järjestetty parhaan ilmoitetun tilastoajan (seed time) perusteella siten, että pikajuoksuissa parhaimmat kahdeksan olisivat samassa erässä, seuraavat kahdeksan omassa erässään, jne

Loppukilpailuun pääsisi kahdeksan parasta alkuerien perusteella. Siksi kaikki joutuisivat juoksemaan täysillä omassa alkuerässään, parhaimmat saadakseen hyvän radan loppukilpailuun ja estääkseen huonomman tilastoajan omaavaa pääsemästä loppukilpailuun.

Kaikille osanottajille olisi siis taattu vähintään yksi juoksu vertaistensa kanssa: ei enää epätasaisia alkueriä

Näin esimerkiksi Lyonin MM-kisat olisivat lyhentyneet kolmella päivällä, jonka osa osallistujista olisi luonnollisesti käyttänyt matkailuun Ranskassa MM-kisojen jälkeen

Ken Stone kirjoitti jo aikaisemmin IAAF:n ja WMA:n neuvotteluista, joissa WMA:n mestaruuskisojen lyhentäminen oli ollut yksi kysymyksistä

Palauttava harjoitus vai lepo?

"Virkistysurheilija, joka kilpailee kerran viikossa ja harjoittelee kahdesti, palautuu riittävästi," kertovat useat nettivalmentajat kuten Jimson Lee. Kokemukseni on kuitenkin, että esimerkiksi HKV:n marraskuun hallikilpailuihin harjoitellessa, kolmesta harjoituksesta yhden on oltava submaksimaalisen eli juostuna noin 85-94 prosentin tehoilla

Ongelma palautumisen kanssa nousee heti, jos lisäksi käyn kuntosalilla. Silloin yhden juoksukerroista on pysyttävä selvästi palauttavalla alueella eli minulla syke ei nouse 145:ttä korkeammaksi viimeisessäkään vedossa (maksimisykkeeni on 179 ja minimi 56)

Tällä viikolla tein maanantaina palauttavia vetoja (korkein max syke 142), keskiviikon harjoitus oli alaktinen ja tänään submaksimaalinen noin 93 prosentin tehoin. Juoksut, erityisesti alkulämmittelyn lopun 25 metrin kiihdytykset, tuntuvat jaloissa, joten huomenna on palauttavan harjoituksen vuoro ja sunnuntaina lepo

Siis molempia tarvitaan: palauttavia harjoituksia ja lepoa

Kropan aktivointi meni pieleen lauantain 7.1 lumitöissä ehkä juuri sen tähden, että vain lepäsin sunnuntain. Maanantaina 9.1 juoksu olikin tahmeata; ylimääräistä sekuntia en saanut pois kellosta kuin vasta 7.2

SM-hallit: 200 m

Tänään 200 metrin ajaksi tuli 30,40 eli samaa luokkaa kuin viime talvena Tampereella 30,21 ja Anconassa 30,36. Eilinen pullaus vaikutti tietysti, että toiveet 30 sekunnin alituksesta oli unohdettava

Meno ei tänään ollut läheskään niin herkkää kuin eilen alussa, mutta ei se ollut ylikuntoisen tunkkaistakaan, vaan se kuuluisa rutiinijuoksu, johon kykenen 200:lla metrillä harvemmin kuin joka toinen kerta; useammin katkean kesken matkan jossain 130-170 metrin välillä

Herkistely, harjoittelun kevennys, kilpailuja edeltävän puolentoista viikon aikana loihti joka tapauksessa puolivuotta kadoksissa olleen kunnon esiin juuri oikeaan aikaan

Daegun MM-halleihin on vielä runsas kuukausi, jona aikana ehtii tekemään kaksi kovaa 400 metrin harjoitusta. Toivottavasti luontoa löytyy niihin

Tulokset

SM-hallit: 400 m

SM-kisoissa ei pitäisi harjoitella vaan kamppailla voitosta. Tänään 400 metriä Liikuntamyllyssä meni osaltani maitohappokylvyksi, jollaista kunnollista en tosin ollut tehnyt viime lokakuun Jyväskylän kilpailujen jälkeen. Silloinkaan juoksu ei ollut rentoa, vaan ylikunnon oloista

Nyt juoksu oli väljintä aikoihin, mutta alkuvauhti oli selvästi liian kova. Tavoittelin samaa vauhtia kuin Toruńissa, jolloin 200 metrin väliaika oli 32,2 ja 300 m noin 49,2, mutta jolloin jo 280 metrin kohdalla juoksu alkoi painaa. Silti pystyin silloin tulemaan viimeisen 100 m noin 19:ssä sekunnissa

Tänään 200 metrin väliaika oli alle 32 sekunnin ja juoksu sujui 300:an metriin saakka väljänä ja vauhdikkaana, mutta noutaja tuli kymmenen metrin matkalla: loppu sataseen kului ilmeisesti reilusti yli 22 sekuntia, koska loppuaikani oli 1.11,19. Tilanne tuntui aivan samalta kuin ensimmäisissä 400 metrin ratavedoissa ikiurheilijana kesäkuun alussa 2010

Näin pehmoisia ovat harjoitukseni olleet Perthin matkan jälkeen; 400 metrin kilpailukunto vaatii muutakin kuin juoksentelua aerobisen ja anaerobisen energiajärjestelmän rajamailla

Tulokset

Kynttelinä kunto kohdalleen

“Kevättä kynttelistä”, aloitetaan rupattelu Virroilla tähän aikaan vuodesta: Kynttilänpäivän jälkeen aurinko kaartaa jo niin korkealta, että voi havaita pisaran putoavan rännistä aurinkoisena päivänä kovimmallakin pakkasella

Kevättä oli eilen rinnassa juostuani Liikuntamyllyn kierroksen täysillä ja päästyäni samaan harjoitusaikaan kuin viime talven paras. Takareisi tervehtyi niin että jo viikko sitten kykenin juoksemaan lentävän 30 metriä täysillä; aggressiivista telinelähtöä en ole vielä uskaltanut tehdä, koska sellaista ei tarvita 200:lla metrillä hallissa. 

