Kilpailujen makuun

Kuopion ilta oli eilen lämmin, 18 astetta, ja Kuopion Reippaalla kuukausikilpailut. 100 metrin juoksuni ei ollut läheskään rentoa, vaan yritin liikaa ja kangistuin selvästi viimeisellä 30 metrillä. Harjoitusluonteisten kilpailujen juoksuihinkin pitäisi keskittyä samalla tavoin kuin mestaruuskilpailuissa!
Kun 400 metriä oli 10 minuutin jälkeen, kilpailuista tuli intervalliharjoitus. Aloitin kilpaveikkojen mukaan kovaa (kuin hallikilpailuissa olin tottunut) ja siksi viimeiset 120 metriä olivat taaperrosta, oikeastaan jo 180 metrin jälkeen: ehkä kovin maitohappokylpy, jonka olen ottanut ikiurheilijana.
Lisää lämpimiä päiviä ja kovempi vauhtisia vetoja!


PS. Kilpailun jälkeen Trattoria Sorrento oli matkan varrella; onneksi vaimoväki oli tehnyt pöytävarauksen, koska muutoin emme olisi mahtuneet sisään; ruoka oli loistavaa ja edullisesti hinnoiteltu; ei jälkeäkään fine dining-hömpästä!

Kilpailla vaiko harjoitella?

Kolea kevätsää ei ota väistyäkseen ikiurheilijoiden kilpailukauden alkaessa. Viime aikoina olen juossut vauhtivedot sisällä ja hitaammat ulkona, jossa käsineet ovat olleet tarpeen aivan eilispäivään asti.

Ensi sunnuntaina ovat Nummelan kilpailut, mutta sääennuste ei lupaa varsinaista pikajuoksukeliä, jona pidän vähintään 16⁰. Kylmässä säässä ei saa kunnon tulosta ja loukkaantumisriski kasvaa joko itse kilpailuissa tai seuraavan viikon harjoituksissa.

Kun ylihuomiselle eli perjantaille on luvassa lämpimämpää, Helsinkiin jopa 18⁰, ajattelin harjoitella silloin ja jättää kilpailemisen väliin sunnuntaina. Tähtäinhän on elokuun MM-kilpailuissa Lyonissa. Kilpailujen tuomaa kovuutta tarvitsen, mutta nimenomaan hallikisojen vauhtia nopeampia kilpailuja.

Penikkatauti liestynyt

Säärien etuosat kipeytyivät, penikkatauti, viime kuun puolivälissä juostuani Vantaanjoen rannan poluilla hölkkävetoja. Vaikka vauhti ei ollutkaan ulkona tehdyiksi vedoiksi maksimaalista, vaan rentoa 3/4 tai 4/5 -vauhtista, tulee yhden runsaan tunnin kestoisen harjoituksen aikana kuitenkin 150 - 300 metrin vetoja yhteensä noin 1,5 kilometriä. Lisäksi juoksen aerobisia alku- ja loppuverryttelyvetoja noin kaksi kilometriä ja välissä palauttavaa kävelyä pari kilometriä. Kun kuivuneet kivituhkapolut eivät olleet kimmoisia, jokaisella juoksuaskeleella tärskähti. Vastaavaa koen joka vuosi joko alkukeväästä tai loppukesästä.

Penikkatauti hellittää, kun hellittää tai muutta harjoittelua. Yleensähän sitä ei tahdo uskoa. Nytkin tulin tehneeksi konkkaus- ja loikkaharjoituksia, kun penikkatauti oli hieman hellittänyt ensimmäisen viikon jälkeen. Mutta seurauksena oli entistä kipeämmät sääret.

Eilinen plyometrinen harjoitus lähtöharjoitusten päälle Eltsun putkessa ei enää tunnu säärissä, vaan niissä lihaksissa joita lähdössä tarvitsee. Toivottavasti säät lämpenevät niin että täysvauhtista pikajuoksuharjoittelua uskaltaa tehdä ulkoradoilla.

Takkuista

Tänään pyyhälsin ensimmäistä kertaa lähes viiteen viikkoon täyttä vauhtia. Juoksu tuntui takkuiselta, vaikka viime vuonna vapunaattona juoksin satasen lentävällä lähdöllä vain kymmenyksen nopeammin.

Huhtikuussa juoksin joka toinen päivä, joista noin puolet ulkona. Kuivuus ja kovat tuulet olivat kovetttaneet kivituhkapolut kivenkoviksi ennen tämän viikon sateita. Siksi ulkona ei voinut pitää täyttä vauhtia vaan teinkin lähinnä mäkivetoja. Kova alusta teki myös pohkeet ja säärten etuosat kipeiksi, penikkatauti siis, mikä esti konkkaukset ja loikat vielä tänäänkin.

Täytynee jatkossa harkita verryttelypäivien lisäämistä varsinaisten harjoittelupäivien lomaan, onhan lähellä tekonurmi, jossa on yleensä koululaisia suhteellisen vähän ennen puolta päivää. Kolme tai neljä edestakaista 2/3 -vauhtista vetoa kulmasta kulmaan ja venyttelyt päälle pitänee lantion paremmin auki kuin nyt välipäivien mennessä istumiseen ja makailuun, jos ei ole puutarhatöitä.

Pettymys

Mikä meni pieleen EM-hallien 200 metrillä Toruńissa, kun loppukilpailun aika jäi lähes sekunnin alkuerää huonommaksi? Alkuerän aika oli toiseksi paras halliaikani ikiurheilijana.

