Palautuminen

Viikko kilpaillen EM-halleissa - yhteensä seitsemän lähtöä, joista vain 400 metrin alkuerä oli helppo - verotti enemmän henkistä kuin fyysistä kapasiteettia. Palautunut olen mielestäni vasta siinä vaiheessa, kun mieli tekee lähtöharjoituksiin.

Ajattelin käyttää huhtikuun etupäässä koko vartalon lihaskunnon vahvistamiseen sekä juosta noin ¾ -vauhdilla vetoja ulkona ja hieman nopeammin sisällä, että nopeusominaisuudet säilyisivät.

Juoksu onkin maittanut kolmasti viikossa, mutta sen sijaan leuanvedot, punnerrukset sekä selkä- ja vatsalihasten vahvistaminen on ollut vastenmielisintä ja siksi jääneet yrityksiksi. Jopa mäkivedot ovat olleet mieluisampia ja vähemmän harjoittelulta tuntuvia kuin vatsalihasliikkeet.

Mäkivedot ovat voimaharjoittelua jaloille kuten konkkaukset, joita tein eilen kahden noin 95 prosenttisella vauhdilla juostun 120 – 150 metrin vedon jälkeen.

Tänään on lepopäivä ja huomenna keskiviikkona pitäisi olla mainio sää juosta Vantaan joen rannassa 100 – 300 metrin vetoja aerobisen ja anaerobisen vauhdin rajamailla. Perjantaina toivottavasti olen jo kiihdytys- ja lähtöharjoituskunnossa.

Kankeata

Toinen loppukilpailuni Torunin EM-halleissa 2015 oli 60 metriä. Sen alkuerät olivat samana päivänä kuin 400 metriä ja aika 8,90 oli sama kuin tammikuussa 2014. Iskiaksen takia kykenin varovaisiin lähtöharjoituksiin telineistä vasta kisoja edeltävällä viikolla, mihin nähden aika oli kohtuullinen.

Loppukilpailu oli 400 metrin jälkeisenä päivänä ja meni penkin alle sekä lähdön että alkuverryttelyn johdosta. Lähdössä olin juuri päästämässä ilmaa ulos, kun tuli valmiit–komento, jolloin en kyennyt vetämään keuhkoja aivan täyteen. Silloin on paras puhti pois lähdöstä.

Jälleen AtletismoMasterPT on videoinut juoksun. Olen sisäradalla. Juoksusta puuttuu sähäkkyys. Kilpailujen puute tältä talvelta ja viime kesältä näkyy selvästi lähdössä.

Malliksi Aimo Mikkolan sähäkkä 60 m M75 -sarjassa.

Koska kotioloissa harjoittelen yleensä joka toinen päivä, olen melkein aina tavattoman kankea ja siksi tottunut noin 50 minuutin alkulämmittelyyn. Ilmeisesti edellisen päivän kilpailun johdosta olin kuitenkin täydessä vireessä jo 35 minuutin verryttelyn jälkeen. Verryttely oli siten hieman liian pitkä, puhumattakaan call room’issa istumisesta sen päälle.

Ylistysten Toruń

Nikolaus Kopernikuksen syntymäkaupunki Toruń oli ikiurheilijoiden EM-hallien isäntä: uusi loistava sisähalli ja lähes moitteettomat järjestelyt olivat yleisen ihastelun kohteena. Toruń on vanha hansakaupunki ja sen vanha kaupunki kuuluu UNESCOn maailmanperintöihin.

Hotellini oli vanhassa kaupungissa, jossa on useita hyviä ravintoloita, joihin fine dining-hömppä ei ole vielä ulottunut. Herkulliset annokset ovat valtaisia ja hinnat numerollisesti samoja kuin Helsingissä. Ainoa ero on se, hinnat tarkoittavat zlotyja eivätkä euroja; euron ostovoima on Toruńin ravintoloissa siten nelinkertainen Helsinkiin verrattuna. Kun yritin tilata alkoholitonta olutta, tarjoilija nauroi.

Varsovan fine dining ja alkoholiton olut ovat sen sijaan jo saavuttaneet; kannattaa ohittaa ketjuun kuuluvat ravintolat ja astua sisään hieman vaatimattomamman näköiseen paikalliseen.

Toruń on siten oiva yhden yön pysähdyspaikka automatkailijalle.

Kultaa

Ikiurheilijoiden EM-hallit päättyivät 4 x 200 metrin viestiin, jonka Suomi voitti. Juoksusta en ole vielä löytänyt videota, mutta Suomen Aikuisurheiluliiton (mikä harhaanjohtava ja lapsellinen nimi!) toiminnanjohtaja Vesa Lappalaisen Kuvagalleriasta löytyvät vaihdot.

Ensimmäisessä vaihdossa Toivo Hietanen tuo kapulan toisena. Sisäradalla juokseva Puola on johdossa, mutta ei näy kuvassa, koska meillä on neljäs rata eli tasoitusjohtoa jäljellä yhden kaarteen verran 3 x 3,14 (=pii) metriä eli noin 9,5 metriä, jos radan leveys on tasan yksi metri (useimmiten rata on hieman leveämpi eli 1,1 m):

Brittejä olemme ottaneet kiinni jäljellä olevan tasoituksen verran.

Toisessa vaihdossa tuon kapulan noin kolme metriä ennen Puolaa Markku Juopperille:

Ulkopuolellamme näkyy Saksa odottamassa kapulaa, mutta huomaa, kuinka radasta johtuen heille tulee vaihdossa lisämetrejä. Vaihdossa rata määräytyy joukkueiden tilanteen mukaan takasuoran lopussa eli parittomien satasten kohdalla, koska juostaan 4 x 400 metrin viestin säännöin.

Kolmannessa vaihdossa Juopperi tuo kapulan Karvian ihmemiehelle, 1939 syntyneelle Karvian Kirin Aimo Mikkolalle:

Hän kruunasi kisojen kolmannen kultansa juostuaan sarjassaan M75 ylivoimaiset voitot 60:llä ja 200:lla metrillä; Karvialla ei voi harjoitella 200 metrin juoksua sisäradalla. Kolmannessa vaihdossa Saksa joutui lähtemään Puolan takaa jälleen kolmannelta radalta. Saksan ankkuri, hurjakuntoinen Friedhelm Adorf joutui siis juoksemaan lisämetrejä ja oli loppusuoralla voimaton Mikkolaa vastaan.

Maalissa oli hymy herkässä:

Jälkijossittelu 4.4.2015 eli viikoa myöhemmin: jos Saksa olisi pannut neljä kultaa (pituus, 60, 200 ja 400 metriä) voittaneen Adorfin ensimmäiselle tai toiselle osuudelle, Suomi olisi toisessa vaihdossa todennäköisesti ollut kolmannella radalla ja Saksan perässä. Olisimme saaneet lisämetrejä. Miten kisassa olisi käynytkään?

Oppi tässä on tietysti se, että tällaisiin viesteihin on juoksujärjestys rakennettava siten, että on oltava johdossa viimeistään toisessa vaihdossa, mutta mieluummin jo 300 metrin kohdalla, mikä takaa vaihdossa sisäradan, kun joukkue juoksee voitosta.

Lisäys 19.4.2015: Matti Hietanen kuvannut palkintojenjaon.