Ennen ensi viikonlopun hallimestaruuskilpailuja käyn ehkä vielä kahdesti verryttelemässä, retkuttelemassa ja venyttelemässä; pari pomppunkin väliin

Kilpailu on aina oma koetuksensa. Tämätalvisissa SM-halleissa näyttää olevan runsaasti osallistujia, joten Liikuntamyllyssä tulee olemaan vilskettä - ja kovia kamppailuja. Lauantaina on Lex Hollon mainostama brutaali 400 m, perverssiä katsottavaa

Amatööri vs ammattilainen

Valmistautumiselleni HKV:n järjestämiin ikiurheilijoiden SM-halleihin 11-12.2.2017 tuli takapakkia viime keskiviikkona 18.1.17 kun oikea takareisi revähti lievästi Liikuntamyllyssä kiihdyttäessäni kaarteesta suoralle

Paikka on perinteinen, jossa kaksipäinen kinnerlihas haarautuu; viimeksi sama paikka revähti 15.8.16 mistä toivuin sprinttikuntoon kolmessa viikossa. Jälleen kerran takareisien vahvistamisen erityisliikkeet jäivät tekemättä joulun aatonaaton jälkeen, tein ainoastaan kahta alkulämmittelyliikettä

Oikea lähentäjä revähti kuulantyönnössä 15.9.16, Perthissä revähti vasen etureisi 31.10.16, yhteensä siis neljä revähdystä viidessä kuukaudessa

Amatöörimaista puuhaa

Amatööri kuntouttaa kipeää kohtaa kunnes vamma ei enää vaivaa; ammattilainen harjoittaa lihaksistoaan jotta vammat eivät uusiudu

Lihaskestävyysharjoitukset, pikajuoksijoilla nimenomaan jalkojen moninaisten lihasten lisäksi myös vatsa-, selkä- ja lantionseudun lihasten harjoittaminen, torjuvat tehokkaimmin kaikkinaisia vammoja

Amatöörillä voittaa mukavuuden halu, vaikka tavoitteena on osallistua tärkeisiin kilpailuihin

JK 27.1.17: Amatööri harjoittelee ja harjoittelee, kunnes tekee asian oikein; ammattilainen harjoittelee kunnes ei tee sitä väärin    (tuntematon guru)

Kropan aktivointi joulujen jälkeen

Pikajuoksu sujui Teneriffalta paluun jälkeen lähes suunnitellusti: yksi alaktinen harjoitus ja kahdesti anaerobista perustan rakentamista sekä yksi kuntosalikäynti ennen joulua ja Tapanina sujuikin jo nopeuskestävyysharjoitus. Eli neljä harjoitusta yhdeksässä päivässä. Kuntosali oli ainoa lihaksistoa rassaava, koska edellisestä oli kaksi ja puoli kuukautta, vaikka tein jaloille vain kolmea liikettä, kussakin kaksi sarjaa, joissa oli 3-5 toistoa.

Tapaninpäivän jälkeiset päivät maalla olivatkin haastavampia, koska testailin uusia nastatossuja yleisellä tiellä kolmasti 30 - 60 min. Juoksualusta oli jäinen plus-asteiden vuoksi. Siksi kävelyn lomassa lyhyet aerobiset vedotkin tuntuivat jälkikäteen lihaksissa, erityisesti pohkeissa

Maalta tulon jälkeen olivat lumityöt sekä tiistaina että eilen aamulla. Kun eilen iltapäivällä kävin lisäksi Liikuntamyllyssä, heti ensi askeleista huomasin, että yläkroppa ja selkä ovat kankeat ja pohkeetkin koppurassa; vain noin 5/6 –vauhtiset 40-50 metrin vedot tuntuivat sopivilta

Tänään on välipäivä, mutta huomenna on tarkoitus testata, sainko eilen kropan aktivoitua pikajuoksukuntoon vai en

Lisäys 6.1.2017 klo 13.58: Eltsun putki on tänään auki. Juoksin 2 x 150 m "täysillä" eli noin 98 prosenttisella yrityksellä. Kelloakaan en huomannut pysäyttää eli ehkä juoksu oli rentoa. Huomiseksi sääennuste lupaa lumitöitä ainakin kahdesti. Siksi vasta maanantaina kannattaa yrittää seuraavaa harjoitusta, jossa toivottavasti kykenen vetämään jo 200 m.

Ikiurheilijoiden maailmantilastot

Alfred Hermes kirjoittaa Senioriyleisurheilu-lehdessään John Seton ylläpitämistä ikiurheilijoiden maailmantilastoista, jotka ovat lähes valmiit vuoden 2015 osalta. Suomessa tehtyjä tuloksia en löytänyt lyhyen selauksen aikana ainakaan omista lajeistani. Ikäryhmälistat avautuvat tästä

Leiri Teneriffalla

Juhlaisien viikkojen aikana harjoittelu on kohdallani useina vuosina ollut varsin sekalaista, tavoitteetonta. Ainoa yhteinen piirre eri vuosien välillä tuntuu olevan, että se on kevyempää kuin ennen joulua tai loppiaisen jälkeen. Sekaan olen sovittanut ainakin yhden täysvauhtisen alaktisen tai nopeuskestävyysharjoituksen; ks. Kunnonhallinta juhlapyhinä ja Karstanpolttoa. Kyse on siten herkistelyn luonteisesta harjoitusjaksosta

Kaksi ensimmäistä joulukuun viikkoa tuli vietettyä Teneriffalla, Euroopan talvikauden pikajuoksupääkaungissa. Eräänlainen herkistelyjakso sekin oli lämmön vuoksi: lähimmän hiekkarannan jyrkkyydestä johtuen en iskiaksen pelossa uskaltanut juosta siinä enkä konkata, mutta kolmasti kävin kentällä pitämässä yllä nopeutta, kaksi verryttelyvauhtista juoksentelukertaa sora-/murskepolulla ja kaksi leppoisaa mäkiharjoitusta

