Eilen tein testijuoksuja sora- ja metsäpoluilla. Vauhti anaerobisen ja aerobisen rajamailla. Vedot kestivät 30, 27 ja 44 sekuntia. Lopetin ensimmäiset vedot kun vähänkin alkoi tuntua kipua, viimeisen kun kipu sietämätöntä. Tänään polvi on kipeämpi kuin koskaan tämän vaivan aikana.
Eli veisi jälleen puolitoista kuukautta vajaatehoista harjoittelua että polvi olisi eilisaamuisessa kunnossa. Tampereen MM-kisat jäävät käymättä
Kävin kaksi viikkoa sitten magneettikuvassa. Oikeassa polvessa on laaja rustokudoksen kuluma, mutta ei kuitenkaan vielä läpi. Myös molempien nivelkierukoiden hännissä on rappeutumisesta johtuvat repeämät, joista nykyinen kipu juostessa johtuu ilmeisimmin
Alkava nivelrikko siis, mutta tekopolvileikkaus ei sentään vielä ole näköpiirissä. Polvella pärjää pitkään, kunhan lopettaa urheilun, jossa polvi joutuu ottamaan vastaan tärähdyksen, eli kaikenlaiset hypyt ja hyppelyt sekä juoksemisen
Kävely, pyöräily, uinti ovat suositeltavia kuntoliikunnan muotoja, mutta polven ympäristön lihaksistoa pitäisi vahvistaa joka puolelta
Kysyessäni kukonhelttauutepiikkiä polvivaivaani fysiatri totesi, että hän ei antaisi sitä pikajuoksuharjoitteluun. Se voi epäonnistua, mikä riski on kaikissa piikeissä, ja uudenlainen kipu tarvitsi uutta parantavaa piikkiä
Pistos annetaan hänen mukaansa vasta myöhäisemmässä kulumisen vaiheessa lykättäessä polvileikkauksen tarvetta. Jos jatkan harjoittelua, pitäisi siihen kyetä tavanomaisilla kipulääkkeillä. Puuduttaako polven kilpailuihin, on sitten urheilulääketieteen asia
Tähän mennessä en ole vielä käyttänyt kipulääkkeitä. Polvi on kyllä toisinaan kipeytynyt porras- ja ylämäkijuoksun jälkeen. Mutta säät ovat lämpenemässä ja pitäisi kyetä pikajuoksuharjoitteluun radalla, jotta kehtaisi osallistua vajaan kuuden viikon kuluttua alkaviin Tampereen MM-kilpailuihin
Voi olla, että täysvauhtinen pikajuoksu ei luonnistu tänä kesänä. Aluksi yritän juosta ylämäkeen ja sen jälkeen nurmikolla ennen ratajuoksua, joka sekin vaatii totuttelua. Harjoitus kerrallaan
Tampereelle ilmoittauduin sekä 100:lle että 400:lle metrille eli toiveena olisi, josko kykenisin juoksemaan viesteissä
Oikean polven kipu on osoittautunut paljon sitkeämmäksi kuin alussa odotin. Puoleentoista kuukauteen en ole kyennyt ottamaan varsinaisia juoksuaskelia. Vauhditon pituus kyllä luonnistui. Eli ponnistavan jalan polvi on menettänyt kykynsä toimia iskunvaimentajana
Koulukaverini, juoksutilastojen ylläpitäjä Vesa Korpimäki neuvoi otattamaan kananhelttauutepiikin, jotta kykenisin harjoittelemaan. Piikin helpottava vaikutus olisi kuulemma kuukausia
Kysyin asiaa ortopediltä ja hän totesi: "kyseessä on nivelrikkolääke. Mitään tieteellistä näyttöä sen vaikutuksesta muihin vaivoihin ei ole, vain nk. placebo-efekti, lumelääkevaikutus. Kyllä ne yksityiset lääkäriasemat antavat pistoksen, jos uskot sen helpottavan vaivaasi"
Hyllyssäni on kymmenen vuotta vanha englanninkielinen urheiluvammojen ohjekirja, jonka mukaan oireet vastaisivat polven sisäpuolen nivelkierukan repeämää. Polviekspertti totesi kylmästi, että voithan magneettikuvan otattaa, mutta ikäisilläsi ei yleensä ole mitään repeämää, vaan sekä nivelkierukan että rustokudoksen kulumaa, varsinkin kun ongelma on ilmaantunut vaivihkaa
Niinpä, sotilasarvostani putosi res. jo 17 vuotta sitten
Olen yrittänyt vahvistaa polvea tukevia lihaksia tekemällä kyykkyjä kahdesti viikossa, kerran pelkän tangon kanssa 4-5 toistoa ja toisen kerran yhdellä jalalla ilman lisäpainoa kymmenkunta toistoa. Kaksi tai kolme sarjaa
