Painonnousu

Yllätys oli suuri kun kun puntari osoitti viime sunnuntaina viisi kiloa korkeampaa painoa kuin ennen Jyväskylän SM-kisoja. Eilen juoksin sisällä ensimmäiset nopeuskestävyysvedot 2 x 100 m lentävällä lähdöllä. Alla oli kaksi telinelähtöä. Aika oli käytännössä sama kuin viime vuodenvaihteessa. Juoksu tuntui jo sopivan väljältä, varsinkin ensimmäisessä vedossa

Mutta paino, yhteentoista vuoteen en ole murehtinut sitä. Paino on pysynyt 73-74 kg:ssa. Ilmeisesti syksyn töistä jäi syöntivaihde päälle, varsinkin kun ylivuotisia hillopurkkeja tuli tyhjennettyä jogurtin ja puuron kanssa. Se lisätty sokeri

Toinen syy painon nousuun saattaa olla siinä, että en ole juossut aerobisen ja anaerobisen rajamailla olevia kunnonkohotusvetoja tämän syksyn aikana kuin murto-osan tavanomaisesta syksystä, oikeastaan vain kahdesti nyt marraskuussa, ja juostut vedot olivat noin puolet "normista"  

Palauttavia verryttelyvetoja olen kyllä tehnyt tavallista useammin, mutta niissä syke on alhainen ja vauhti 50-60 prosenttia 100 metrin kilpailuvauhdista

Kun eilinen harjoitus tuntui jo pikajuoksulta, ainoa keino painon pudottamiseksi lienee paluu pidempiin kunnonkohotuslenkkeihin. Eli kerran viikossa kävelyineen noin 7-8 km, josta vauhtivetoja yhteensä "normi" noin 1,5 km ja hölkkävetoja noin 3 km. Maa ei ole vielä jäässä

Tietysti pitää hieman seurata, mitä suuhunsa panee. Ennen jouluruokia pitäisi paino saada hallintaan 

 

Syystauko

Loka-marraskuun vaihteessa olen aikaisempina vuosina juossut sisällä ensimmäiset 200 metriset noin kuukautta ennen HKV:n veteraanihalleja. Tänä vuonna kaikki on toisin

Harrasteurheilijankin todellinen tavoite on tietysti aina kilpailuissa, joita nyt ei ole tiedossa. Ja ensi kesän Tampereen kansainväliset kilpailut ovat epävarmat koronaviruksen takia. Ei ole väliä, ovatko ne MM- vai EM-tasoiset, mutta tällä hetkellä todennäköisintä on, ettei niitä ole lainkaan 

Ilman kilpailuja sitä on vain liikkuja. Ennen veteraaniurheilun aloittamista 11 vuotta sitten liikuin itse asiassa paljon enemmän: hiihtoa, kävelyä ja pyöräilyä; vasta elokuussa olin saavuttanut jonkinlaisen juoksukunnon

Kilpaileminen tuo harjoitteluun ryhtiä. Sitähän haluaa aina tehdä asiat paremmin kuin aikaisemmin. Lähinnä silloin on kysymys harjoitteluun liittyvien virheiden välttämisestä, koska varsinaisesti uutta ei opi, mutta vanhoja taitoja voi kyllä opetella uudestaan

Yleisimmät virheet tai ajattelemattomuudet liittyvät pikajuoksun ja muiden töiden yhteensovittamiseen. Kyse ei ole ainoastaan ajallisesti riittävästä palautumisesta muiden fyysisten ponnistusten jälkeen, vaan myös herkistelystä, lihaksiston ja hermoston virittämisestä uudestaan pikajuoksuharjoittelua varten

Tämän kesän raskain työ oli taimikon harvennus, jonka sain suunnilleen tyydyttävään kuntoon lokakuun puolivälin jälkeisenä puolentoista viikon rupeamana. Koville se otti vaatien viikon herkistelyn

Sääennusteet lupaavat vauhdikkaalle ulkona juoksentelulle sopivaa lämpöä pariksi seuraavaksi viikoksi. Siis kivituhka- ja hiekkapoluille citius, altius, fortius -hengessä, vaikka iän mukana hitaammin, matalammin ja lyhyemmin askelin 

Hyisellä Harjulla

Jyväskylän Kenttä-Urheilijat järjesti veteraanien SM-kilpailut totuttuun tapaan hiotulla rutiinilla, meille yli 70 v jopa neljänä eri päivänä ettemme joutuisi nuorempien piirittämiksi; tulokset