Tämä viikko ennen joulua on tarkoitus keskittyä täysvauhtiseen pikajuoksuun; toivottavasti lihaksisto sallii myös yhden kuntosalikäynnin, koska mäkijuoksu ja -kävely jäivät Teneriffalla ainoaksi voimanhankinnan muodoksi

Turistina Perthissä, hiihtokausi alkuun

Ikiurheilijoiden MM-kisat Australiassa jäivät osaltani pelkäksi turismiksi. Vasen etureisi ei kestänyt 200 metrin alkulämmittelyssä täyttä vauhtia 31.10.2016. Edellinen päivä oli Perthissä kolea, aurinkoa ja tuulta, mutta mineraaliveden asemasta olin juonut vain kahvia ja tavallista vettä. Siksi veri lienee ollut liian laimeata, mikä imi suolat lihaksistosta. 

Suolojen tasausilmiössä kahden nesteen välillä on kyse osmoosista, jo keskikoulun kemiassa opitusta asiasta. 
Mutta keskikoulusivistyksen hallintahan on tunnetusti vaikeata, erityisesti korkolaskun, josta eläkejärjestelmästämme käytävä sivuraiteilla jatkuvasti kulkeva keskustelu on loistava esimerkki.
Perthissä tuli verryteltyä kolmasti kaupaunkiloman ja auringonoton ohella.
Helsingissä pääsin eilen jo hiihtämään;ks. myös. Tosin kelit näyttävät katoavan jo huomenna. Vuonna 1980 saaattoi Helsingissä hiihtää jo lokakuun loppupuoliskolla

Ylikunnossa

JKU tarjosi mahdollisuuden kunnontarkistukseen SM-halli5ottelujen yhteydessä; ks. lisälajien tulokset. Ylikunto lienee osuvin selitys tuloksilleni: 200 m 30,48 ja 400 m 1.09,79. Juoksuista palautuminen oli nopeaa. Kaksi juoksua kolmen tunnin välein oli tarkoitettu luonnollisesti hyväksi harjoitukseksi. Mutta koska juoksu ei ollut väljää eikä terävää kummallakaan matkalla, harjoitus ei muodostunut tavoitelluksi.

Mistä ylikunto?

Juoksin viime sunnuntaina 2.10 Oulunkylän kentällä ehkä syksyn kovimman intervalliharjoituksen. Sää oli aurinkoinen, mutta vain 13 - 14 asteista, mikä tuntui selvästi lihaksissa ja vauhdeissa, vaikka kolmikerrostrikoot olivat jalassa. Sen jälkeen "herkistelynä" ennen Jyväskylän kilpailua tein yhden nopeuskestävyysvedon, jonka jälkeen konkkasin, ja yhden alkulämmittelyn luonteisen alaktisen harjoituksen.

Nopeuskestävyysharjoitus oli vain kaksi päivää intervalliharjoituksen jälkeen, kun yleensä teen sellaisen vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä ja välissä palauttavan harjoituksen; tässä todennäköisin syy ylikunnolle. Myös edellisellä viikolla olin juossut intervalli- (26.9) ja palauttavan (27.9) harjoituksen ulkona aurinkoisessa, koleassa säässä, mikä tuntui lihaksistossa. Torstaina 29.9 oli syksyn ensimmäinen 200 metrin harjoitus, palauttava seuraavana päivänä, eli viikko oli kokonaisuudessaan kovan harjoittelun viikko. 

Voimaharjoittelu jaloille jäi kuulantyönnössä koheltamisen jälkeen kahdeksi varovaiseksi konkkausharjoitukseksi, Jalka kärsinee jatkossa pikavoimaharjoitteet kuntosalilla.

Lisäys 11.10.16 klo 16: HAMPAAT Tahmeaan juoksuun 8.10 saattoi vaikuttaa myös ientulehdus, joka oli muodostunut yhden viisaudenhampaan ientaskuun, josta vuoti mätää juuristoon. Hammas poistettiin tänä aamuna ja kiellettiin muutamaan päivään ponnistelemasta hikeen, jotta paikka arpeutuisi kunnolla

Peruskuntojakso ohi

Perthissä pidettävien ikiurheilijoiden MM-kilpailuihin valmistautuminen vaati luonnollisesti peruskuntojakson SM-kisojen jälkeen: viidessä viikossa kokonaista 21 harjoitusta, mutta keskikestoltaan alle tunnin. SM-kisojen 100 metrin kokemus oli, että myös pidempiaikaisia harjoituksia pitäisi tehdä tai harjoitella toisinaan kahdesti päivässä.

Kuntosalikertoja oli jaksolla vain kaksi, mutta parina päivänä tuli oltua risusavotassa, joten kehon voimatasot ja lihaskestävyys eivät aivan rapautuneet.

Juoksuharjoittelu tapahtui vuorotellen aerobisella ja anaerobisella puolella energiajärjestelmiä. Yhtään rääkkiharjoitusta ei tullut tehtyä, mikä toivottavasti auttaa juoksuhalujen löytymisessä, kun pyrin jatkossa täysvauhtisiin vetoihin. Kokonaisuudessaan jakso tuntui kevyeltä.

Luin Athletics Weeklystä David Hemeryn harjoitteluvuoden jaksotuksesta ennen 400 metrin aitojen kultamitalijuoksuaan 1968. Vaikka hänen ohjelmistaan otetaan määristä pois 2/3 ja nopeudet pudotetaan vastaamaan nykytasoani, silti mennyt peruskuntojakso tuntuu jokseenkin kalvahkolta.

Perthissä päämatkani on 400 metriä; melkein kaikki viime vuoden Lyonin MM-kisojen osallistujista näyttävät olevan mukana vahvistettuna kovan tason paikallisilla edustajilla. Jotakin muutosta harjoitteluun pitäisi saada aikaiseksi alkavassa valmistautumisjaksossa, jotta parantaisin kuluneen kesän tuloksia.