Järjestäjillä oli verkkosivuillaan myynnissä kuvia, joissa oli mukana myös M70 –sarjan loppukilpailusta kaksi kuvaa loppusuoralle tulosta. En irvistänyt, mutta suuni oli supussa eivätkä leuat olleet auki, mikä Bud Winterin mukaan on merkki yliyrittämisestä. Olin myös ajautunut radan ulkoreunaan, mikä myös osoittaa, että olin kiristänyt kaarteen lopussa, kun sisemmiltä radoilta Novell ja Isaksson ilmestyivät näkyviin.

Oli myös kaksi kuvaa 200 metrin alkuerämme lopusta. Siinä katselin kelloa leukaperät rentoina, koska vihdoin nähtyäni ajan, saatoin lasketella lopun. Joka tapauksessa juoksin alkuerässä tarpeettoman kovaa yli sekunnin verran; ei ollut oikein käsitystä vauhdista, koska Jyväskylän SM-hallien 200 metriäkin oli mennyt pieleen iskiaksen takia, kun en ottanut silloin kiputabletteja.

Myös SM-kisoja ennen viidet yli 95 prosentin vauhdilla juostaviksi tarkoitetut harjoitukset oli pakko korvata alle 90 prosentin vauhdein, kerran jopa pelkällä kävelyllä. Mutta eiköhän viime kesän jääminen kilpailujen osalta kuntoutusluonteisiksi, ollut pääsyy siihen, että kaksi kilpailua samana päivänä oli liikaa.

Yön yli nukkumisen jälkeen 200 metriä kulki taas viestissä erinomaisesti; edellisillan kaltaisesta sammumisesta lopussa ei ollut tietoakaan, vaan vaihto meni jopa päälle.

Räjähtävää voimaa

Ikiurheilijana kymmenyksen ajanparannus on yhtä tiukassa kuin nuorena 50 vuotta sitten. EM-hallit menivät osaltani hieman yli odotusten sen suhteen, että pääsin kaikilla matkoilla, 60 m, 200 m ja 400 m loppukilpailuihin ja että voitimme viestin.

60 metrin lähtö osoittaa, että päästäkseni muiden mukana telineistä tarvitsen selvästi enemmän räjähtävää voimaa, mistä johtuen nousen myös pystyyn varsin aikaisin. Voiman hankintani on perustunut etupäässä hyppelyihin, loikkiin ja konkkauksiin, plio- eli plyometriaan.

Menneen syksyn ja talven aikana en muistaakseni kertaakaan tehnyt kyykkyjä painojen kanssa, mitä yleensä pidetään parhaimpana keinona lähdön kannalta. Silloin tällöin olen käyttänyt jalkaprässiä, mutta en suinkaan säännöllisesti joka viikko. Hyppelytkin tekevät säärten etupuolet helposti kipeiksi, minkä vuoksi niitä ei voi joka viikko tehdä edes kahtena päivänä.

Lähtöharjoittelu sinänsä vahvistaa lähdön kannalta juuri oikeita lihaksia. Tiistain ajatukseni oli tehdä eilen perjantaina kiihdytys- ja lähtöharjoituksia. Mutta muu ohjelma tuo usein yllätyksiä. Torstaista tulikin takkapuiden pilkkomispäivä, koska puunkaatajalle sopi tulla pari viikkoa suunniteltua aikaisemmin. Pölkkyjen halkominen ja pilkkominen oli eräänlaista kokovartalon voimaharjoittelua ja kannaltani varsin kovaa.

Sen jälkeen perjantaina ei ollut mitään mieltä juosta täydellä vauhdilla, vaan lähinnä 400 metrin lähtövauhtia muistuttavia 40 - 50 metrin vetoja. Oikeastaan tarve olisi ollut samanlaisille aerobisen ja anaerobisen rajamailla tehdyille hölkkävedoille, joita tein keskiviikkona.

Torstaiaamuna lihaksisto tuntui jo kohtuullisen herkältä, valmiilta lähtöharjoituksiin. Lämpöäkin eli ulkoharjoittelukeliä povataan ensi viikon alkuun.

Palautuminen

Viikko kilpaillen EM-halleissa - yhteensä seitsemän lähtöä, joista vain 400 metrin alkuerä oli helppo - verotti enemmän henkistä kuin fyysistä kapasiteettia. Palautunut olen mielestäni vasta siinä vaiheessa, kun mieli tekee lähtöharjoituksiin.

Ajattelin käyttää huhtikuun etupäässä koko vartalon lihaskunnon vahvistamiseen sekä juosta noin ¾ -vauhdilla vetoja ulkona ja hieman nopeammin sisällä, että nopeusominaisuudet säilyisivät.

Juoksu onkin maittanut kolmasti viikossa, mutta sen sijaan leuanvedot, punnerrukset sekä selkä- ja vatsalihasten vahvistaminen on ollut vastenmielisintä ja siksi jääneet yrityksiksi. Jopa mäkivedot ovat olleet mieluisampia ja vähemmän harjoittelulta tuntuvia kuin vatsalihasliikkeet.

Mäkivedot ovat voimaharjoittelua jaloille kuten konkkaukset, joita tein eilen kahden noin 95 prosenttisella vauhdilla juostun 120 – 150 metrin vedon jälkeen.

Tänään on lepopäivä ja huomenna keskiviikkona pitäisi olla mainio sää juosta Vantaan joen rannassa 100 – 300 metrin vetoja aerobisen ja anaerobisen vauhdin rajamailla. Perjantaina toivottavasti olen jo kiihdytys- ja lähtöharjoituskunnossa.