Hyisen sään vuoksi kilpailemisessa itsessään ei ollut mitään järkeä, muuta kuin harjoitusmielessä ensi vuoden mahdollisia kansainvälisiä kilpailuja varten. Saihan nyt maistaa turnauskestävyyden tämän hetkistä tasoa

Torstai-iltana voitin M75 200 metriä; aika oli sama kuin kesän aikaisemmissa kilpailuissa. Perjantaina hävisin 100:lla metrillä niukasti Jorma Manniselle 

Lauantaina kaaduin 300 metrin aidoissa, mutta voitin kun vastustaja diskattiin; ei pitäisi lähteä SM-kilpailuissa yrittämään muuta kuin oman sarjan voittamista

Sunnuntaiaamuna voitin niukasti 400 metriä, mutta aika oli vain 1.17,80; tosin tuuli oli kova ja tavattoman puuskainen. Vuosi 2016 oli viimeinen jolloin 400 metriä vielä kulki parhaimmillaan 1.07,70 

Kaksi rataharjoitusta tuli kalenteriin kesän aikana 400 metrin harjoituksina, mutta ei niissä vauhtia ollut. Kesällä ajattelin, että jos en pääse alle 1.15, jätän hyvästit 400 metrin juoksuille. Mutta voitto tietysti muuttaa asiantilan; täytyy jatkaa ainakin SM-kilpailuissa

Uusi harjoitus- ja kilpailuvuosi alkoi viikon fyysisellä työllä niin paljon kuin jaksoin. Tämän viikon teen sitä, mikä miellyttää. Anaerobista rääkkiä välttelen ainakin aluksi, kunnes ensimmäiset kilpailut ovat tiedossa

Koronatilanne vaikuttaa Euroopassa nyt siltä, että ensi tammikuun 10-17 päiviksi siirretyt ikiurheilijoiden EM-hallikilpailut Portugalin Bragassa jäävät pitämättä

Lisäys 29.9.2020: Viikonloppuna huomasin EMAn sivulta päiväämättömän kirjeen, että Bragan EM-hallit on peruttu, mutta liitteestä ilmenee että talviheitot järjestettäisiin maaliskuussa 2021 

 

Kylmän kevään kuntoilua

Portugalin Braga joutui koronaviruksen vuoksi perumaan ikiurheilijoiden EM-hallimestaruuskilpailut, EMACin, itse asiassa siirtämään ensi tammikuulle. Pettymyshän se oli, koska osaltani on kyseessä ensimmäinen vuosi ikäryhmässä 75-79 vuotta. Harjoitustuloksetkin kohentuivat Tampereen SM-hallien jälkeen selvästi; ne kävivät erinomaisesta harjoituksesta

Myös ensi heinäkuun lopun MM-kisat Torontossa peruttiin lopullisesti. Mutta ensi vuoden Tampereen EM-kilpailut ovat todennäköisesti MM-kilpailut maailman ikiurheiluliiton WMA:n puheenjohtajan Margit Jungmanin mukaan. Tampere olisi saamassa 8000 ulkomaista kilpailijaa seuralaisineen ja päälle tuhat kotimaista, mikäli koronaviruksen aiheuttamat matkustusrajoitukset ja pelot poistuvat

EM-hallikilpailujen siirto helpotti suuresti talven ja kevään aikana tapahtunutta muuttoani. Harjoittelun painopiste muuttui juoksusta laatikoitten pakkaamiseen, kantamiseen ja purkamiseen; välillä huonekalujen purkamista, kantamista ja kokoamista. Siis, eräänlaista koko kehon voimanhankintaa

Kiirastorstaista lähtien olen yrittänyt saada yhden kovan juoksuharjoituksen viikossa, käytännössä anaerobisen kapasiteetin pohjustamista, mutta taimikon harvennusviikolla sekin jäi luonnollisesti

Kevät on ollut useita asteita normaalia kylmempi. Siksi radalla olen juossut vain kerran maastojuoksutossuissa. Sorapolut ovat sen sijaan olleet mainiossa kunnossa, juoksenteluun sopivia, koska ne eivät ole vielä ehtineet kovettua. Mutta varsinaista pikajuoksua tässä kaipaisi

Kalenteria katsellessa huomasin, että etupäässä aerobisella alueella tapahtuva juoksentelu on kuitenkin ollut lyhytkestoista. En ole tehnyt totuttuja tunnin ja vartin lenkkejä vaan kolmen vartin tai 50 minuutin

Mitään kiirettä ei kuitenkaan ole, koska kesän ainoat tärkeät kilpailut ovat syyskuun toisen viikonlopun SM-kilpailut Jyväskylässä. Sää ehtii sekä lämmetä että viilentyä siihen mennessä. Eli eiköhän sää joskus suosi lähtö-, kiihdytys- ja nopeuskestävyysharjoituksiakin - ja aitomista 