Jatkoa 17.9.16: Peruskuntokausi jatkuu sittenkin. Kävin toissapäivänä Liikuntamyllyssä. Harjoitus oli sama kuin tavallinen alkuverryttely ennen 100 metrin kilpailua, paitsi ei lentävää 30 metristä, lisäksi kaksi 3-pisteen lähtöä ja kaksi 95 prosenttista 120 metristä. Vauhditonta pituuttakin hyppäsin ja lopuksi työnsin kuulaa (kaksi ilman vauhtia ja neljä vauhdilla) sekä päälle kolme palauttavaa vetoa alamäkeen. Missään vaiheessa ei tuntunut kipua. Kotona venyttelin, jonka jälkeen kipu alkoi: 20 cm polvilumpiosta ylös ja 5 cm alas sisäreittä on kipein kohta. Jääpussihoitoa annoin vaahtomuovirullailun jälkeen mutta teho on heikko, koska kipu on syvällä. Todennäköisesti kuulaa työntäessä on tullut pieni repeämä, joka sitten venytellessä on revennyt lisää. Kipupistekin on kuulantyönnölle ominainen. Oikea jalkahan kiertyy työntöasentoon tultaessa.
Eilen kävin hissuttelemassa ja renkuttelemassa jalkoja. Kun jalkaa pyörittää tai laskeutuu kyykkyyn, lievää kipua tuntuu, tai portaita alas mennessä, vähemmän portaita ylös  mentäessä.

Huomenna sunnuntaina olisi ollut tarkoitus juosta hieman pidempiä vetoja ja aloittaa ensi viikolla varsinaiset tehotreenit, mutta aerobisiksi taitavat vedot jäädä

Harjoitukset ja kilpailut 2015-16

MM-kisoihin tuli ilmoittauduttua eli kausi jatkuu. Taas on vuositilaston aika. Vuoden 9/2015 - 8/2016 harjoitukset ja kilpailut (suluissa edeltävä vuosi): käsitteiden selitykset

- 43 (33) päivänä aerobisia/palauttavia harjoituksia; nyt olen kirjannut erikseen palauttavat 23 ja aerobista kuntoa kohottavat 20 (näistä kahtena hiihtoa)

- 28 (25) päivänä anaerobisen perustan rakentamista

- 30 (43) päivänä alaktinen
- 20 (14) päivänä Glykol100 -harjoitus, joista yhtenä (kolmena) päivänä 100 metrin kilpailu
- 27 (34) päivänä Glykol200 -harjoitus, joista seitsemän (kahdeksan) 200 metrin kilpailua
- 14 (26) päivänä Lactic400 -harjoitus, joihin sisältyy  viisi (12) 400 metrin kilpailua
- 32 (22) päivänä voimanhankintaa, joista vain kolme plyometrista päivää

Kilpailu- ja harjoituspäiviä tulee siten yhteensä 194 (197), joista juoksupäiviä on 160 (169).

Merkittavimmät erot edelliseen vuoteen ovat: aerobisten harjoituspäivien luku on noussut kymmenellä johtuen osaksi kuluneen elokuun lopun kilpailemattomuudesta, mutta myös tarkoituksellisesti; 400 metrin kilpailupäivät ovat vähentyneet seitsemällä ja 400 metrin maitohappoharjoitukset ovat vähentyneet viidellä; juoksupäivien kokonaismäärän vähennystä vastasi voimanhankintapäivien nousu.

Tuloksellisesti paransin 400 metrin aikaa 0.16 sekuntia viime kesään nähden, mutta 200 metrin ja 100 metrin ajat huononivat 0.28 ja 0.06 sekuntia. Erityisesti jälkikäteen harmittaa se, etten lasketellut SM-kilpailujen alkuerässä 100:a metriä täysillä, koska se oli ainoa kerta kun olin herkässä kunnossa.

Takareisiongelma: SM-kisojen jälkitautia?

Harjoittelu- ja kilpailuvuosi oikeastaan vaihtui, kun ponnistavan jalan takareisi kramppasi elokuun puolivälissä. Olin juossut 200 m lähes täyttä ja parinkymmenen minuutin palautuksen jälkeen aioin vetäistä lentävän satasen. Mielessä oli osallistua seuraavana lauantaina Harjavallan kilpailuihin.

Vamma-alue laajeni hieman kun seuraavana päivänä tempaisin yli 20 kiloisen taakan maasta. Repeämää lihakseen ei tullut, koska polvitaive ei mustunut verestä. Kipualue on takareiden herkimässä kohdassa, jossa se haarautuu. Viimeksi se revähti pahasti kesäkuussa 2010: takareiden alaosa ja polvitaive mustuivat.

"Nettivalmentaja" kertoi tällaisen hamstring strain -ongelman olevan tyypillistä takareiden revähtämisen kerran kokeneelle pikajuoksijalle ja johtuvan lähtöharjoituksista, aggressiivisesta kaarrejuoksemisesta ja nopeuskestävyysharjoituksista, kun kilpailukauden herkistelyvaiheessa takareiden vahvistamiseen tähtäävä voimanhankinta vähenee tai poistuu.

Juuri näin kävi osaltani: SM-kisoja edeltäen tein viimeisen kuntosalikäynnnin neljä ja puoli viikkoa aikaisemmin; konkkaukset, loikat ja hyppelyt lopetin viikkoa ennen; vähensin myös alkulämmittelyn aikaisia vahvistusliikkeitä kuten jalkojen pyörityksiä ja taaksepäin skippausta herkistelyjaksolla. Ja mikä ehkä pahinta, en tehnyt niitä juuri lainkaan SM-kisojen jälkeisenä viikkona ennen kuin sedundaattori kädessä kiihdytin kaarteesta suoralle. Takareisien harjoittamattomuutta siis!