Havaitsin myös, että edellisen polvivamman jälkeen olin kyennyt tekemään polvennostojuoksua ylämäessä. Samaan pystyin nytkin Eltsun tunnelissa, mutta, mutta
Pääsiäisenä pidin neljän päivän tauon ja maanantaina taisin olla liian innokas, kun tein polvennostojuoksua ulkosalla. Oikea polvi nuljahtikin sivusuunnassa. Tällä viikolla ei olisi luonnistunut vauhditon pituuskaan
Sorapolut eivät ole tasaisia. Molemmat polvet ovat epävakaita. Kuntoportaita sentään kykenin eilen nousemaan, ei nyt varsinaisesti juosten mutta kyllä se laktaattitreenistä kävi kun edellinen oli 28.1.2022
Vauhtia lisää joka viikko kivun sallimissa rajoissa, niin Tampereen MM-kisoissa voisin kyetä kamppailemaan viestijoukkuepaikoista
Selvä on että 300 metrin aidat, jota ajattelin päämatkaksi, täytyy unohtaa. Orimattilassa 74 vuotiaana juostu 56,06 jäi parhaaksi noteeraukseksi
Urheilijalle vammat, kivut ja krempat ovat arkipäivää. Selvästi havaittavissa oleva loukkaantuminen tai vamma aiheuttaa yleensä kipua, varsinkin jos yrittää juosta
On kuitenkin kipuja, joiden selkeät syyt eivät aina ole havaittavissa. Usein ne poistuvat, mutta myös toistuvat. Akillesjänneongelma on kohdallani ollut tällainen koko veteraaniurheiluvuosien ajan. Ainoa todellinen syy on ylirasitus, mutta ongelma johtuu myös juoksualustoista ja siitä, käyttääkö piikkareita vai juoksutossuja
Elämään sen kanssa olen tottunut, koska olen jatkuvasti yrittänyt tehdä akillesjänneongelmaa ennaltaehkäisevää nilkkojen vahvistusta Håkan Alfredsson -protokollan avulla. Yleensä jo runsaan viikon täysvauhtisen juoksutauon jälkeen olen kyennyt juoksemaan kolmeneljäosavauhtia, kun treenien välissä on pari lepopäivää
Tällä kertaa näin ei käynyt, vaan ongelma uusiutui. Lopulta tajusin, että syy on niissä lepopäivissä, joiden aikana akillesjänne ja pohje eivät saa riittävää palautusta, vaan itseasiassa lisärasitusta
Tapanani on käydä kävellen aamuisin kaupassa ja lepopäivinä tehdä lisäksi iltapäivisin lyhyt kävely. Nyt vain ympäristön kujat ja jalkakäytävät ovat olleet jäisiä ja muhkuraisia, koska loska on jäätynyt. Sikäli kuin sepeliä on, se on jäätyneissä saappaanjäljissä. Nastakengilläkin kävely on vaatinut jatkuvaa tasapainoilua ja pohjelihasten jännitystä, kun olen halunnut välttää liukastumista
Kävikin niin, että treenipäivän jälkeen akillesjänne ja pohje olivat kunnossa, mutta seuraavan päivän kävelyn jälkeen kipeämmät kuin perusongelman ilmaantuessa. Kun yhtä kipua yrittää välttää, tuleekin toinen, koska kävelytyyli rasittaa uusia lihaksia
Nyt käyn autolla lähikaupassa. Olen myös hiihtänyt muutaman kerran sekä kahdesti korvannut juoksun kuntopyörällä. Harjoittelun ydin on ollut laajennetun alkulämmittelyn luonteista, eräänlaista kuntopiiriä voimaharjoitteluineen
Toivottavasti selviän ja pääsen kipua pelkäämättömään harjoitteluun. Tai oikeammin että kokisin sellaista harjoittelun tuomaa kipua ja tuskaa, jota kokee 400 metrin loppusuoralla. Sehän ei ole pysyvää, vaan vain itseluottamusta kartuttavaa
Riski on kuitenkin kropan muissa paikoissa. Kun kunnon iskutusta ei ole ollut viiteen viikkoon, viime sunnuntaiaamuna piti alkulämmittely lopettaa heti alkuunsa. Oikeassa polvinivelessä tuntui kipua, jota en ole kokenut aikaisemmin
Jokohan ikä alkaa vaikuttaa polviin
EM-hallikilpailut Bragassa toteutuvat, mutta osallistumisestani ei tule mitään ylirasituksesta johtuvan akillesjänteen kipeytymisen vuoksi. Esport Arenan rata on kova. Siellä juoksin puolitoista kuukautta, mutta ongelmia oli vanhojen vammojen kanssa. Siksi juostut metrimäärät olivat minimissään jalkojen säästelyn vuoksi.
