Säärien etuosat kipeytyivät, penikkatauti, viime kuun puolivälissä juostuani Vantaanjoen rannan poluilla hölkkävetoja. Vaikka vauhti ei ollutkaan ulkona tehdyiksi vedoiksi maksimaalista, vaan rentoa 3/4 tai 4/5 -vauhtista, tulee yhden runsaan tunnin kestoisen harjoituksen aikana kuitenkin 150 - 300 metrin vetoja yhteensä noin 1,5 kilometriä. Lisäksi juoksen aerobisia alku- ja loppuverryttelyvetoja noin kaksi kilometriä ja välissä palauttavaa kävelyä pari kilometriä. Kun kuivuneet kivituhkapolut eivät olleet kimmoisia, jokaisella juoksuaskeleella tärskähti. Vastaavaa koen joka vuosi joko alkukeväästä tai loppukesästä.
Penikkatauti hellittää, kun hellittää tai muutta harjoittelua. Yleensähän sitä ei tahdo uskoa. Nytkin tulin tehneeksi konkkaus- ja loikkaharjoituksia, kun penikkatauti oli hieman hellittänyt ensimmäisen viikon jälkeen. Mutta seurauksena oli entistä kipeämmät sääret.
Eilinen plyometrinen harjoitus lähtöharjoitusten päälle Eltsun putkessa ei enää tunnu säärissä, vaan niissä lihaksissa joita lähdössä tarvitsee. Toivottavasti säät lämpenevät niin että täysvauhtista pikajuoksuharjoittelua uskaltaa tehdä ulkoradoilla.
Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle penikkatauti. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit
Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle penikkatauti. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Penikkatauti liestynyt
Tunnisteet:
penikkatauti,
pikajuoksuharjoittelu,
plyometria
tiistai 3. marraskuuta 2015
Penikkatauti ja juoksuasento
Penikkatauti
ja sen aiheuttajat olivat usein aiheinani viime keväänä ja kesänä. Muistelin alkusyksystä,
että enhän kokenut säärikipua kilpailuissa; vain ennen kilpailuja
avausvedoissa, näin myös Lyonissa.
Noin kuukausi sitten kävelin Vantaanjoen varrella, mutta juoksin myös hölkkävetoja
yhteensä noin kilometrin verran. Sääret olivat illalla kipeät. Kolme päivää
aikaisemmin olin tehnyt Ogelin kentällä harjoituksen, joka vastasi lämmittelyä
ennen 100 metrin kilpailua päätyen lentävään 30 metriin ja yhteen täysvauhtiseen
pystylähtöön: ei säärikipua illalla eikä seuraavana päivänä.
Siis kilpailuvauhtisessa juoksussa en huomaa säärikipua jälkeenpäinkään,
mutta rennoissa 75 - 85 prosenttisissa lämmittelyvedoissa säärikipua on jo ennen jarrutustakin.
Kilpailuvauhdissa
askel on korkeampi ja ilmeisesti lyhempi, jolloin päkiä tulee maahan lähempänä
painopistettä.
Lämmittelyvedoissa ja treenivedoissa tossuilla lienee matala, ylipitkä askel,
jolloin joka askeleella tulee jarrutusta: tärskähdys on kovempi. Lämmittelyalueena
on kilpailuissa usein tekonurmi, jossa jalkapallokentän keskikohta on reunoja
ylempänä. Siksi lämmittelyvedot tehdään aina joko ala- tai ylämäkeen.
Hölkkävedoissa Vantaan joen varrella juoksen aluksi kohti
Vanhankaupungin koskea myötämäkeä, joka edelleen
pidentää askelta, ja kun päkiällä tullaan alas, tärskähdys on kovempi kuin
tasaisella. Siksi peruskunnon kohotusjuoksuiksi tarkoitetut harjoituspäivät olivat jo viime
vuoden syksyllä ongelmallisimmat, mutta erityisesti viime keväänä.
Tänä syksynä
olenkin voittopuolisesti kävellyt Vantaan rannassa ja juossut 90 prosenttiset vedot
Itsenäisyyden puiston loivassa ylämäessä, jonka kivituhkapolut ovat yleensä aina
kimmoisia.