Krampin jälkeen harjoittelu muuttui luonnollisesti peruskuntokauden tapaiseksi. Juoksu on tapahtunut aerobisen ja anaerobisen rajamailla ja reisien vahvistamisessa olen yrittänyt nostaa eksentristä voimanhankintaa suhteessa konsentriseen.

Kun pikajuoksu alkaa luonnistua, pääpaino on aluksi alaktisissa harjoituksissa ja rennoissa pidemmissä vedoissa Vantaan rantojen suorilla, korkeintaan 5/6 vauhtia. Vasta myöhemmin siirryn nopeuskestävyysharjoituksiin ja kaarrejuoksuun. Mutta siinä vaiheessa viikot valmistautua Perthin MM-kilpailuihin ovat jo vähissä.

Iisalmen SM-kisat

Ikiurheilijoiden liitto SAUL piti Suomen mestaruuskilpailunsa Iisalmessa Iisalmen Visan järjestäminä yhteistyössä naapuriseurojen Lapinlahden Vedon ja Vieremän Koiton kanssa. Järjestelyt olivat loistavat; tulokset

Ainoa puheenaihe oli palkintojenjako, joka venyi taukojen vuoksi usein yli tunnin päähän kilpailun päättymisestä. Miksi noudattaa jotakin IAAF:n pykälää ja odottaa protestiajan päättymistä, kun Tampereella SM-halleissa hitaat hämäläiset jakoivat palkinnot käytännössä heti maaliintulon jälkeen tulosten valmistuttua?

Perjantaina 5.8. oli sadat metrit. Alkuerässä juoksin kesän parhaani 14,43, mutta loppukilpailussa 14,46. Ehkä se, että niiden välissä oli lähes kaksi ja puoli tuntia, verotti loppukilpailujuoksusta herkkyyden, koska oli suoritettava alkulämmittely uudestaan. Alkulämmittelyni kestää noin 50 minuuttia ja se on käytännössä sama kuin alaktinen harjoitukseni, mutta lisättynä kahdella tai kolmella kiihdytyksellä tai telinelähdöllä. Alaktisen harjoitukssen teen kilpailukaudellakin vain kolme tai neljä kertaa kuussa.

Essi Grader videoi kännykällä loppukilpailun maaliintulon:

Vesa Mäki voitti, Jorma Manninen toinen edelläni.

Lauantain 6.8 M70 200 metriä voitin kuten sunnuntain 7.8 M70 400 metriä, joka tosin oli täpäristä täpärin; tulokset

Yllä Heikki Kuulasmaan ottama kuva 200 metrin palkintojen jaosta: hopeaa Vesa Mäki ja pronssia Kalevi Alatalo (lisätty 20.9.2016)

Ikiyleisurheilijoiden luokittelu

Siivotessa löytyy usein mielenkiintoisa papereita, joita ei raaskikaan heittää paperinkeräykseen. Sellainen oli Vesa Korpimäeltä saamani ikiyleisurheilijoiden luokittelutaulukko. Sen on laatinut Pentti Nieminen, jonka luokitteluperusteet löytyivät hakukoneella. Valitettavasti kyseisellä sivulla oleva linkki entisen Suomen Veteraaniurheiluliiton, siis nykyisen Aikuisurheiluliiton, sivulle ei toimi, jotta myös hyppyjen ja heittojen luokkarajat löytyisivät netistä

Vaihtelevia suorituksia Vilnassa

Ikiurheilijoiden Baltian avoimet mestaruuskilpailut pidettiin Vilnassa 2-3.7.2016; tulokset

Kilpailuissa sijoitukset ratkaistiin kussakin lajissa ikäkertoimien avulla. Lauantaina sää oli +31 varjossa ja auringossa ties kuinka paljon, mutta tuuli oli puuskassa kova. Tuloksista en löytänyt tuulilukemia, mutta 100 metrin eräni ainakin alkoi valtaisaan vastatuuleen, koska naapuriradan numerotötsä kaatui juuri ennen paikoillenne-komentoa: aikani 14,77, jolla heltisi neljäs sija; 100 m maaliintulo

400 m juostiin pari tuntia myöhemmin: aikani 1:09,74 oikeutti koko lajin voittoon.

Sunnuntaiaamuna oli jo ukkosta, ja parinkymmenen minuutin kuuro tuli ennen 200:aa metriä. Itse juoksun aikana oli täysin tyyntä, pilvistä ja lämpöä +22: ajalla 29,79 sain hopeaa

Muita suomalaisia ei ollut mukana. Kuvia 2.7  Kilpailut vastasivat osaltani hyviä testijuoksuja, kunto kun ei ole terävimmillän, mikä näkyi selkeästi satasen ajassa.

Kilpailukauden avaus Hiekkaharjussa

Kesäkausi alkoi  KU-58:n järjestämillä Aktia-ikiurheilukisoilla, Viime vuoteen verrattuna tuloskunto oli nyt selvästi parempi, koska satasella juoksu jumiintui vasta viimeisellä 15 metrillä, aika 14,49, ja 400 m sujui lähes kolme sekuntia nopeammin aikaan 1.07,70.

400:lla metrillä parhaimman tuloksen juoksi ikäluokassa M65 Reijo Vauhkonen MuurY 60,44 parantaen Unto Mattsonin Suomen ennätystä yli sekunnilla. Aika on kansainvälistä huippuluokkaa.

Tämän vuoden harjoittelu huhti- ja toukokuussa on sujunut juoksuharjoitusten osalta käytännössä samoin kuin viime vuonna. Ainoa ero on ollut se, että penikkatauti ei ole vaivannut tänä vuonna.

Voimaharjoitusten osalta olen tämän vuoden EM-hallien jälkeen selkeämmin erottanut maksimivoiman hankintajakson (vajaa kolme viikkoa) peruskuntojaksolla, lihasmassan kasvatusjakson (vajaa kolme viikkoa) ja nopeusvoiman hankkimisjakson (menossa). Aikaisempina vuosina voimaharjoitteluni on enemmänkin ollut kokovartalon voimanhankintaa, sitäkin yleensä suhteellisen vähän, ja kilpailujen lähestyessä nopeusvoiman hankintaa hyppelyjen, konkkausten ja loikkien muodossa.

Lisäys 28.5.16: HKV:n kansallisissa tänään sää oli kolea 14°, pilvinen ja kova tuuli puuskissa, vieläpä vastainen loppukaarteessa: 400 m 1.09,22; Hiekkaharjussa oli 20° ja aurinkoa, tuulta vähemmän mutta sielläkin loppukaarteessa vastainen

Osavuosikatsaus

200 metrin kuntoni pysyi samassa koko hallikauden, noin 30,3 sekunnissa: marraskuun lopussa 30.25, SM-halleissa 30.21 ja EM-halleissa 30,36. Vuoden 2015 EM-halleihin verrattuna aika huononi 0,7 – 0,8 sekuntia.

Viime syksyn harjoittelun pääasiaksi muodostui penikkataudista eroon pääsy. Siksi syyskuun 2015 harjoitusten pääpaino oli vain palauttavan luonteisissa vedoissa ja kuntosalikäynneissä; hyppelyt, konkkaukset ja loikat (plyometria) jäivät vähälle, kuten oikeastaan koko talvena. Mutta säärikipua en tuntenut lokakuun jälkeen. 

Olen siten tähän mennessä onnistunut uudenvuoden lupausten toisessa kohdassa.

Hölmöjä harjoituksia on tullut tehtyä, muttei vakavuudeltaan edellisvuoden luokkaa. Oppi 3°, selkeämpi ero kovien ja helppojen harjoitusten välillä, jäi lopulta testaamatta kilpailuissa pääsiäisen alun ja ajan antibioottikuurin takia. Vain yhden harjoituksen olen tänä talvena käyttänyt pelkkään alkulämmittelyyn, plyometrisiin harjoituksiin ja nopeusvoiman hankintaan. Alaktisten harjoitusten jälkeenkin hyppelyt ovat jääneet vähäisiksi.

Meneillään on nyt uudenvuoden lupauksista viides: uusi kuntopohjan rakentamiskausi ennen ulkokautta.

Accuweather povaa tällä hetkellä Helsinkiin huhtikuussa tavanomaista lämpimämpää säätä pariksi seuraavaksi viikoksi - siis juoksentelua ulkona Vantaan joen varressa aerobisen ja anaerobisen rajamailla sekä voimanhankintaa - mutta 25.4 alkaen Wapun alusviikoksi tavanomaista viileämpää, jolloin on siirryttävä sisälle ja aloitettava sekä pikajuoksu että pikavoiman hankinta, joka aikaisempina vuosina on koostunut yksinomaan plyometrisista harjoituksista, mutta ehkä tänä keväänä poikkean Ogelin liikuntahallin kuntosalille

Kesän tavoite on tässä vaiheessa luonnollisesti sama kuin aikaisempinakin vuosina: edelliskesän tulostason parantaminen

Euroopan ennätysvauhdissa

Euroopan ikiurheilijaliiton hallimestaruuskilpailuissa oli Suomen M70 sarjan 4x200 metrin viestijoukkue tasoissa kahden osuuden jälkeen voittajan Iso-Britannian kanssa, joka juoksi uuden Euroopan ennätyksen. Heidän viimeisillä osuuksillaan juoksivat 200 metrin voittaja Glyn Sutton ja pronssimitalisti Victor Novell reväisten 8,45 sekunnin eron meihin. Glyn Sutton on M70 200 metrin maailmanennätyksen haltija Lyonin MM-kisoista ja juoksi nyt 60 metrillä uuden maailmanennätyksen 8,09 hallissa; video

Kisoissa keihäässä EM-hallihopeaa voittanut Heikki Kuulasmaa, Vieremän Koitto, otti joukkueestamme kuvan: vasemmalta aloittaja Pertti Ahomäki, ankkuri Eero Helenius, 3:nnen osuuden Markku Juopperi ja minä.

Lisäys 9.8.16: Eero Helenius on löytänyt viestistä videon: klikkaa video nro 20 Sunday 3 April YouTube hakemiston vasemmasta yläkulmasta. Video kyllä osoittaa, että en saanut James Smithiä kiinni vaihtoon mennessä

Pertti Ahomäki on ihmemies: juuri ennen 60 metrin pronssia  kultaa pituudessa, kaksi päivää myöhemmin kultaa korkeudessa, viestiä edeltävänä päivänä kultaa maailmanennätyksellä kolmiloikassa ja päätöspäivänä viestihopea. Pertillä on toinen jalka lyhyempi tekolonkan takia. Olisi mielenkiintoista kuulla ortopedin kommentti?

Tom Phillips M60 valokuvia joka päivältä

Järjestäjän fotogp.it valokuvia: Sarjan M70 viestin kuvat, klikkaa päivä 3.4 eli 3 Aprile, nrot 94735 - 94832 osioissa 42-44; 200 metriä torstaina 31.3 eli 31 Marzo: alkueräni nroissa 41132 - 41175, osiot 30-31 (kompuroin lähdössä kun en kuullut set -komentoa), ja semifinaali nrot 46538-46563, osio 121

Tuloskunnon kohentamisen viisaudesta

Tutkin jälleen kalenterimerkintöjäni, miksi tuloskunto pysyi paikallaan viimeiset kolme kuukautta.

Eiköhän pääsyy ole se, että HKV:n marraskuun kunnontarkistuskilpailujen jälkeen meni yli kuukausi ennen kuin totuttelin täysvauhtiseen pikajuoksuun. Jo ennen marraskuun kilpailuja olin jättänyt 50 – 100 metrin täysvauhtiset vedot tekemättä, mutta juossut kylläkin 120 – 150 metrin vetoja kiihdytys- ja lähtöharjoitusten lisäksi. Eli silloinkin yritin oikotietä kuntoon. Myös tammikuun loppupuolen osittainen harjoittelemattomuus tuntui samanlaisena lihaskireytenä kuin juostessani ensimmäisen 100 metriä ikiurheilijoiden kilpailuissa syyskuussa 2010.