Kun Liikuntamylly aukeni helmikuun alussa, akillesjänne kipeytyi. Kaarteet ja loikkiminen olivat liikaa. Kolmannella harjoituskerralla en päässyt edes tavanomaista alkulämmittelyä loppuun.
Hoitona oli pakastehernepussi kipeytyneessä kohdassa kahtena ensimmäisenä päivänä, joka toinen päivä Håkan Alfredsson protokollan mukainen nilkan ja pohjelihasten vahvistaminen (kantapäiden laskuja kymmenen sentin sanakirjan päältä hitaasti 1-2-3-4 ja nopea varpaillenousu noin parikymmentä kertaa ja pari sarjan toistoa) ja kaksi lyhyttä hiihtoreissua, että jouduin hieman puuskuttamaan.
Eilen juoksin neljä 100-150 metrin vetoa Liikuntamyllyssä noin 75 prosenttista vauhtia (150 metriä 30 sekuntiin). Loikkia en vielä uskaltanut. Akilleksessa tuntui hieman ainoastaan kun tein lopuksi etukyykyn pelkällä tangolla.
Tavoite on lisätä rasitusta joka harjoituskerta ja päästä mahdollisimman nopeasti juoksemaan kilpailuvauhtisia nopeuskestävyysvetoja. Jo 10 päivän tauko osoitti, että kunto on rapistunut, vaikka Esport Arenalla olin lopulta kaukana viime kesän kunnosta
Tärkein välietappi ensi kesän Tampereen MM-kilpailuihin valmistautumisessa olisivat Portugalin Bragassa järjestettävät EM-hallimestaruuskilpailut. Mikään harjoitusviikko ei voita puolta tusinaa kilpailustarttia 60 - 400 metrillä ja viestissä, kunhan palauttelee seuraavan viikon.
Koronaviruksen omikron-muunnos on nostanut tartunnat pilviin lähes kaikkialla Euroopassa. Euroopan ikiurheilijoiden liitto EMA tiedotti 22.12.2021, että päätös kilpailujen pitämisestä tehdään 14.1.2022. Ilmoittautumisaikaa jatkettiin 13.1.2022 asti. Ilmoittautumismaksut saa takaisin, jos kilpailuja ei pidetä. Järjestäjät eivät suosittele matkojen ja hotellien varaamista ennen lopullista päätöstä.
Harjoittelujaksot sujuvat harvoin ennakkokaavailujen mukaan. Syksyllä innostuin halli5ottelusta lähinnä harjoitellakseni aitajuoksua. Lopputulos oli todellisiin täysvauhtisiin harjoituskertoihin nähden kohtuullinen, 60 metrin aidat 12,78, puoliväliin saakka välit kolmella askeleella.
Ottelun viimeinen laji 1000 m sujui 4.48, mutta syke oli 30 lyöntiä alle sen mitä viimeisessä pitkässä vetoharjoituksessa ulkona lepopäivän jälkeen. Siis, tonnin juoksun aikana olin jo "ylikunnossa" eli en ollut palautunut edeltävistä lajeista. Kokemuksena halliottelu oli kuitenkin niin kiinnostava, että todennäköisesti tulen jatkossa osallistumaan niihin.
Ottelun jälkeen harjoitusten pääpaino oli jälleen nopeuden ja nopeuskestävyyden kehittämisessä. Siinä tarkoituksessa olin joulukuun ensimmäisen viikon Teneriffalla. Viikko on kuitenkin lyhyt jakso, koska menomatkasta palautumisen vuoksi vasta lähtöä edeltävänä päivänä harjoittelu tuntui siltä, että nyt kulkee.
Sama toistui tietysti paluun jälkeen. Kunnollista 400 metriä palvelevaa harjoitusta en ole vielä kyennyt tekemään, en myöskään pika-aitomista. Tosin samanaikaisesti jouduin tekemään yllättävän Kainuun matkan joulumatkan lisäksi.
