Pääsin vihdoin EKG:hen, vaikka olin pyytänyt sitä jo huhtikuussa. Löytyi katkos sähkön johtumisessa sydämessä erityisesti eteisen ja oikean kammion välillä.
Tämä johti urheilukieltoon, jonka ymmärsin käytännössä siten, että harjoituksissa en voi hengästyä enempää kuin ylämäkikävelyssä ostosreppu selässä. Siksi lokakuun lopun jälkeen juoksemani matkat olivat korkeintaan 40 metriä ja 4/5 vauhdilla.
Tahdistimen sain helmikuun alussa. Ylämäkikävely helpottui heti seuraavana päivänä. Kengännauhat voin sitoa istumatta tuolilla, hengästymättä ja ilman huimausta ylösnousun jälkeen.
Parin viikon jälkeen haava oli umpeutunut riittävästi ja aloin juosta hiljalleen. Tällä viikolla otin jo aikoja eli juoksin käytännössä täysillä. Viime kevään vastaavan ajankohdan harjoitteluaikoihin verraten100 metriä lentävällä lähdöllä sujui nyt samaan aikaan kuin vuosi sitten pystylähdöllä ja 30 metriä lentävällä lähdöllä noin neljäsosasekunnin hitaammin.
Ensisijainen tavoite on siten osallistua kesällä Oulussa ikiurheilijoiden SM-kilpailuihin ainakin 100 ja 200 metrillä harjoitellen viikottain nopeutta, nopeuskestävyyttä sekä peruskuntoa, aerobista ja lihaskuntoa. Toivottavasti takapakkia ei tule.