SM-hallikilpailut

Kunto-Pirkat ry isännöi ja emännöi jälleen moitteettomasti ikiurheilijoiden Suomen hallimestaruuskilpailuja Pirkkahallissa, jonka virallinen nimi rakennusluvassa on Härmälän lentokonesuojan laajennus Jussi V. Niemen mukaan; tulokset

Sain tällä kertaa tuloksen joka pikamatkalla ja mitaleja värisuoran:
  60 m: 2) 9,43
400 m: 3) 1.18,89
200 m: 1) 32,21

400 metriä ei kulje ilman rääkkiharjoituksia. Alamäkeä on ollut elokuusta 2016 lähtien

Odotin hieman parempaa aikaa erityisesti 200 metrillä viimeisen, puolitoista viikkoa aikaisemman  testijuoksun perusteella, mutta itseotetut ajat vaihtelevat 

Silti olen erittäin tyytyväinen tuloksiin ja kuntoon. Syksy meni lokakuun alun leikkauksesta toipuessa, ja viikkoa ennen joulua pääsin jo pikajuoksun makuun

Optimistisesti ilmoittauduin Portugalin Bragan EM-halleihin kaikille pikamatkoille. Todennäköisesti 400 metriä jää juoksematta

SM-halleista ei juuri koskaan selviä etteikö pakastehernepussilla olisi jälkeenpäin käyttöä. Niin kävi nytkin oikean lähentäjän kiinnityskohdan kanssa

Tänään kävin Liikuntamyllyssä verryttelemässä kilpailukankeudet pois. Kaksi päivää täydellistä lepoa ja viimeistely EM-halleja varten voi alkaa

Aitomisharjoittelua

Ikiurheilijoiden Venetsian EMAC2019 meni aitomisharjoitteluksi. Jännitin ilmeisesti liikaa sekä 300 metrin aitajuoksun alkuerässä että loppukilpailussa: ajat 59,29 ja 58,45. Loppukilpailussa aitominen alkoi hieman paremmin mutta sammuin kaarteen puoliväliin eli tapahtui juuri se, minkä pystyin  Orimattilassa sipsuttelulla välttämään

Aitojen jälkeen oli 400 metriä seuraavana aamuna, mutta se ei kulkenut lainkaan, koska olin joutunut aitajuoksuissa panemaan kaiken peliin jo alkuerässä; vauhti hidastui 30 metrin jälkeen koko ajan sitä mukaa kun laktaattia muodostui verenkiertoon

Harjoitusaikani ennen Lido di Jesoloon lähtöä osoittivat että pikajuoksukunto koheni Turun SM-kisojen jälkeen, koska juoksin vuosien 2018-2019 parhaat harjoitusajat 150:llä ja 250:llä metrillä

Venetsiasta paluun jälkeen käytin puolitoista viikkoa muuhun kuin juoksemiseen, taimikon harvennusta raskaimpana, mutta myös kävelyä ja jäsenten heiluttelua

Tavanomainen syyskausi alkoi viime perjantaina lähes 8 km:n kävely- ja hölkkälenkillä, sykkeen noustessa hölkkävetojen lopulla aerobisen alueen yläosaan. Peruskuntojaksossa on tarkoitus keskittyä aerobiseen kuntoutukseen ja vahvistaa koko kehon lihaksistoa, mutta yrittäen säilyttää nopeusominaisuudet

Eilen aamulla oli Eläintarhan tunnelissa alkulämmittelyn lopussa pitkien aitojen harjoittelua kahdesti kolme aitaa (toisella kerralla aitominen täydellistä!), pari telinelähtöä sekä 70 metriä vuoroin kiihdyttäen ja lasketellen (in-and-out)

Päälle yritin loikkia, mutta lihaksista ei löytynyt kimmoisuutta (taisin olla vielä jumissa taimikkotöistä ja autolla ajosta). Penkkipunnerrus sen sijaan sujui kesän jälkeen yllättävän hyvin

Venetsia häämöttää

Venetsian laguunin pohjoisrannan kaupungit järjestävät tämänkesäiset ikiyleisurheilijoiden Euroopan mestaruuskilpailut, joihin olen ilmoittautunut mutta en vielä varannut matkaa

Orimattilan Toive järjesti eilen sopivasti katsastuskilpailut, joissa juoksin 300 metrin aidat 56,06 ja 100 metriä vajaa puoli tuntia myöhemmin 14,93, myötätuulta 1,3 m/s. Tulokset paranivat viikossa selvästi. Erityisen ilahduttavaa oli satanen, joka sujui nopeammin kuin kahtena edellisenä kesänä