9/10 –vauhdissa juoksuasento on jo lähes sama kuin kilpailuissa, ja siksi
säärikipu ei ilmaannu. Penikkataudin loitolla pitämisessäkin pätee:
juoksuasento, juoksuasento, juoksuasento
JK. Alex Hutchinson kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin juoksuasennosta pitkän matkan juoksussa.
Tunnisteet:
alamäkijuoksu,
Alex Hutchinson,
juoksuasento,
penikkatauti,
säärikipu
lauantai 29. huhtikuuta 2017
Krempat
”Jos ei ole
mitään urheilua haittaavaa vaivaa, et ole 70”, ikiurheilijoiden keskuudessa kiertävän
kokemusperäisen viisauden mukaan. Kestokrempat, jotka uusiutuvat tavan takaa,
ovat minulla
a) takareisiongelmat,
pahimmillaan revähdykset
b) iskias-sukuiset
ongelmat
c) alaselän
ongelmat
d) lähentäjälihasten
ongelmat,
e) penikkatauti ja
f) akillesjänne-
ja pohjeongelmat
joista neljä
ensimmäistä ja vastaavasti kaksi viimeistä lienevät sukua toisilleen
Koreassa
ongelma tuli iskiaksesta kahtena viime päivänä. Lämmittelytilassa jouduin jarruttelemaan
jatkuvasti. Lopulta lauantaina viestin alkulämmittelyssä jo hitaassakin
vauhdissa päkiäjuoksu aiheutti polttavan kivun oikean lonkan yläosassa ja
kaikkein kovimmin jarruttaessa. Siksi otin parasetamolia, että kykenin juoksemaan
Mutta toisinaan
viime kesänä ja sen jälkeen iskias on ilmaantunut varsin harmittomissa
tilanteissa: sienessä mättäikössä kävellessä, kumartuessa ottaakseni kassista
jotakin, taaksepäisessä kuperkeikassa yrittäessäni ulottaa jalkateriä maahan, tehdessäni
jonkun alkulämmittelypyörityksen liian aikaisessa vaiheessa, mutta yleisimmin se
ilmaantuu, kun istun kirjoittamassa tietokoneen ääressä ja nousen
Kuluneen viikon ongelma
oli jälleen oikea
takareisi: lähdin noin 5/6 –vauhtia lentävälle sataselle Liikuntamyllyssä,
mutta kaarteen alussa juoksu oli keskeytettävä; edellinen hälytys oli
pääsiäislauantaina ja sitä edellinen tammikuussa
Penikkatauti on
sen sijaan hallikautena pysynyt loitolla, kun olen välttänyt konkissa
ja hypyissä päkiälle laskeutumista. Olen siis yrittänyt aina konkata
mahdollisimman pitkälle, jolloin tulen alas hieman kantapää edellä. Jalkojen voimatasot
säilyisivät kyllä paremmin, jos en yrittäisi maksimaalista pituutta vaan mahdollisimman
korkealle
Tunnisteet:
iskias,
penikkatauti,
plyometria,
takareisiongelma
torstai 4. helmikuuta 2016
Harjoittelemattomuus ei ole herkistelyä
Surkeita tuloksia tein Kunto-Pirkkojen harjoituskilpailuissa: 9,32 ja
30,59. Vaikka edellisviikolla Teneriffalla kävin kahdesti pikajuoksijoiden talvipyhätössä juosten 100 ja 200 metrin täysvauhtiset, keskirasittavuustason
harjoitukset.
Mutta kunto rähjääntyy reissussa:
istumista, istumista ja makoilua; matkan jälkeenkin luin matkakirjat loppuun. Viimeisen harjoituksen ja kilpailun väliin
jäi kuusi päivää ilman harjoitusta, kun normaalioloissa olisin tehnyt kaksi
herkistelyluontoista.
Yleensä olen ikiurheilijana mielestäni
onnistunut parhaiten juuri herkistelyssä. Paitsi talven 2015 SM-halleihin
valmistautumista haittasi iskias ja
kesän 2015 SM-kisoja penikkatauti.
Iskiaksen hellitettyä siedettäväksi pääsin
kuitenkin kohtuulliseen kuntoon EM-halleissa: loppukilpailupaikka joka
matkalla; hopeaa
400 metrillä vaikka aika ei juurikaan parantunut tammikuun 2015 lopusta; viestissä
kultaa ja 200 metrin
alkuerässä vuoden parhaani 29,47i rennosti lasketellen.
