Kilpailla vaiko harjoitella?

Kolea kevätsää ei ota väistyäkseen ikiurheilijoiden kilpailukauden alkaessa. Viime aikoina olen juossut vauhtivedot sisällä ja hitaammat ulkona, jossa käsineet ovat olleet tarpeen aivan eilispäivään asti.

Ensi sunnuntaina ovat Nummelan kilpailut, mutta sääennuste ei lupaa varsinaista pikajuoksukeliä, jona pidän vähintään 16⁰. Kylmässä säässä ei saa kunnon tulosta ja loukkaantumisriski kasvaa joko itse kilpailuissa tai seuraavan viikon harjoituksissa.

Kun ylihuomiselle eli perjantaille on luvassa lämpimämpää, Helsinkiin jopa 18⁰, ajattelin harjoitella silloin ja jättää kilpailemisen väliin sunnuntaina. Tähtäinhän on elokuun MM-kilpailuissa Lyonissa. Kilpailujen tuomaa kovuutta tarvitsen, mutta nimenomaan hallikisojen vauhtia nopeampia kilpailuja.

Räjähtävää voimaa

Ikiurheilijana kymmenyksen ajanparannus on yhtä tiukassa kuin nuorena 50 vuotta sitten. EM-hallit menivät osaltani hieman yli odotusten sen suhteen, että pääsin kaikilla matkoilla, 60 m, 200 m ja 400 m loppukilpailuihin ja että voitimme viestin.

60 metrin lähtö osoittaa, että päästäkseni muiden mukana telineistä tarvitsen selvästi enemmän räjähtävää voimaa, mistä johtuen nousen myös pystyyn varsin aikaisin. Voiman hankintani on perustunut etupäässä hyppelyihin, loikkiin ja konkkauksiin, plio- eli plyometriaan.

Menneen syksyn ja talven aikana en muistaakseni kertaakaan tehnyt kyykkyjä painojen kanssa, mitä yleensä pidetään parhaimpana keinona lähdön kannalta. Silloin tällöin olen käyttänyt jalkaprässiä, mutta en suinkaan säännöllisesti joka viikko. Hyppelytkin tekevät säärten etupuolet helposti kipeiksi, minkä vuoksi niitä ei voi joka viikko tehdä edes kahtena päivänä.

Lähtöharjoittelu sinänsä vahvistaa lähdön kannalta juuri oikeita lihaksia. Tiistain ajatukseni oli tehdä eilen perjantaina kiihdytys- ja lähtöharjoituksia. Mutta muu ohjelma tuo usein yllätyksiä. Torstaista tulikin takkapuiden pilkkomispäivä, koska puunkaatajalle sopi tulla pari viikkoa suunniteltua aikaisemmin. Pölkkyjen halkominen ja pilkkominen oli eräänlaista kokovartalon voimaharjoittelua ja kannaltani varsin kovaa.

Sen jälkeen perjantaina ei ollut mitään mieltä juosta täydellä vauhdilla, vaan lähinnä 400 metrin lähtövauhtia muistuttavia 40 - 50 metrin vetoja. Oikeastaan tarve olisi ollut samanlaisille aerobisen ja anaerobisen rajamailla tehdyille hölkkävedoille, joita tein keskiviikkona.

Torstaiaamuna lihaksisto tuntui jo kohtuullisen herkältä, valmiilta lähtöharjoituksiin. Lämpöäkin eli ulkoharjoittelukeliä povataan ensi viikon alkuun.

Hopeaa

Ikiurheilijoiden EM-hallimestaruuskilpailut,  Toruń, Puola, 23-28.3.2015:  ensimmäinen loppukilpailuni oli 400 metriä:

400 m M 70

Yllättävän lähelle pääsin voittajaa Friedhelm Adorfia, vaikka aikaero oli valtaisa, koska nopeuteni oli lopussa jotain 4 m/s. Videolta katsoen tulee väkisinkin johtopäätökseen, että jos en olisi tuhlannut fosfaattienergiavarojani jo loppukaarteessa, vaan vain tullut samalla rytmillä käsiä voimakkaasti käyttäen, olisin saanut selvästi paremman loppuajan. Loppuaika oli nyt 1.08,30 ja 200 metrin väliaika 32,2 Christer Strömbergin ottamana.

Oppia ikä kaikki.

PS: 400 m M70 tulokset 

Kaikki tulokset EMACi2015

Jälkikäteisjossittelu n:o 2 1.4.2015:
Jos olisin aloittanut hitaammin 200 metrin väliaikaan 32,5 ja jos Markku Juopperi ei olisi silloin juossut eteeni, olisinko päässyt loppusuoralla Adorfin rinnalle?

Ikiurheilijat Suomen Urheiluliittoon?

Masterstrack –sivuston Ken Stone on löytänyt mielenkiintoisen uutisen IAAF:n ikiurheilukomission kokouksesta Monacossa 13.2.2015. Komissio on keskustellut neljästä pääaiheesta:

-          Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n ja Kansainvälisen ikiurheiluliiton WMA:n jäsenjärjestöjen yhdistymisestä kussakin maassa tai kullakin alueella

-          Kansainvälisen ikiurheiluliiton mestaruuskilpailuista, Maailman ikiurheilukisoista ja alueellisista ikiurheilutapahtumista

-          (ikiurheilun) tunnustamisesta IAAF-perheessä, ja

-          Kansainvälisen ikiurheiluliiton mestaruuskilpailujen aikataulun pohdinta erityisesti päivittäiset kilpailut ja kokonaiskesto

Suomen ikiurheiluliiton (kirjoitetaan aikuisurheilu) sivuilla ei asiasta ole mitään. Suomessa asia koskisi SUL:n ja SAUL:n yhdistymistä.

Heikompia, hitaampia, alempaa

Ikiyrittäjä Satu Tiivola ja ikiteekkari Krister Ahlström olivat hiljattain näyttävästi Helsingin Sanomissa kannanottoineen. Ikiurheilijat, aikuisten ikäryhmäkilpailijat, sen sijaan piiloutuvat aikuisurheilijoiksi, joita ovat tietysti myös avoimen sarjan kilpailijat.

Yleisurheilussa on lasten, nuorten ja aikuisten säännöt ja välineet, mutta ikiurheilijoilla on omat ikäryhmäkohtaiset välineet, aitakorkeudet ja –välit sekä osin mukautetut sääntönsäkin. Joidenkin yleisurheiluseurojen verkkosivuilla aikuisurheilu tarkoittaa nimenomaan avoimen sarjan kilpaurheilua.

Kestopurnauksesta varsinaiseen asiaan: European Master Athletics, Euroopan ikiyleisurheilijat, on järjestänyt Izmirissä pidettyjen mestaruuskilpailujen yhteydessä seminaarin ikiurheilijoiden pikajuoksuharjoittelusta, jonka diasarja on vallan mainio. 

Sitä opetellessa ja asioita pohtiessa menee useampi ilta, kunhan vain jaksaisi istua tietokoneen ääressä: miten citius altius fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) -ihanteet toteutetaan, kun vääjäämättä olemme heikompia, hitaampia ja kumarampia.