Ikiurheilijoiden Eläintarha

Ikiurheilijat kisaavat Suomen mestaruuksista ensi viikonloppuna Eläintarhan yleisurheilukentällä. Helsingin Kisa-Veikkojen laatujärjestelyt ovat saaneet säänennustajatkin povaamaan kohtalaista lämpöä, ettei tarvinne juosta pitkissä talvitrikoissa.

Myös tuuliennuste lupaa vain heikkoa vasta- tai sivutuulta loppusuoralla ja kaarteessa. Parhaimmassa tapauksessa 200 metrillä juostaan virallisesti nollatuulissa, mutta käytännössä kaarteessa on vastatuulta pari metriä sekunnissa.

Lämpöä tarvittaisiin erityisesti sähäkällä 100 metrillä, joka juostaan perjantai-iltana. Esillä on koko kaari 85+ vuotiaista aina nopeampiin, voimakkaampiin ja polvia korkeammalle nostaviin viisivuotisryhmiin kolmekymppisiin asti. 200 metriä juostaan lauantai-iltana. Alkuerät ovat molemmilla matkoilla.

Sunnuntaina iltapäivällä pitäisi olla jo keskiverto kesäsää, kun juostaan Lex Hollon mainostamat brutaalit neloset.

Lämpötila oli tänään Eltsussa klo 14 ja 15 välillä noin 15-16 astetta. Viileältä se tuntui. Käsineitä kaipasin. Vielä pitäisi saada kaksi telinelähtöä ennen perjantaita.

Lisäys 27.6.15 klo 7.45: Eipä lämpö 100 metrin julksun aikana eilisiltana ollut kuin 14 - 15 asteen välillä Kaisaniemen sääaseman mittausten mukaan. Lähtölaukaukseen reagointini oli erinomainen, mutta lähdön jälkeen tuli pomppuaskel, pieni horjahdus ehkä, jonka jälkeen juoksutekniikka alkoi hajota vähinerin; rentous unohtui kiihdytysvaiheen aikana, kun keskityin ensimmäiseen askeleeseen. Aika 14,43 oli heikompi kuin kolme viikkoa aikaisemmin

Lisäys 29.6.15 klo 7.30: Lauantai-illan 200 metristen aikana lämpötila oli asteen verran edellisiltaa korkeampi, mutta vastatuuli oli melkoinen kaarteen alussa. Mitattu myötätuuli juoksun aikana oli 1,1 m/s, mitä ei juostessa huomannut (mittaus alkaa ensimmäisen juoksijan tullessa loppusuoralle ja kestää 10 sekuntia). Aikani 30,12 kertoo lähinnä kuntoni kehnoudesta.
Eilisen sunnuntain 400 metrillä olin aivan liian hyvävoimainen tullessani loppusuoralle, että lopetus olisi ollut brutaali. Juoksu vastasi alkueräjuoksua eikä loppukilpailua.

Pettymys

Mikä meni pieleen EM-hallien 200 metrillä Toruńissa, kun loppukilpailun aika jäi lähes sekunnin alkuerää huonommaksi? Alkuerän aika oli toiseksi paras halliaikani ikiurheilijana.

Järjestäjillä oli verkkosivuillaan myynnissä kuvia, joissa oli mukana myös M70 –sarjan loppukilpailusta kaksi kuvaa loppusuoralle tulosta. En irvistänyt, mutta suuni oli supussa eivätkä leuat olleet auki, mikä Bud Winterin mukaan on merkki yliyrittämisestä. Olin myös ajautunut radan ulkoreunaan, mikä myös osoittaa, että olin kiristänyt kaarteen lopussa, kun sisemmiltä radoilta Novell ja Isaksson ilmestyivät näkyviin.

Oli myös kaksi kuvaa 200 metrin alkuerämme lopusta. Siinä katselin kelloa leukaperät rentoina, koska vihdoin nähtyäni ajan, saatoin lasketella lopun. Joka tapauksessa juoksin alkuerässä tarpeettoman kovaa yli sekunnin verran; ei ollut oikein käsitystä vauhdista, koska Jyväskylän SM-hallien 200 metriäkin oli mennyt pieleen iskiaksen takia, kun en ottanut silloin kiputabletteja.

Myös SM-kisoja ennen viidet yli 95 prosentin vauhdilla juostaviksi tarkoitetut harjoitukset oli pakko korvata alle 90 prosentin vauhdein, kerran jopa pelkällä kävelyllä. Mutta eiköhän viime kesän jääminen kilpailujen osalta kuntoutusluonteisiksi, ollut pääsyy siihen, että kaksi kilpailua samana päivänä oli liikaa.

Yön yli nukkumisen jälkeen 200 metriä kulki taas viestissä erinomaisesti; edellisillan kaltaisesta sammumisesta lopussa ei ollut tietoakaan, vaan vaihto meni jopa päälle.

Nilkat, nilkat, lantio älä jätä!

Nilkkojen ojentajalihasten työntövoiman heikkeneminen iän myötä alentaa eniten ikiurheilijoiden juoksun ja pikajuoksun suoritustasoa nuoriin verrattuna; pikajuoksuissa myös lantionivelen voimantuoton suhteellinen aleneminen vaikuttaa; näin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteilijät. Tutkimus on herättänyt huomiota ainakin sekä Australiassa että Runner's World -lehdessä, Alex Hutchinsonin Sweat Science -kolumnissa.

Australialainen Peter Reaburn listaa taulukkoon nilkkojen, polvien ja lantion lihasten voimantuottoa edistävät kuntosali- sekä loikka-, konkkaus- ja hyppely- eli pliometriset harjoitteet. Jälkimmäisestä ryhmästä on tullut kokeiltua useimpia, mutta harjoitteiden epäsäännöllisyys ehkä on osaltani puutteena, lihakset kun kipeytyvät herkästi jo viikonkin pikajuoksuttoman tauon jälkeen. Ohjelmaa siis riittäisi joulutauolle; Helsingin mainioin loikkapaikka, Eltsun putki, aukeaa jo Tapanina.

Kunnon kelejä koko kansalle!

Vetreilyä kaamoksen keskellä

HKV järjesti jälleen kiitettävästi Vaahterakisat ikiurheilijoille. Pikajuoksijoille ne ovat kovin tarpeelliset keskellä harjoituskautta, koska herkistely niitä varten auttaa pitämään nopeusominaisuudet lähellä saavutettavissa olevaa maksimia. 

Muutoin useamman kuukauden mittainen peruskuntokausi tekisi entisen nopeustason saavuttamisen SM-hallikisoihin mennessä paljon vaikeammaksi. Erityisesti lähdöt kilpailutilanteissa ovat aivan toisia kuin itsekseen harjoituksissa.

Lokakuu on harjoittelun kannalta aina ongelmallinen, koska silloin on lehtien haravointia ja muita tarpeellisia syystöitä. Nyt jaoin ne kolmen viikon aikana melkein joka päivälle, jotta lantio ja reidet eivät jumiutuisi kahden viikonlopun suururakoissa. 

Lokakuun viimeinen viikko oli lämmin ja teinkin kolme onnistunutta mäkivetoharjoitusta; ks. Jorma Mannisen mäkivedot. Marraskuun harjoittelin kuin yleensä ennen SM-kisoja, paitsi en tehnyt yhtään 400 metrin harjoitusta.

Vaahterakisat antoivat intoa talvikaudelle. Edessä on taas lähes Nuutin päivään saakka ulottuva ylimenokausi, jolloin varsinaisen pikajuoksun osuus jää vähäiseksi.