Kalenterin mukaan juoksin viime vuonna
SM-hallien ja EM-hallien välisenä tasan kahden viikon jaksona kolmasti viikossa
ja kerran viikossa oli jonkinasteinen kuntosalikäynti; siis yhteensä kahdeksan harjoitusta
14:ssä päivässä! Juoksuharjoitus on käsittänyt 50 minuutin alkulämmittelyn
jälkeen vain yhden täysvauhtisen vedon. Ennen Lyonin MM-kisoja olen itse asiassa
harjoitellut harvemmin kuin ennen EM-halleja.
Mitä opiksi? Laiskottelu tai
juoksemattomuus ei ole herkistelyä vaan harjoittelemattomuutta (detraining). Herkistellessä pitää olla
piikkarit jalassa ja juosta täysillä, mielellään ylinopeutta jos on tehnyt sitä
aikaisemminkin; viimeisen viikon aikana pitää vain välttää kaiken sellaisen uuden ja
oudon tekemistä, mitä ei ole tehnyt viimeisen kuukauden aikana, kuten
alamäkijuoksua, jotta lihakset eivät kipeydy. Vasta viimeisessä harjoituksessa, päivän tai kaksi ennen
kilpailua, juoksen noin 95 prosenttista nopeutta, kesällä yleensä suoranmitan parin telinelähdön lisäksi.
Tunnisteet:
detraining,
harjoittelemattomuus,
herkistely,
pikajuoksu
maanantai 27. heinäkuuta 2015
Plyometrisen voimanhankinnan paradoksi
Penikkatauti, josta kirjoitin 30.4.2015 ja 6.5.2015, ei liene varsinaista penikkatautia säären sisäpuolen lihaskiinnityksissä sääriluuhun eli sotamiehen marssimurtumaa.
Ikiurheilijana kipu
säärten etupuolella ja ulkosyrjissä on kuitenkin ollut seuranani koko ajan,
siitä lähtien kun aloitin harjoittelun Lahden MM-kisojen innoittamana syksyllä
2009. Sen koen jokaisen rataharjoituksen jälkeen: nykyajan mondot, tartanit ja
rekortanit eivät murru urheilijan alla kuten vanhan ajan hiili- ja
tiilimurskat; nyt juoksijoiden jalkojen on joustettava tai murruttava.
Esimerkiksi toissa
päivänä juoksin Pukinmäen kentällä kovassa myötätuulessa kahdesti etukaarteen
ja takasuoran alun; kipu tuntui säärissä jo alkulämmittelyn lopun
vauhtivedoissa piikkareilla. Kipu on hallittavissa, kun se alkaa selvästi
poistua noin vuorokauden kuluttua; kahden vuorokauden kuluttua voi taas tehdä
hitaampivauhtisia vetoja. Alustan pitää silloin kuitenkin olla kimmoisan, jotta
säärikipu ei voimistu.
Säärikivun saa
aivan varmasti juoksemalla kevyttä hölkkääkin 5 – 10 cm:n lumessa tai vain
kävelemällä löysässä hiekassa etelän rannoilla.
Toinen säärten
etuosan kipua aiheuttava harjoittelumuoto ovat erilaiset plyometriset harjoitukset,
erityisesti voimakkaasti eteenpäin suuntautuvat hypyt, joissa laskeudun päkiälle enkä koko
jalkaterälle.
Selasin
kalenteriani vuodelta 2013
ja tältä
keväältä ja niiden konkkaus- ja hyppelymerkintöjä. Olen yleensä kirjannut
kalenteriin joko ”konkkaus” tai ”hyppelyt”, jos olen tehnyt nopeusharjoituksen
jälkeen noin 15 - 20 terävää konkkaa, loikkaa tai hyppyä. Tosinaan merkintä on
vain ”kevyt konkkaus”, jolloin ilmeisesti en ole kyennyt täystehoisiin loikkiin
tai niiden määrä on jäänyt vähäisemmäksi, ehkä 10 – 15 kpl.
Yllätys, yllätys,
ajanjaksolla 1.4 – 20.7.2013 tällaisia merkintöjä on vain neljä kpl eli kerran
kuukaudessa, mutta 1.4 – 20.7.2015 kokonaista 12 kpl eli kerran viikossa; talvikuukausina
1.12 – 31.3 on molempina vuosina yhtä monta eli 15 plyometrista harjoitusta,
siis noin kerran viikossa.
Se, että 2013 on
vain neljä plyometrista harjoitusta keväällä ja alkukesästä, ei merkitse sitä,
ettenkö tuolloinkin olisi hypännyt pari kertaa matalan aidan yli tai paikallaan
ilmaan nopeusharjoituksen jälkeen, mutta määrä on vain jäänyt niin vähäiseksi,
etten ole kirjannut sitä kalenteriin. Syy on ollut juuri siinä, ettei ole
kannattanut hyppiä tai loikkia enempää säärikivun vuoksi.
Tänä keväänä on ollut
päähänpinttymä loikkia ja
hypellä, vaikka säärten etuosan kipu on uusiutunut ja ylittänyt kynnyksen,
joka haittaa täysvauhtisia vetoja - koska koleuskaan ei ole suosinut
täysvauhtista pikajuoksua. Ehkä tänä keväänä olen myös yrittänyt konkissa ja
hypyissä laskeutua nimenomaan päkiälle, koska pikajuoksussakin tullaan
päkiälle.
Tämän kesän tulosten vertailu kesään 2013 näyttääkin tuottavan plyometrisen
harjoittelun paradoksin: ikiurheilijan yritys hankkia sen avulla jäntereisiin pikajuoksunomaista voimaa on nimenomaan
vienyt niistä voiman pois lisääntyneen säärikivun vuoksi!
Tunnisteet:
hiilimurska,
mondo,
penikkatauti,
pikajuoksuharjoittelu,
plyometria,
rekortan,
säärikipu,
tiilimurska
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
Kuluttavien 200 ja 400 metrin anaerobisten vetojen tuho
Toissapäiväinen kirjoitus syntyi, kun tokaisin 5000 metrin kävelyn M75 kultamitalistille Martti Valoselle: ”nyt meni 400 m melkein viisi sekuntia hitaammin kuin kaksi vuotta sitten, jolloin hiihdin lähes 300 km, mutta viime talvena olin suksilla vain kerran”.
Lähetin kirjoituksesta linkin Jorma Manniselle, joka voitti 60:nen Suomen mestaruutensa viime
lauantaina 200 metrillä. Ajatushautomo JM vastasikin nopeasti pitkään ja seikkaperäisesti,
mm: ”harjoituskertojen mukaan olet heikommalla pohjalla tehnyt 2015 keväällä
jopa enemmän 200 - 400 palvelevia harjoitteita kuin 2013. Mielenkiintoista
olisi tietää vetojen vauhtitasoista kumpanakin vuonna. Penikkatauti on
vaikuttanut aerobisen pohjan vajeeseen, mutta todennäköisesti myös kilpailuihin
valmistavan kauden vetoharjoitusten laatuun/tehoon”.
Totta. Tilastoni
sisältävät myös kilpailut: vuoden 2013 osalta vain SM-hallit, mutta 2015
SM-hallien lisäksi myös kuluttavan
viikon EM-halleissa; ks. huhtikuun 2015
kirjoitukset. Tästä syystä samojen kuukausien vertailu 2013 ja 2015
toissapäiväisen kirjoitukseni tapaan ei ole mielekäs; vuodelta 2015 pitäisi
mieluumminkin valita jakso 1.4 – 31.7.2015.
Mutta Nummelan
kilpailuissa 26.5.2013 juoksin 100 m aikaan 14,08 ja 400 m 66,35. Tämän kevään harjoitus-
ja kilpailuhistoriaa EM-hallien ja viikonlopun SM-kisojen välillä pitää siis
verrata kevään 2013 harjoituksiin SM-hallien ja Nummelan kilpailujen välillä.
Kevään harjoittelu
on tapahtunut juuri niin kuin JM epäili: kuluttavia 200 ja 400
metrin anaerobisia vetoja vuotta 2013 heikommalla aerobisella pohjalla. Siksi tehovetojen
(yli 95 prosentin yrityksillä matkan ennätyksestä) vauhti on jäänyt hitaammaksi kuin kaksi vuotta
sitten. Itse olen pitänyt syynä sään koleutta; penikkataudin pahentumista olen
luonnollisesti varonut kaikissa harjoituksissa.