Eilen oli kello mukana Esport Arenassa, kun juoksin 100 ja 200 metriä. Jälkimmäinen sujui hitaammin kuin ennen Teneriffalle lähtöä, mutta vastaavasti 100 m nopeammin. Teneriffalla en ottanut aikaa, jotta juoksu olisi ollut rennompaa.
Ennen joulua olin kovin epävarma, mihin lajeihin ilmoittautuisin EM-halleissa vai jättäisinkö ne jopa väliin. Nyt olen kuitenkin päätynyt siihen, että jos ne vain järjestetään, parasta on yrittää kilpailla joka matkalla tähtäimen ollessa ensi sijassa Tampereen MM-kilpailuissa.
Loppukesällä kilpailemisesta ei enää tullut mitään. Tavoittelin hieman 300 metrin aitoja Kajaanissa 16.8, mutta sääennuste oli niin huono etten edes ilmoittautunut. Kuntokin romahti, koska SM-kilpailujen jälkeen oli levättävä
Pitkät aidat olisivat ensi kesän Tampereen MM-kilpailuissa 29.6 - 10.7.2022 mahdollisesti lajinani. Siksi yksi juoksu tänä kesänä olisi ollut tarpeen, jotta olisin saanut jonkinlaista tuntumaa aitajuoksun vaatimaan rytmiin. Taival Tampereelle vaatii taitavampaa treeniä kuin viime vuoden aikana tulin tehneeksi
Viime syksynä harjoittelukausi alkoi lokakuun lopussa. Laskeskelin siitä eri päivien harjoitustyyppiosuudet elokuun 2021 loppuun, kilpailut mukana:
- palauttava aerobinen 10 prosenttia
- kuntoa kohottava aerobinen 23 prosenttia
- anaerobisen kunnon pohjustaminen 21 prosenttia
- alaktinen (maitohapoton) 23 prosenttia
- an100 nopeuskestävyys 7 prosenttia
- an200 nopeuskestävyys 7 prosenttia
- an400 laktaattiharjoitus 4 prosenttia
- voimanhankinta 5 prosenttia
Lisäksi oli voimanhankintaa harjoittelupäivien yhteydessä (31 prosentissa), hyppelyjä ja loikkia (plyometriaa) sekä leuanvetoa, penkkipunnerrusta, vatsa- ja selkälihasliikkeitä. Se vähä, mitä harjoittelin aitoja, oli yleensä alkulämmittelyn lopussa
Harjoituksia oli keskimäärin 3,1 päivänä viikossa. Näyteikkunakävelyn luonteisia kävelyjä en ole kirjannut harjoituksiksi, samoin lumitöitä jos en ole samana päivänä tehnyt jotain muuta
Harjoittelusta kaksi kolmannesta tapahtui siten aerobisen ja anaerobisen rajamailla; täysvauhtiseksi tarkoitetun pikajuoksun osuus oli vajaa viidennes harjoituspäivista. Juuri näiden osalla oli mielestäni suurimmat ongelmat koko kauden ajan; vauhti ei ollut lähellekään kilpailuvauhtista
Taival Tampereelle vaatii siten selvästi lisää nopeutta tulevan harjoituskauden aikana niinä harjoituspäivinä, jolloin on tarkoitus juosta kilpailuvauhtia
Ikiurheilijoiden SM-kisat Mikkelissä olivat jälleen kerran järjestelyiltään erinomaiset; tulokset
Osallistumiseni oli vaakalaudalla, kun vielä viimeisenä sunnuntaina ennen kilpailuja ponnistavan jalan takareiteen tuli lievä revähtymä lähtöharjoituksissa Eltsussa noin 30-35 metrin kohdalla, jossa askel on jo täyspitkä. Selvää oli että 100 metriä ja 300 metrin aidat piti jättää väliin, koska myös vapaan jalan etureiden yläosa oli revähtänyt aitomisessa kolme viikkoa aikaisemmin
Varsinaiset täysvauhtiset nopeuskestävyysharjoitukset jäivät siten tekemättä Hiekkaharjun kisojen jälkeen; viimeinen 95 prosenttinen herkistelyveto sentään onnistui
Pystylähtö ja varova kaarrejuoksu tuottivatkin 200 metrillä viime kesän tasoisen ajan 32,13; loppurutistustakaan en tarvinnut koska Jorma Manninen jätti 200 metriä juoksematta
Päätöspäivän 400 metrillä tuli kova kisa Sten Haglundin kanssa. Juoksimme rinnakkaisilla radoilla 2 ja 3. 200 metrin kohdalla johdin kaarretasoituksen verran, mutta loppusuoralle Haglund rynni kolme metriä edellä. Maalissa hävisin 0,04 sekuntia ajalla 1.15,05
Kaikkea en saanut itsestäni irti, vaikka olin aloittanut loppukirin puolimatkassa. Talvella ei ollut mahdollista juosta täysvauhtisia 200 metrin vetoja polvivamman, Liikuntamyllyn sulkemisen ja kilpailujen puutteen takia, minkä havaitsi kyllä kaikissa ratavedoissa kevään ja kesän aikana
Olin kyllä juossut ylä- ja alamäkiä hiekkapoluilla, mutta niissä nopeus ei ollut lähelläkään radalla saavutettavaa. Siksi radalla en saanut aikaiseksi lainkaan täysvauhtista laktaattiharjoitusta koko kesänä
Jorma Manninen oli kellottanut eri sataset. Kun lisään hänen aikoihinsa ensimmäiselle sataselle tavanomaisen käsiajanoton viiveen, tulos on, että viimeinen 200 metriä oli noin 0,6 sekuntia nopeampi kuin ensimmäinen!
