Silloin tällöin pohdin, tulinko harjoitelleeksi siten, että merkitsisin sen kalenteriin harjoitukseksi. Esimerkiksi kaupunkilomilla tulee kävelleeksi valtaisasti, mutta en pidä niitä harjoituksina; Lyonissakin tuli käveltyä kovassa kuumuudessa välipäivinä. Sama koskee ruskan etenemisen ja keväällä satakielen saapumisen seurantakävelyjä.
Alkuviikon äkäisen
nuhan (ei kuumetta) jälkeen kävelin eilen tunnin iltapäivän auringossa mutta en
hikeen; enkä vetänyt leukaa vaan vain riipuin rekkitangossa ja tasapainoilin
parrun päällä; enkä raapustanut kalenteriin mitään.
Harjoitusmerkinnän
teko vaatii osaltani sitä, että jos olen kävellyt, niin päälle pitää jumpata
jonkin verran: tehdä vatsa- ja selkälihasten vahvistusliikkeitä, punnerruksia,
askelkyykkyjä eteen, taakse ja sivuille, ja lihasten ravisteluja sekä päälle
kohtuullinen venyttely. Sama lisävaatimus koskee lumenluontipäivien lukemista
harjoituspäiviksi.
Syysnuha on aina
harmillinen, koska se vie voimat useaksi päiväksi, ja sen jälkeen ei uskalla
tehdä mitään erityistä, jota ei ole tehnyt viimeisen kuukauden aikana. Näin
lämpimässä syyssäässä voisi esimerkiksi pitää heittopäivän, joka toisi vaihtelua
totuttuihin syysrutiineihin.
