LohjanSM-kilpailut järjestettiin loisto-oloissa, mutta osoittivat kuntoni katastrofaalisen heikoksi; EM-kisat Aarhusissa alkavat osaltani kolmen viikon päästä
Lohjan satasella katkesin
80 metrin kohdalla; kakkosella meni sentään kaarre, mutta loppusuora oli
kankeaa taaperrusta; neljällä sadalla en saanut itsestäni irti oikeastaan mitään
Korean
MM-kilpailuista on vain runsaat kolme kuukautta, mutta Lohjalla 200 metriin kului lähes 0,6 sekuntia ja 400 metriin yli 1,5 sekuntia kauemmin, vaikka sisällä
juostaan 200 metrin rataa
Vanheneminen ei siten
selitä tuloskunnon putoamista, vaan kevään harjoittelu
SM-viesteihin
osallistumisen vuoksi juoksin toukokuun lopulla kahtena päivänä kaksi
pitkää 3-4 minuutin aerobista vetoa, joissa syke pysyi vakaana hämmästyttävän korkealla noin 156:ssa (maksimisykkeeni 179) ja silti säilyi täysi puhekyky; harjoittelu oli siten peruskuntokauden luonteista
SM-viesteihin saakka; yleensä juoksen kerran syksyssä näin pitkiä vetoja, mutta
en viime syksynä
Mutta jo HKV:n
kansallisissa 400 metrin kuntoni oli samanlainen kuin Lohjalla vaikka
toukokuun alkupuolella olin käynyt Eltsun putkessa totuttautumassa sekä lähtötelineisiin että
nopeuskestävyysharjoitteluun; raskaimmat harjoitukset olin tehnyt huhtikuun lopusta lähtien ulkona, mutta kaipaamaani täysvauhtista 200 metrin harjoitusta en ollut tehnyt
Vuoteen 2016 verrattuna
huhti-, touko- ja kesäkuussa aerobista kuntoa kohentavia harjoittelukertoja oli
siten enemmän ja ne jatkuivat myöhemmälle
kesää kohti; myös palauttavan alueen aerobisia harjoituskertoja tuli tänä
keväänä kaksinkertainen määrä, mutta niissä yksittäisen vedon pituus on yleensä 100 - 250 metriä sykkeen kolkutellessa 150:ntä; toisinaan palauttavat ovat vain pelkkää hissuttelua, kevyttä pompiskelua ja dynaamista venyttelyä
Kuntosaliharjoituspäivä oli
tänä keväänä vain kerran kuussa, kolmannes viime vuodesta, mitä korvasin huhti- ja
toukokuussa vahvistamalla ylä- ja keskivartaloa lähes joka harjoituskerran jälkeen, mutta
jaloille tein tänä keväänä selvästi vähemmän voimaharjoittelua, koska lihakset
eivät tuntuneet tarpeeksi vastaanottavaisilta
Kun alaktista
kiihdytys- ja nopeusharjoittelua oli tänä keväänä selvästi vähemmän,
harjoittelun painopiste siirtyi selkeästi aerobisen puolelle
ja alaraajojen nopeusominaisuuksia ylläpitävä juoksu- ja voimaharjoittelu väheni
Kylmästä keväästä johtuen
myös anaerobisissa vedoissa on korostunut mäkiharjoittelu eli
kestovoiman hankinta, koska radalla en uskaltanut juosta; takareisi vihoitteli
jo tammikuussa ja se uusi kahdesti; pääsiäisen tienoolla vihoitteli sisäreisi; metsäpolut Iisalmessa ja Itsenäisyyden puiston hiekkatiet Oulunkylässä olivatkin pääasialliset harjoittelupaikat
Täysvauhtisia tai
submaksimaalisia nopeuskestävyysharjoituksia radalla en kuitenkaan kyennyt
juoksemaan olosuhteissa, joissa lihaksisto
olisi ollut riittävän palautunut matkapäivistä tai fyysisestä työstä, vaan
jouduin tekemään ne poikkeuksellisesti silloin kun sää suosi; ennusteethan
lupasivat yleensä koleaa aerobista juoksukeliä
Ylikunnosta tuskin oli Lohjalla kyse. Pidän ylikunnon tai liian tiiviin harjoittelun osoituksena sitä, kun syke jää täysvauhtisessa 200 metrin vedossa selvästi alle 170:nen, lukemiin 166-168, samalla kun syke ei laske nopeasti vedon jälkeen. Nyt se nousi puolitoista viikkoa ennen Lohjaa 171:en, minkä jälkeen herkistelyvaihe koostui kahdesta kilpailunomaisesta rataharjoituksesta (vain yksi 200/150 metrin veto) sekä yhdestä 100 metrin alkulämmittelyä vastaavasta alaktisesta harjoituksesta. Myös huhti-, touko- ja kesäkuun harjoituskertojen kokonaismäärä väheni neljällä viime vuodesta