Tänä keväänä kuntoperustan
vahvistaminen jäi vain huhtikuuksi eli noin kolme viikkoa lyhemmäksi kuin 2013.
Kun vuoden 2013 pääharjoittelu tapahtui aerobisen ja
anaerobisen alueen rajamailla, huhtikuussa 2015 juoksin vain neljä harjoitusta
17:sta vastaavalla alueella. Alaktisia harjoituskertoja oli viisi ja
anaerobisia kahdeksan, joista yksi oli täysvahtinen an100 ja toinenkin 95
prosenttinen.
Muut kuusi anaerobista
harjoitusta koostuivat mäkivedoista, joita teen kolmessa eri kaltevuuskulman mäessä.
Nopeudet vaihtelevat tavattomasti. Vetojen kesto on ollut 30 – 45 s ja
toistoja/sarjoja tyypillisesti 2 x 2. Kahdessa raskaimmassa huippusyke nousi
vallan 94 prosenttiin maksimisykkeestäni. Mäkivetopainotteinen huhtikuu (yksi
lisää toukokuun alussa) johtui siitä, että konkkaukset, loikat
ja hyppelyt jäivät vähiin tai vain alkulämmittelyn luonteisiksi.
Toukokuun 2015 kolmen
ensimmäisen viikon harjoittelu on lähes yksinomaan anaerobista, kun vuoden 2013
kokemuksiin perustuen jakson olisi pitänyt vielä olla aerobisvoittoisen.
Ennen 2015 SM-kisojen
400 metriä kilpailin kahdesti (Kuopion Reipas ja HKV) ja niitä ennen yksi rataharjoitus
Liikuntamyllyssä puolitoista kuukautta ennen SM-kisoja. Mutta vuonna 2013 en tehnyt
yhtäkään 400 metrin rataharjoitusta (event running) ennen Nummelan kisoja; niiden sijasta kolme mäkivetoharjoitusta huhti-toukokuussa ajoittuivat samoin.
Ensimmäisen täysvauhtisen
200 m juoksin tänä vuonna viisi viikkoa ennen SM-kisoja (aika 30,7), mutta vuonna
2013 vain viikkoa ennen Nummelan kisoja (29,8 väliaikana 250 metrin
vedossa).
Tunnisteet:
400 metrin harjoittelu,
aerobinen,
Ajatushautomo JM,
alaktinen,
anaerobinen,
ikiurheilija,
ikiurheilu,
Jorma Manninen,
Martti Valonen,
mäkivetoharjoittelu,
penikkatauti,
plyometria
sunnuntai 22. toukokuuta 2016
Kilpailukauden avaus Hiekkaharjussa
Kesäkausi alkoi KU-58:n järjestämillä Aktia-ikiurheilukisoilla, Viime vuoteen verrattuna tuloskunto oli nyt selvästi parempi, koska satasella juoksu jumiintui vasta viimeisellä 15 metrillä, aika 14,49, ja 400 m sujui lähes kolme sekuntia nopeammin aikaan 1.07,70.
400:lla metrillä parhaimman tuloksen juoksi ikäluokassa M65 Reijo Vauhkonen MuurY 60,44 parantaen Unto Mattsonin Suomen ennätystä yli sekunnilla. Aika on kansainvälistä huippuluokkaa.
Tämän vuoden harjoittelu huhti- ja toukokuussa on sujunut juoksuharjoitusten osalta käytännössä samoin kuin viime vuonna. Ainoa ero on ollut se, että penikkatauti ei ole vaivannut tänä vuonna.
Voimaharjoitusten osalta olen tämän vuoden EM-hallien jälkeen selkeämmin erottanut maksimivoiman hankintajakson (vajaa kolme viikkoa) peruskuntojaksolla, lihasmassan kasvatusjakson (vajaa kolme viikkoa) ja nopeusvoiman hankkimisjakson (menossa). Aikaisempina vuosina voimaharjoitteluni on enemmänkin ollut kokovartalon voimanhankintaa, sitäkin yleensä suhteellisen vähän, ja kilpailujen lähestyessä nopeusvoiman hankintaa hyppelyjen, konkkausten ja loikkien muodossa.