Alttiutta lihaskireyteen olen yrittänyt pitää kurissa juoksemalla täysvauhtisissa vedoissa vähän toistoja. Juoksentelu aerobisen ja anaerobisen rajamailla puolestaan ei luo varsinaista kilpailukuntoa vaan ainoastaan pohjustaa täysvauhtisiin harjoituksiin.

Kun ennen Anconan EM-halleja tuskin keksin mitään uutta kehittävää, ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee pidentää ja koventaa kovien harjoituspäivien harjoituksia. Vastapainoksi muu juoksentelu on pelkästään palauttavaa, voimaharjoittelua ja loikkimista unohtamatta.

Siis, kuluva viikko menee SM-halleista palautumisessa ja yleiskunnon kohentamisessa, minkä jälkeen kova ja helppo viikko vuorottelevat EM-hallien alkuun asti.

Lisäys 24.2.16: Eilen oli Paloheinän 5 km:n ladulla loistava jääkeli ja melkein aurinkoista. Jalat ovat tänään hämmästyttävän hyvät, ei oikeastaan lihaskipua, kuten yleensä ensimmäisen hiihdon jälkeen etureisissä ja lähentäjissä, koska voitelu onnistui lähes täydellisesti: ei lipsumista ja luistokin testimäessä erinomainen vaikka liisteri jäätyi.
Hiihto on intervalliharjoittelua aerobisen sykealueeen ylärajoilla

Lisäys 6.4.16: Useamman kuin yhden vedon harjoitukset jäivät tekemättä. Perjantaina 18.3 piti tehdä 200 metrin harjoitus, mutta kropassa tuntui että jotakin on pielessä. Seuraavan päivän iltana alkoi antibioottikuuri, johon liittyy akilles- ja muiden jänteiden repeämäriski.
Olin saanut samaa antibioottia 2012 ja kokenut akillesjänneongelmat kuurin jälkeen. Siksi en tehnyt 18.3 jälkeen lähtö-, kiihdytys-, sähäkkyys- enkä plyometrisia harjoituksia. Täysvauhtisia vetoja oli yksi per harjoitus. Aivan parhaimmassa terässä en ollut Anconassa: tulokset 200 m ja 400 m

Ikiurheilijoiden SM-hallit Tampereella

Uskomattomalla juoheudella Kunto-Pirkat kykeni järjestämään massiiviset sarjakilpailut. Aikuisten SM-hallikisojen ohjelman lisäksi ikiurheilijoiden yleisurheilussa on painonheitto ja ratakävelyt, mutta sarjoja ei ole vain yksi yleinen, vaan viisivuotisryhmittäin 30 - 34 vuotiaista yli 90 vuotiaisiin.

Kykenin ensimmäistä kertaa osallistumaan SM-halleissa 60 metrin juoksuun vasta tänä talvena vaikka ensimmäistä kertaa harjoittelin jo talvea 2010 varten, mutta vammat ja sairaudet ovat olleet esteenä aikaisemmin. Yllättävän vaikealta lauantaipäivä kahden 60 metrin startin, aika 9.10 alkuerässä, tuntui lihaksistossa ja lantiossa, kun valmistauduin 400 metrille (1.09,36).

Tänään tuntui helpommalta ennen 200 metriä (30,21), mutta harjoitusten perusteella tiesin olevani vain 120 metrin kunnossa. Ehkä vauhtia riitti hieman pidemmälle, mutta loppu 20 metriä sujui madellen kuin yleensä 400 metrillä.

Lauantaina tulin 400 metrillä loppusuoralle hieman liian hyvävoimaisena ja siksi loppusuora oli yllättävän helppo; normaali 400 metrin loppusuoran polte alkoi tuntua jaloissa vasta aivan lopussa; loppuaika oli noin sekuntia nopeampi kuin laskeskelin harjoitusaikojen perusteella.

200 metrin aikani oli nyt käytännössä sama kuin HKV:n marrashalleissa, samoin 60 metrin aika. Tuloskunto ei siis ole kohentunut kolmessa kuukaudessa.

Jotain kehittävää tarttis varmaan tehrä ennen EM-halleja, jotka alkavat viiden viikon kuluttua.

SM-hallit 2016:tulokset Tilastopajassa

200 metrin juoksuja Kunto-Pirkkojen Facebook -sivulla

M70 200 metriä

Tampere hakenut ikiurheilijoiden 2020 maailmanmestaruuskisoja

Virkeän masterstrack -sivuston mukaan Tampere, Göteborg, Bogota ja Toronto ovat hakeneet ikiurheilijoiden maailmanliiton WMA:n mestaruuskilpailuja vuonna 2020. Onko asiassa jotakin salaamista, koska aikuisurheilusivusto ei tiedä siitä mitään?

Vuonna 2018 kisat ovat Malagassa, joten eurooppalaisten kaupunkien mahdollisuudet saada kisat uudestaan kahden vuoden päästä lienevät heikot. Pidän peukkuja Torontolle, mutta suomalaisten näytöt järjestelykyvystä lienevät parhaimmat, Lahti 2009 ja Jyväskylä 2012 vaikka Jyväskylän Hipposhallia kaikki eivät pitäneet oikeana kilpailuhallina vaan vain harjoittelutilana.

Toronto voitti äänestyksessä 30.10.2016; Tampere oli vetäytynyt kilvasta jo aikaisemmin

Harjoittelemattomuus ei ole herkistelyä

Surkeita tuloksia tein Kunto-Pirkkojen harjoituskilpailuissa: 9,32 ja 30,59. Vaikka edellisviikolla Teneriffalla kävin kahdesti pikajuoksijoiden talvipyhätössä juosten 100 ja 200 metrin täysvauhtiset, keskirasittavuustason harjoitukset.