Otin siis loppukirin kuin pitkänmatkanjuoksijat ikään. Sen mukainen vauhdinjako tuskin on yleispätevä neuvo 400 metrille ikäluokassani 75-79 vuotiaat
Kun vielä viisi vuotta sitten olin noin 1.08:n kunnossa, ensimmäinen 200 metriä oli hieman yli 32 sekuntia ja jälkimmäinen hieman alle 36
Jälkeenpäin ajatellen SM-kisat olivat kesän kovin harjoitus. Olisiko tuloskunto kohentunut, jos vielä loppukesällä kilpailisin? Tampereen MM-kilpailut ensi kesänä edellyttäisivät kyllä kovia juoksuja vielä tänä kesänä
Kevät keikkui, mutta harjoittelumotivaatio ei ehkä kuitenkaan ollut aikaisempien vuosien tasolla; kaikkia ennaltaehkäiseviä asioita ei tullut tehtyä järjestelmällisesti
Koleat ja kuumat jaksot vuorottelivat sopivasti siten, että sain lämpimässä tehtyä kaivattuja täysvauhtisia nopeuskestävyysharjoituksia peruskuntoa ylläpitävien aerobisten juoksentelujen lomassa. Viimeisimpien harjoitusaikavertailujen nojalla 200 metriä kulkee tänä kesänä 0,3 sekuntia hitaammin kuin viime vuonna
Lähtö- ja kiihdytysharjoitukset ovat jääneet vähäisiksi, vaikka niillä aloitin jo pääsiäispäivänä. Kävinkin Helsingin Tarmon kilpailuissa Eläintarhassa 5.6, jolloin 100 metriä meni aikaan 15,57. Ensimmäiset 15 metriä oli tavattoman hidas. Viime kesän paras aika taisi olla 15,15
Viime sunnuntaina KU-58 järjesti Aktia-veteraanikansalliset;100 m 15,49 lähdön hieman parantuessa, mutta vauhti hiljeni selvästi 70 metrin jälkeen. 400 m meni hieman alle 1.20 eli pari sekuntia hitaammin kuin viime syksynä Harjulla
Syke nousi tavattoman korkealle loppusuoralla 183-187. Sykemittarien ohjevihkon mukaan (ohjeellinen, harjoittelemattoman) maksimisyke on 220 miinus ikä
Maksimini 187 (edellinenkin älykello antoi kerran saman) kertoo, että kardiovaskulaarinen kuntoni vastaa 33 vuotiaan harjoittelemattoman kuntoa. En muista, kuinka vanhana Kekkonen mittautti olevansa 40 vuotiaan kunnossa
Saa nähdä, paraneeko 400 metrin aika kesän kuluessa. Nyt en pannut itseäni täysillä likoon, jotta kykenisin harjoittelemaan helleviikolla
Valitettavasti taisin mennä kentälle liian lyhyen palautusajan jälkeen, koska koin lievän revähdyksen oikeassa takareidessä vanhan arven vieressä. Vichyä olin kyllä juonut joka päivä pari litraa; vichyssä on kaikki suolat, myös kaliumi
Pakastehernepussihoitoa ja parin viikon tauko täysvauhtiseen pikajuoksuun. Niillä on ennenkin selvitty