Lisäys 28.5.16: HKV:n kansallisissa tänään sää oli kolea 14°, pilvinen ja kova tuuli puuskissa, vieläpä vastainen loppukaarteessa: 400 m 1.09,22; Hiekkaharjussa oli 20° ja aurinkoa, tuulta vähemmän mutta sielläkin loppukaarteessa vastainen
400:lla metrillä parhaimman tuloksen juoksi ikäluokassa M65 Reijo Vauhkonen MuurY 60,44 parantaen Unto Mattsonin Suomen ennätystä yli sekunnilla. Aika on kansainvälistä huippuluokkaa.
Tämän vuoden harjoittelu huhti- ja toukokuussa on sujunut juoksuharjoitusten osalta käytännössä samoin kuin viime vuonna. Ainoa ero on ollut se, että penikkatauti ei ole vaivannut tänä vuonna.
Voimaharjoitusten osalta olen tämän vuoden EM-hallien jälkeen selkeämmin erottanut maksimivoiman hankintajakson (vajaa kolme viikkoa) peruskuntojaksolla, lihasmassan kasvatusjakson (vajaa kolme viikkoa) ja nopeusvoiman hankkimisjakson (menossa). Aikaisempina vuosina voimaharjoitteluni on enemmänkin ollut kokovartalon voimanhankintaa, sitäkin yleensä suhteellisen vähän, ja kilpailujen lähestyessä nopeusvoiman hankintaa hyppelyjen, konkkausten ja loikkien muodossa.
Lisäys 28.5.16: HKV:n kansallisissa tänään sää oli kolea 14°, pilvinen ja kova tuuli puuskissa, vieläpä vastainen loppukaarteessa: 400 m 1.09,22; Hiekkaharjussa oli 20° ja aurinkoa, tuulta vähemmän mutta sielläkin loppukaarteessa vastainen
Tunnisteet:
Aikuisurheilu,
harjoittelun jaksotus,
ikiurheilu,
kokovartalon lihaskuntoharjoittelu,
KU-58,
läskitön lihasmassa,
maksimivoima,
nopeusvoima,
Reijo Vauhkonen
torstai 30. huhtikuuta 2015
Takkuista
Tänään pyyhälsin ensimmäistä kertaa lähes viiteen viikkoon täyttä vauhtia. Juoksu tuntui takkuiselta, vaikka viime vuonna vapunaattona juoksin satasen lentävällä lähdöllä vain kymmenyksen nopeammin.
Huhtikuussa juoksin joka toinen päivä, joista noin puolet ulkona. Kuivuus ja kovat tuulet olivat kovetttaneet kivituhkapolut kivenkoviksi ennen tämän viikon sateita. Siksi ulkona ei voinut pitää täyttä vauhtia vaan teinkin lähinnä mäkivetoja. Kova alusta teki myös pohkeet ja säärten etuosat kipeiksi, penikkatauti siis, mikä esti konkkaukset ja loikat vielä tänäänkin.
Täytynee jatkossa harkita verryttelypäivien lisäämistä varsinaisten harjoittelupäivien lomaan, onhan lähellä tekonurmi, jossa on yleensä koululaisia suhteellisen vähän ennen puolta päivää. Kolme tai neljä edestakaista 2/3 -vauhtista vetoa kulmasta kulmaan ja venyttelyt päälle pitänee lantion paremmin auki kuin nyt välipäivien mennessä istumiseen ja makailuun, jos ei ole puutarhatöitä.
Huhtikuussa juoksin joka toinen päivä, joista noin puolet ulkona. Kuivuus ja kovat tuulet olivat kovetttaneet kivituhkapolut kivenkoviksi ennen tämän viikon sateita. Siksi ulkona ei voinut pitää täyttä vauhtia vaan teinkin lähinnä mäkivetoja. Kova alusta teki myös pohkeet ja säärten etuosat kipeiksi, penikkatauti siis, mikä esti konkkaukset ja loikat vielä tänäänkin.
Täytynee jatkossa harkita verryttelypäivien lisäämistä varsinaisten harjoittelupäivien lomaan, onhan lähellä tekonurmi, jossa on yleensä koululaisia suhteellisen vähän ennen puolta päivää. Kolme tai neljä edestakaista 2/3 -vauhtista vetoa kulmasta kulmaan ja venyttelyt päälle pitänee lantion paremmin auki kuin nyt välipäivien mennessä istumiseen ja makailuun, jos ei ole puutarhatöitä.
Tunnisteet:
penikkatauti,
pikajuoksuharjoittelu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)