Mutta kunto rähjääntyy reissussa: istumista, istumista ja makoilua; matkan jälkeenkin luin matkakirjat loppuun. Viimeisen harjoituksen ja kilpailun väliin jäi kuusi päivää ilman harjoitusta, kun normaalioloissa olisin tehnyt kaksi herkistelyluontoista.

Yleensä olen ikiurheilijana mielestäni onnistunut parhaiten juuri herkistelyssä. Paitsi talven 2015 SM-halleihin valmistautumista haittasi iskias ja kesän 2015 SM-kisoja penikkatauti.

Iskiaksen hellitettyä siedettäväksi pääsin kuitenkin kohtuulliseen kuntoon EM-halleissa: loppukilpailupaikka joka matkalla; hopeaa 400 metrillä vaikka aika ei juurikaan parantunut tammikuun 2015 lopusta; viestissä kultaa ja 200 metrin alkuerässä vuoden parhaani 29,47i rennosti lasketellen.

Kalenterin mukaan juoksin viime vuonna SM-hallien ja EM-hallien välisenä tasan kahden viikon jaksona kolmasti viikossa ja kerran viikossa oli jonkinasteinen kuntosalikäynti; siis yhteensä kahdeksan harjoitusta 14:ssä päivässä! Juoksuharjoitus on käsittänyt 50 minuutin alkulämmittelyn jälkeen vain yhden täysvauhtisen vedon. Ennen Lyonin MM-kisoja olen itse asiassa harjoitellut harvemmin kuin ennen EM-halleja.

Mitä opiksi? Laiskottelu tai juoksemattomuus ei ole herkistelyä vaan harjoittelemattomuutta (detraining). Herkistellessä pitää olla piikkarit jalassa ja juosta täysillä, mielellään ylinopeutta jos on tehnyt sitä aikaisemminkin; viimeisen viikon aikana pitää vain välttää kaiken sellaisen uuden ja oudon tekemistä, mitä ei ole tehnyt viimeisen kuukauden aikana, kuten alamäkijuoksua, jotta lihakset eivät kipeydy. Vasta viimeisessä harjoituksessa, päivän tai kaksi ennen kilpailua, juoksen noin 95 prosenttista nopeutta, kesällä yleensä suoranmitan parin telinelähdön lisäksi.

Karstanpolttoa

Autoilla oli ennen tapana ajaa maantiellä jonkin aikaa kovalla nopeudella kaupunkiajon ruuhkissa ja liikennevaloissa muodostuneen karstan polttamiseksi. HKV:n kunnontarkistuskilpailujen jälkeen totuttelin uudenvuoden tienoissa täysvauhtiseen juoksuun Liikuntamyllyssä.

Ihmiskeho toimii polttomoottoreihin nähden vain päinvastoin: juuri täysvauhtisessa anaerobisessa nopeuskestävyysharjoituksessa syntyy eniten palamisjäännöksiä, joiden poistumista pyritään nopeuttamaan loppuverryttelyllä ja palauttavalla harjoituksella.

Varsinaista palauttavaa harjoitusta en tehnyt. Eilen juoksin kesyn intervalliharjoituksen 2x3x150 m tavoitteellista 400 metrin lopetusvauhtia kolmen minuutin kävelypalautuksin, sarjojen välissä lepoa seitsemän minuuttia, kummankin sarjan viimeisimmän vedon oltua vauhdikkaamman, noin 85 prosentin nopeudella Eltsun tunnelin suoran parhaimmasta harjoitusajastani. Harjoitus oli sellainen, joita teen yleensä syys- ja lokakuussa ulkona, paitsi juostu metrimäärä oli vähäisempi.

Välijakson peruskuntokausi päättyy siten tähän. Kuntosaliharjoituksia ei tänä aikana tullut yhtäkään johtuen matkapäivien runsaudesta ja nuhapäivistä. Tästä lähtien mielessä ovat ikiurheilijoiden Tampereen SM-hallit

Takareisien vahvistaminen: venyttely

Takareisien vahvistaminen näyttää olevan suosituin tältä palstalta ladatuista kirjoituksistani. Venyttelykokemukseni ovat kuitenkin jääneet kirjoittamatta.

Aloittaessani ikiurheilun kuusi vuotta sitten tein 1960-luvun tyyliin paljon venyttelyjä ennen harjoituksia ja kilpailuja. Venyttelystä huolimatta takareisiongelmat (hamstring) vaivasivat parin ensimmäisen vuoden ajan.

Luin paljon silloin myös venyttelystä ja niiden perussanomahan olikin, että takareisiongelmat voivat osaksi johtua venyttelyjen laadusta ja ajoituksesta. Erityisesti pitkät staattiset venytykset olivat takareisiongelmien syy, esimerkiksi Steve Robbinsin kirjoituksen lopussa, koska pitkä lihas on heikko. Siksi alkulämmittelyn yhteydessä ovat sopivimpia dynaamiset venyttelyt kuten jalkojen heiluttelut eteen ja taakse, joissa lihasta venytetään korkeintaan vain kaksi sekuntia kerrallaan.

Heti harjoittelun jälkeen taas parhaiten palautumista edistävät venyttelyt ovat staattisia, mutta korkeintaan 10 sekuntia kestäviä. Joustavuutta edistävät pitkät staattiset 20 sekunnin tai pidemmät venytykset kannattaa mieluummin ajoittaa omaksi harjoitukseksi viikon aikana, mutta ei kuitenkaan lähelle ennen rajuja täysvauhtisia harjoituksia.

Pitkä lihas on myös laiskistunut; se ei supistu ärhäkkäästi, jota pikajuoksu vaatii. Siksi pitkäkestoiset venytykset eivät saisi olla osa alkulämmittelyä vaan harjoitusten jälkeen osana palauttavaa harjoitusta.

En ole säilyttänyt kaikkia lähdeviitteitä, mutta täydennän tätä kirjoitusta, kunhan törmään niihin uudestaan; esimerkiksi tämä sivu

Sprintterien krooniset takareisiongelmat