Yli kahden sekunnin aikaparannuksesta huolimatta pitkät aidat olivat edelleenkin osittaista sipsuttelua. Mutta jos olisin päästellyt siten kuin askeleet toivat aidoille, olisin sammunut loppusuoran alkuun. Kompromissi aloitusvauhdin ja aitojen ylityksen kanssa olisi löydyttävä Venetsiassa alkuerässä, jotta selviytyisin loppukilpailuun

SM-kultaa uudessa lajissa

Aikuisurheiluna markkinoiduissa, mainiosti järjestetyissä ikiurheilijoiden Turun 2019 SM-kisoissa vaihtelivat ukkoskuurot ja auringonpaiste. Näin oli myös suoritusteni osalta: 100 m 15,39; 200 m 31,86; 400 m 1.15,47 ja uutena lajina 300 m aidat 58,39 lauantaiaamun auringossa. Tulokset eivät siis parantuneet viikossa Eltsun kilpailuista

Aidoissa oli kultaa tarjolla, jonka myös sain. Tarkoitus oli selvitä loppusuora kompuroimatta. Siksi aitominen oli varovaista, sipsuttelua useimmiten. Harjoituksissa en ollut edennyt niin pitkälle että olisin aitonut väsyneenä, jolloin polvi ei enää nouse 400 metrin loppusuoran tai 200 metrin viimeisen 30 metrin tavoin. Siksi säästelin vauhtia ensimmäisen aidan jälkeen loppusuoralle asti 

Jälkeenpäin tajusin, että aitoja ei tarvitse yrittää nuolla, koska ne ovat ikäiselleni vain 68 cm. Se vain kumartaa asentoa joka aidan jälkeen ja hidastaa menoa. Sipsuttelu ja aidan jälkeinen spurtti pitäisi saada pois; niiden sijaan pitäisi kiihdyttää pari kolme askelta aidalle ja lasketella aidan jälkeen sekä pitää juoksuasento koko ajan korkeana 

Seuraavalla kerralla yritän juosta kaarteen hieman vauhdikkaammin. Mutta 400 metrin kuntoni on sen verran kehno - nyt energia loppui jaloista tyystin loppusuoralle tultaessa, että kovin suurta riskiä en uskalla ottaa

Eltsun harjoitus

Jo verryttely HKV:n kilpailuja varten osoitti, että jalat eivät tunnu pikajuoksijan vaan lähinnä taakan raahaajan jaloilta. Viikon 21-27.7 kolme juoksuharjoitusta olivat nousujohteisia, luvaten kyllä hieman parempia tuloksia osaltani kuin 15,26 satasella ja 31,82 kahdella metrillä

Mutta sunnuntaina 28.7 vietin kuusi tuntia marjapensaissa, päälle tunti ruohonleikkuuta. Kun seuraavana päivänä ajoin maalta viisi tuntia Helsinkiin, "armeijan kunto" oli valmis. Pelkällä verryttelyllä, jäsenien pyörittelyllä ja kevyin dynaamisin venytyksin tiistaina ja keskiviikkona en saanut lihaksistoon räväkkyyttä; jalat olivat raskaat. Palautuminen on tässä iässä hidasta. Pitkä ajomatka pitäisi pilkkoa lyhyempiin osiin jo ennen kuin on pakko pysähtyä - ja herätellä jäseniä tauoilla

Tapa, jolla otan harjoituksissa aikaa pystylähdöllä - ensin painan kelloa ja lähden sitten, merkitsee sitä, että aika on reagointiajan verran eli noin neljäsosasekunnin todellista nopeampi; jos lähden ja painan kelloa samanaikaisesti, harjoitusaikaan on lisättävä noin puoli sekuntia että se on verrattavissa kilpailuaikaan

Viime viikon harjoitusaikoihin verrattuna heikennys 100:lla metrillä oli absoluuttisesti suurempi kuin 200:lla metrillä vaikka jälkimmäisessä on mitattu vastatuulta

Ikiurheilijoiden SM-kilpailut Turussa ovat siis viikon kuluttua. Yhden lyhyen täysvauhtisen harjoituksen ehdin tekemään niitä ennen. Eilen yritin palauttavan luonteista harjoitusta sykkeiden noustessa noin 140 - 150 lyöntiin vetojen lopussa eli siten että aerobinen energiajärjestelmä käynnistyi. Saa nähdä toivunko huomiseksi pikajuoksukuntoon