”Jos ei ole
mitään urheilua haittaavaa vaivaa, et ole 70”, ikiurheilijoiden keskuudessa kiertävän
kokemusperäisen viisauden mukaan. Kestokrempat, jotka uusiutuvat tavan takaa,
ovat minulla
a) takareisiongelmat,
pahimmillaan revähdykset
b) iskias-sukuiset
ongelmat
c) alaselän
ongelmat
d) lähentäjälihasten
ongelmat,
e) penikkatauti ja
f) akillesjänne-
ja pohjeongelmat
joista neljä
ensimmäistä ja vastaavasti kaksi viimeistä lienevät sukua toisilleen
Koreassa
ongelma tuli iskiaksesta kahtena viime päivänä. Lämmittelytilassa jouduin jarruttelemaan
jatkuvasti. Lopulta lauantaina viestin alkulämmittelyssä jo hitaassakin
vauhdissa päkiäjuoksu aiheutti polttavan kivun oikean lonkan yläosassa ja
kaikkein kovimmin jarruttaessa. Siksi otin parasetamolia, että kykenin juoksemaan
Mutta toisinaan
viime kesänä ja sen jälkeen iskias on ilmaantunut varsin harmittomissa
tilanteissa: sienessä mättäikössä kävellessä, kumartuessa ottaakseni kassista
jotakin, taaksepäisessä kuperkeikassa yrittäessäni ulottaa jalkateriä maahan, tehdessäni
jonkun alkulämmittelypyörityksen liian aikaisessa vaiheessa, mutta yleisimmin se
ilmaantuu, kun istun kirjoittamassa tietokoneen ääressä ja nousen
Kuluneen viikon ongelma
oli jälleen oikea
takareisi: lähdin noin 5/6 –vauhtia lentävälle sataselle Liikuntamyllyssä,
mutta kaarteen alussa juoksu oli keskeytettävä; edellinen hälytys oli
pääsiäislauantaina ja sitä edellinen tammikuussa
Penikkatauti on
sen sijaan hallikautena pysynyt loitolla, kun olen välttänyt konkissa
ja hypyissä päkiälle laskeutumista. Olen siis yrittänyt aina konkata
mahdollisimman pitkälle, jolloin tulen alas hieman kantapää edellä. Jalkojen voimatasot
säilyisivät kyllä paremmin, jos en yrittäisi maksimaalista pituutta vaan mahdollisimman
korkealle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti