Penikkatauti, josta kirjoitin 30.4.2015 ja 6.5.2015, ei liene varsinaista penikkatautia säären sisäpuolen lihaskiinnityksissä sääriluuhun eli sotamiehen marssimurtumaa.
Ikiurheilijana kipu
säärten etupuolella ja ulkosyrjissä on kuitenkin ollut seuranani koko ajan,
siitä lähtien kun aloitin harjoittelun Lahden MM-kisojen innoittamana syksyllä
2009. Sen koen jokaisen rataharjoituksen jälkeen: nykyajan mondot, tartanit ja
rekortanit eivät murru urheilijan alla kuten vanhan ajan hiili- ja
tiilimurskat; nyt juoksijoiden jalkojen on joustettava tai murruttava.
Esimerkiksi toissa
päivänä juoksin Pukinmäen kentällä kovassa myötätuulessa kahdesti etukaarteen
ja takasuoran alun; kipu tuntui säärissä jo alkulämmittelyn lopun
vauhtivedoissa piikkareilla. Kipu on hallittavissa, kun se alkaa selvästi
poistua noin vuorokauden kuluttua; kahden vuorokauden kuluttua voi taas tehdä
hitaampivauhtisia vetoja. Alustan pitää silloin kuitenkin olla kimmoisan, jotta
säärikipu ei voimistu.
Säärikivun saa
aivan varmasti juoksemalla kevyttä hölkkääkin 5 – 10 cm:n lumessa tai vain
kävelemällä löysässä hiekassa etelän rannoilla.
Toinen säärten
etuosan kipua aiheuttava harjoittelumuoto ovat erilaiset plyometriset harjoitukset,
erityisesti voimakkaasti eteenpäin suuntautuvat hypyt, joissa laskeudun päkiälle enkä koko
jalkaterälle.
Selasin
kalenteriani vuodelta 2013
ja tältä
keväältä ja niiden konkkaus- ja hyppelymerkintöjä. Olen yleensä kirjannut
kalenteriin joko ”konkkaus” tai ”hyppelyt”, jos olen tehnyt nopeusharjoituksen
jälkeen noin 15 - 20 terävää konkkaa, loikkaa tai hyppyä. Tosinaan merkintä on
vain ”kevyt konkkaus”, jolloin ilmeisesti en ole kyennyt täystehoisiin loikkiin
tai niiden määrä on jäänyt vähäisemmäksi, ehkä 10 – 15 kpl.
Yllätys, yllätys,
ajanjaksolla 1.4 – 20.7.2013 tällaisia merkintöjä on vain neljä kpl eli kerran
kuukaudessa, mutta 1.4 – 20.7.2015 kokonaista 12 kpl eli kerran viikossa; talvikuukausina
1.12 – 31.3 on molempina vuosina yhtä monta eli 15 plyometrista harjoitusta,
siis noin kerran viikossa.
Se, että 2013 on
vain neljä plyometrista harjoitusta keväällä ja alkukesästä, ei merkitse sitä,
ettenkö tuolloinkin olisi hypännyt pari kertaa matalan aidan yli tai paikallaan
ilmaan nopeusharjoituksen jälkeen, mutta määrä on vain jäänyt niin vähäiseksi,
etten ole kirjannut sitä kalenteriin. Syy on ollut juuri siinä, ettei ole
kannattanut hyppiä tai loikkia enempää säärikivun vuoksi.
Tänä keväänä on ollut
päähänpinttymä loikkia ja
hypellä, vaikka säärten etuosan kipu on uusiutunut ja ylittänyt kynnyksen,
joka haittaa täysvauhtisia vetoja - koska koleuskaan ei ole suosinut
täysvauhtista pikajuoksua. Ehkä tänä keväänä olen myös yrittänyt konkissa ja
hypyissä laskeutua nimenomaan päkiälle, koska pikajuoksussakin tullaan
päkiälle.
Tämän kesän tulosten vertailu kesään 2013 näyttääkin tuottavan plyometrisen
harjoittelun paradoksin: ikiurheilijan yritys hankkia sen avulla jäntereisiin pikajuoksunomaista voimaa on nimenomaan
vienyt niistä voiman pois lisääntyneen säärikivun vuoksi!
